OnnenAikaa

Sukkia ja vähän muutakin

2012-02-05T23:30:00.000+02:00

Mikään ei ole niin mitätöntä,

ettei sitä kannattaisi tietää,

eikä mikään niin suurta,

ettei sitä kannattaisi yrittää.

-W.Horne-

Jopas tuo aika on taas vilahtanut. Suurelta osin aika on kulunut vauvaperheen aikaa elellessä ja Helsingin reissuja tehdessä. Joulukuun puolivälissä kävimme hakemassa tyttären ja pikkuprinsessan mummilaan. Täällä he viihtyivätkin tammikuun lopulle asti. Tyttöjen täällä ollessa teimme miehen kanssa kaksi viikon reissua Helsinkiin. Ekalla reissulla sain aikaiseksi nämä luumun väriset naisten sukat SeiskaVeikasta. Ne on jo viety tuliaisiksi ystävälle, joiden luona olimme yökylässä toisella Helsingin menomatkalla.

Nämä miesten kokoa olevat sukat tikuttelin tuolla toisella reissulla. Sain ne tulomatkalla valmiiksi juuri ennen pimeän tuloa. Ne menevät edellisten sukkien saajan aviomiehelle seuraavalla kylästely kerralla.

Tässä samat sukat kotona pääteltynä ja höyrytettynä.

Mummin muru joulupuserossaan ja Matleenalta saaduissa suloisissa töppösissään!

Ylihuomenna lähden junalla taas prisessan luo! Pappa tulee sitten autolla perässä kunhan ehtii!
Prinsessan uusi mekkokin on jo valmis, en vain saanut kuvia siirtymään tähän tänään. Yritän huomenna uudelleen.

Nämä vauvan unilapasetkin tekaisin ekalla Hesan reissulla. Eivätpä kuitenkaan toimineet unilapasina, kun lanka on alpakkaa ja nukkuessa menivät vauvan suuhun karvoineen. Joutuivat toimimaan ulkolapasina.

Ompeluhommiakin on pitänyt tehdä! Muutama vuosi sitten ostettiin uusi sohvaryhmä ja minun piti ehdottomasti saada valkoinen sellainen. Valkoinen oli edellinenkin, mutta oli vissiin paremmin käyttöä kestävä, kun ei ollut niin arka elämisen jäljille kuin tämä. Pari viikkoa sitten tytär pesi imevällä höyrypesurilla sohvan, tuolit ja paksun ison olohuoneen maton. Ostinpa sitten naapurissa olevasta ihanaisesta kangaskaupasta OTTOBREstä luonnonvalkoista samettia 7 metriä ja väsäsin sohvalle ja laiskanlinnoille suojuksia. Käsinojille pitää vielä hurruutella suojat! Ompeluhommiakin siis riittää!

Meillä pakkasta nyt 29.6 !!! Viime yönä 33.4, saas nähdä mihin ens yönä ylletään!

Ja niin saatiin Suomeen 12s presidenttikin!!!!

Kiirekkö nyt?

2011-12-11T11:33:00.000+02:00

Kun sinulla on kiire,

pahinta mitä voit tehdä on kiirehiä!

-Jari Sarasvuo-

Sukkia tuli tehtya pari paria, vaikka oli tarkoitus tehdä vain yhdet! No, yksi sukka oli valmis ja toinen kantapään käännöksessä, kun huomasin että tässä toisessa oli neljä silmukkaa vähemmän kuin ekassa. Siispä se sukka valmiiksi ja sille pari. Sitten piti tietenkin tikutella sille ensimmäisellekin pari.
Kävi vielä niin, että lanka loppui. Oli minulla kyllä samaa lankaa lisääkin, mutta eri värjäyserää. Ei sitä juuri huomaa, toisen parin terässä vaihtuu lanka ja toisen parin toinen sukka on eri värjäystä! Mutta niinhän se on, ettei hullu huomaa eikä viisas sano mitään!

Nyt sitten auto tien päälle ja lähdetään hakemaan prinssessoja kotiin/mummilaan jouluksi Isola Kirkolta. <3
Tuo ylläoleva Sarasvuon lausahdus on muistin päältä. En ole varma, että se menee juuri noin, mutta ajatus on sama.
Siis nyt on lähtötohinat menossa, joten en ala kiirehtiä hakemalla varmistusta tuohon ajatukseen!

Hyvää kolmatta adventtia!

Tehtävä suoritettu

2011-12-03T23:30:00.000+02:00

On hyvä omistaa rahaa ja kaikkea

mitä rahalla voi ostaa,

mutta on syytä silloin tällöin tarkistaa,

ettei ole menettänyt niitä asioita,

joita rahalla ei voi ostaa!

Sain ystävältäni Matleenalta tärkeän tehtävän. Lupasin toimittaa Lapin Keskussairaalaan häneltä 110 sytomyssyä. Sain ne mukaani Oulun asemalla tullessani junalla Helsingistä kotiin.

No, enhän saanut heti aikaiseksi vietyä niitä, kun auto ei oikein ennättänyt käyttööni ja silloin kun olisi joutanut, oli niin liukasta etten halunnut lähteä liukastelemaan. Seli, seli, mutta kaikella lie tarkoituksensa, kun osastonhoitaja Arja olikin poissa töistä silloin.

Tässä hän viimein ihastelee myssyjen huikeaa määrää.

Minullekin oli kovin mieluista, kun sopiessani hänen kanssaan tapaamista, hän ehdottomasti halusi tavata minuakin. (Olen nimittäin ollut poissa työelämästä tuosta talosta jo kohta kuusi vuotta!) Aika oli hänellä kortilla koulutuspäivän ja tulossa olevan loman vuoksi. Sovimme että käyn polilla iltapäivällä, kun hän pääsee luennolta pois. Polin väki oli jo lähtenyt pitkän itsenäisyysviikonlopun viettoon, joten täässä odottelen häntä ison myssykassin kanssa autiolla käytävällä.

Lisäsin myssykassiin jo kesällä tekemäni neljä myssyä.

Arja kiitteli lämpöisesti kaikkia myssyjen tekijöitä, kertoi myssyjen olevan tosi tarpeellisia ja että on ihanaa, kun he voivat näitäkin jakamalla osoittaa myötätuntoa vaikeassa elämäntilanteessa oleville kanssakulkijoille.

Siis SUURKIITOS kaikille myssyilijöille minunkin välittämänäni.

Avantouinikausikin on sitten jo korkattu. Naapurin Hannele pyysi mukaansa tämän syksyn, vai talviko jo lie, ekalle avantouintireissulle 29.11 ja tänään sitten pulahdettiin hyiseen hurmioon toisen kerran.

Uskokaa tai älkää, mutta olo on aivan huikea vedestä nousun jälkeen! <3

Ikävä Prinssessaa

2011-12-01T22:00:00.000+02:00

Voiko ihanampaa olla

kuin on tää!!!

Eka kertaa mummin sylissä neljän vuorokauden ikäisenä vielä sairaalassa.

Nyt kotona, ikääkin on kertynyt jo toista viikkoa. Olin pikkuisen luona kaksi viikkoa. Yhdessä papan kanssa mentiin, mutta pappa palasi kotiin, kun sai keittiörempan toimintakuntoon.

Kotimatkalla päiväjunassa tein nämä piskuiset sukat jo aikaisemmin tekemääni vauvan villavaatesettiin. Näihin sukkiin kulutin loput Woolin neliraita langasta, tosin jouduin laittamaan siihen lisälankaakin. Tuossa alempana on kuva setin villapaidasta, johon ostin napit Hakaniemen hallista.

Lapaskuun lapasia sain aikaiseksi kolmet punaiset, Vanhaa lankavarastoa Novitan Nallea. Neulemallin sain siskolta, joka sai sen Aulikki-ystävältään! Sitä oli kiva tehdä. Kiitokset ja halit Aulikille, minunkin ystävälleni ja isolle siskolle <3

Tässä kaikki kolmet, Tykkään tehdä lapasiin pitkät varret. Näissä tein yksi oikein, yksi nurin; kaksi oikein, kaksi nurin ja kolme oikein, yksi nurin resorit! Mukamas vähän vaihtelua, kun muuten oli niin samanlaisia.
Lapaskuuhun menivät myös nuo edellisen villasetin vauvan lapaset.

Tähän pureroon ostin söpöset nallenapit.

Napeista lähikuva

Pieni prinssessamme

2011-11-08T23:30:00.000+02:00

Sunnuntaina tyttärellemme syntyi pieni prinssessa. Tässä hän on noin kymmenen minuutin ikäinen.
Huomenna matkaamme isolle kirkolle häntä ja äitiään katsomaan.

Tämmöisen villavaatesetin olen saanut aikaiseksi. Puserosta puuttuu napit, mutta ne ostan kunhan ehdimme vauvan luo. Lanka on Woolia, muutaman vuoden vanhaa. Helmikuussa 2009 tein pojanpojalle villatakin ja lankaa jäi näihin tarpeeksi. Pari pientä nyssykkää on vielä jäljellä, niistä meinaan väsätä pienet sukat jonkun vaalean langan avulla.

Nämä tumput pääsevät tumpputupaan!

Oma sukkasatoni

2011-10-30T12:48:00.001+02:00

Kun alkajaisiksi teet sitä,

mikä on tarpeen ja sitten sitä,

mikä on mahdollista,

teetkin yhtäkkiä sitä, mikä on mahdotonta.

-Franciskus Assisilainen-

Tässä syksyn aikana kyhätyt sukat pussilakanan päällä. Oiskohan tuo lakana 70-luvulta, vanha ainakin ja hyvin retroinen! Otin käyttöön "löydettyäni" sen kaapin ylähyllyltä. Somistaa nyt vieraspetiä.

Miesten sukat, kokoa 42,
Seiska-Veikkaa.

Samaa kokoa ja lankaa kuin edellinen.

Koko 38-39, edelleen Seiska-Veikkaa.

Nämäkin 38-39 jalkaan sopivat.

Koko 42

Naisten sukat, kokoa 38-39, valkealla raidalla.
Näin kesällä yhdessä myymälässä sukkia, joiden raidoitus oli rajattu tuolla tavalla tummalla langalla. Nappasin idean ja tykkään siitä.

Miesten sukat harmaalla raidoituksella, kokoa 44. Kaikki nämä sukat Seiska-Veikkaa, vanhaa varastoa, jota sain nyt hitusen vähennettyä!

Naisen sukat, Seiska-Veikan sateenkaari, koko 38

Miehen sukat, koko 44-45, sateenkaarta nämäkin.

Sateenkaaret uuden kynttilälyhtyni seurassa, sopivat niin mukavasti tuhon Halloween-kynttilän väriin!

Kunhan nyt pääsen tähän bloggailuun taas kiinni, niin mennyttä ihanaa kesää muistellen pitää tuoda ainakin yhdet kesälliset sukat esille ja pari kesän keskeneräistä tekelettä!

Sukkasadon perunalaariin pitää vielä viedä nuo syksyn sukat. Yhdet on vielä kesken, mutta eiköhän nekin ehdi satoon.

Sukkasadon perunalaariin!!!

2011-08-26T22:57:00.003+03:00

Korkeinkin torni alkaa maasta!

Eiköhän tämä bloggailukin tästä virkisty sukkasadon myötä!

Pääsin mukaan Sukkasadon perunalaariin!

Syksyn tulo melkein yllätti, mutta ihanan kesän jälkeen viettäkäämme ihanaa syksyä marjastuksen ja sukkien parissa. Pihallakin pitäis ehtiä vielä puuhastella ja sisälläkin ois hommia, mutta nautitaan syksystä!

Juhannuksen aikaan

2011-06-23T11:05:00.006+03:00

Keskikesän ihanaa Juhlaa

Hyvää Juhannusta

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille

2011-05-07T22:34:00.004+03:00

Isät opettevat sen,

mihin meidän tulee pyrkiä-

äidit sen,

mitä me olemme.

Onnea ja rakkautta Äideille äitienpäivänä!

Kotona taas!

2011-05-06T23:25:00.003+03:00

Pyri kuuhun.

Jos osut harhaan,

putoat keskelle tähtiä.

-Les Brown-

Viiden viikon reissumme aikana meillä oli parit yövieraat kotona. Sisko oli miehensä kanssa muutaman yön ja samaan aikaan miehen serkku yöpyi meillä tyttärensä kanssa palatessaan pohjoiselta mökkireissulta kotiin hämeeseen.

Sisko oli jättänyt kiitokseksi tämän ihanan enkelin ...

...ja hauskan Finlaysonin kesäkassin. Kiitokseksi mistä???, no yöpaikkahan kyllä oli, mutta jääkaappi tyhjänä. Onneksi toinen sisko ja pojan perhe pitivät vieraittemme hyvinvoinnista ruuan osalta huolen.

Aprillipäivänä lähdimme kotipihasta näin lumisista maisemista ihanalle Brasilian lomallemme.

Menomatkalla olimme Oulun seudulla yhden yön ja Hämeenlinnassa kaksi. Sitten noin vuorokauden matkattuamme vietimmekin upean, aurinkoisen, oikein leppoisan rauhallisen ja hienon neliviikkoisen ajan huikean kauniissa maisemissa Brasilialaisessa pikkukaupungissa.

Sielläpä tuli mietittyä, miksi aina pitää olla niin hirmuinen hoppu paikasta toiseen lomallakin. Oli aivan mahtavaa vain olla ja nauttia kiireettömyydestä, vieraanvaraisuudesta, ihanista ystävistä ja paikallisista ihmisistä ja lämmöstä. Vaikka välillä oli kuumaa, kuumaa ja kuumaa ja välillä tuli muutaman kerran vettäkin taivaan täydeltä.

Kuvat ovat jumissa kamerassa. Ostin lentokentältä 16 gigasen muistikortin, enkä saa nyt kuvia kamerasta ulos!!!

Kotimatkalla teimme sitten samat pysähdykset kuin mennessämmekin.
Kotipiha oli vähän muuttanut olemustaan, lumet olivat häipyneet ja jäät joesta sulaneet.
Kotona on oltu jo kaksi päivää. Pyykkikone on pyörinyt ahkerasti ja älytön silityskasa odottaa inspiraatiota. Eilen haravoin suurimman osan pihasta ja isot kasat roskia odottaa säkittämistä ja poisvientiä.
Pikkupojat olivat illan luonamme ja papan vietyä porukan kotiin kaksi isointa tuli paluukyydissä takaisin, yökylään. Tuossa nyt tuhisevat jo yöunillaan.

Kesän uintikausikin on jo korkattu. Eilen aamulla miehen vielä nukkuessa piipahdin joessa.
Tulopäivän iltana kävin katsomassa, olisko ranta sulana. Mies vain tuumasi silloin, ettei tarttis mennä hukkumaan. No, en aikonutkaan. Aamulla, yön jälkeen oli pieni jääkaistale rannassa, mutta kiveltä saattoi hyvin mennä veteen. Olihan raikasta.

Käsitöitä tein reissulla vain meno- ja paluumatkoilla suomen puolella. Parit sukat sain aikaiseksi, niistä ehkäpä huomenissa.

Sitä sun tätä

2011-03-31T23:57:00.002+03:00

Kukaan ei ole täydellinen

ja minä olen täydellinen esimerkki siitä!

Tämä viesti oli kirjoitettu Pyhätunturin ladun varressa olevan Marjutin kahvikodan seinälautaan. Sopii hyvin minullekin!

Tuppelo, vitsikö? Eihän toki! Anonyymi sitä ihmetteli tuon edellisen postauksen kommentissaan.

Tässä tuppelo työssään. Jos puikko painaa sormea, tuppelo auttaa!!!

Ennen Baretsin hiitoreissulle lähtöä, (josta en nyt ehdi laittaa juttua) pikkupojat kävivät hiihtokilpailuissa. Tässä keskimmäinen pojista ohittaa pikkuveljeään, jota ohitus vain naurattaa.

Vaari, isi ja pappa kannustavat poikia!

Olimme viime viikon Pyhätunturilla.Hiihtelin siskon kanssa huikeissa maisemissa viikon aikana kuutena päivänä 83 kilometriä.

Tässä siskokset ladulla.

Ketkä lienevätkään kisailleet ladun vierellä. Mukavaa varmaankin on ollut jäljistä päätellen.

Rinteessäkin käytiin, minä kolme kertaa, siskon sain mukaani kahdesti. Sisko ei suostunut laskettelemaan muualla kuin perherinteessä. Sielläkin kyllä sai vauhtia ihan mukavasti. Tässä hän jo melkein alhaalla.

Itse kävin huipulla asti. Eka kerralla alas katsoessa aattelin,että VOI!!! Mutta alashan sieltä oli päästävä. Seuraavat kerrat olivatkin sietten jo helpompia!

Tuo punatakkinen olen minä. Pyhällä on muuten aivan upeat uudet kuvulliset tuolihissit. Ei tuntunut tuuli huipulle mennessä. Alas tullessa sitten kylläkin.

Käsitöitäkin tehtii. Sisko kutoi vihreää sukkaa.

Ystävämme virkkasi tabletteja omalle siskolleen tuliaisiksi.

Tässä valmiina vaaleasta langasta kaksi kappaletta. Lanka tais olla Novitan virkkauslankaa kaksinkertaisena.

Minä sain aikaisksi sukat Step AloeVera jojoba langasta.

Eilen kävin tämän kevään viimeisen hiihtoreissun. Kotikaupunki joen toiselta puolen vaaran päältä. Siellä se kotikin pilkottaa!

Vaaran päälle nousu on varsinainen kuntopolku, ainakin minulle, mutta sieltäpä onkin sitten muutaman sadanmetrin huikea lasku. Kuvassa laskua koko matkan ja reilusti tuplasti vielä lisää mutkan jälkeen. Jo tuon takia kannattaa hikoilla vaaran päälle. Sitten takaisin ylös kolmen eri nousun kautta ja taas pitkän pitkää loivaa laskua alas joenjäälle ja kotiin.

Kyllä täällä on kelvannut hiihdellä, mutta ensi talvena uudelleen.

Huomenna suuntaamme kohti eteläistä Suomea ja maanantaina sitten kuukaudeksi Brasilian auringon alle. Käsityöt taitavat jäädä kotiin sulattamaan lumia ja odottamaan.

Iloinen yllätys!

2011-03-20T16:23:00.002+02:00

Ystävä puolittaa surun

- ja moninkertaistaa ilon

Kävimme viikko sitten hiihtämässä Barentsin hiihtoa, siitä vähän myöhemmin, jos vain saan aikaiseksi. Aika mainio reissu oli!!!!

Kotiin tultuani postissa oli tullut iloinen yllätys! Suunnittelin Matleenalle kommentoidessani, että olen ajatellut tehdä itsellenikin tuollaisen sormen tuppelon.

Niinpä oli ihana ystäväiseni päättänyt auttaa vähän ehkä saamattomanpaa ystävää ja yllätti minut iloisesti kahdella tuppelolla ja aivan ihanalla kortilla. Kiitos ystäväni!

Hiihtoreissulla pohjoiseen tein yhdet perusukat seiskaveikasta. Sopivat miehen jalkaan!

Kotona olen saanut aikaiseksi nämä raitasukat, vähän pienemmät, ehkä kengänkokoa 37-38.

Raitasukissa raidan vaihtaminen jättää aina pienen pykälän väreihin. Hepsin blogista luin kikosta, joilla raitapykälän voi häivyttää. No, en saanut auki sitä linkkiä, jossa näytetään tasaisempi ohje enkä ulkoa tietenkään sitä muistanut. Niinpä tein näin Hepsin toisen ohjeen mukaan, eka väriraitakerros normaalisti, toisella kerroksella eka silmukka neulomatta. Tuli aika hyvä!

Tässä vähän lähempää!

Näin ihanilla hiihtoladuilla on kyllä kelvannut hiihdellä täällä kotosalla.

Nyt sitten vaihdetaan pikkuisen maisemia. Kunhan on käyty katsomassa pikkumiesten hiihtokilpailut lähdetään kohti Pyhätunturia!

Naistenpäivän iltana

2011-03-08T22:21:00.004+02:00

Tiijän naesen, joka on haaska, huolehtiva, rakastava,

hulvaton, hyvä ystävä ja lukkoo tätä viestijä justiisa nyt!

Lähetä tämä tyttölöille, joeta et koskaan unoha.

Jos et laeta tätä kellekkään, se tarkottaapi

että uot kiireine ja unohtanu kaekki ystäväs!

Niinku sinkkuelämän naeset muistaa ystävyyen,

niin pitäs meijännii muistoo.

Jos suat 6 takas, uot toellakkii rakas!

Vasen tissis alakaa roikkummaan jos et lähettele.

RIEHAKASTA NAISTENPÄIVÄÄ!

Tämän viestin sain ihanaiselta ystävältäni Matleenalta , pitihän se lähettää eteenpäin ettei tuo tissi..... Kiitos hulvattomasta viestistä.

Käsityörintamalla on jotain valmistunutkin. Matleenalta lankalahjoituksesta saadusta puuvillalangasta tein Will I Be Pretty sytomyssyn. Siitä tuli aika reilun kokoinen, mutta onhan meitä erikokoisia naisiakin olemassa.

Toinen valmistunut on kutovalta(=neulovalta) serkultani syksyllä "perimästäni" keskeneräisestä työstä purkamistani langoista pusero. Lanka on schoeller + stahl BATIKA, jota jäi vielä parisataa grammaa. Siitähän vois tehdä vaikka huivin. Puseron teon aloitin jo ennen joulua, mutta se jäi mietintämyssyyn, kun en oikein tiennyt millaisen kaula-aukon siihen teen. Hihoista tuli vähän liian pitkät, ajattelin niitä lyhyemmiksi, mutta peittääpä allit hyvin!

Näin naistenpäivänä myös äitiäni muistelen. Tämä kuva äidistä nuorena tyylikkäässä hatussaan putkahti esiin laatikoita siivotessani.Viime viikolla tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun äitimme lähti tästä maailmasta melkein 95 vuotiaana enkeleiden maailmaan. Vuoden päästä toukokuussa on äidin syntymästä kulunut huikeat 100 vuotta.

Fredin vieraana ohjelmassa olleen Tapani Pertun sanat sopivat mielestäni oikein hyvin kaikille naisille (miksei myös miehille):

Älä anna eilisen työntää,

vaan anna tulevaisuuden vetää!

Synttärit, hiihtoa ja kutimia

2011-03-01T23:12:00.000+02:00

Hymy on paistetta iloisen mielen,

hymy on loistetta sydämen pienen,

sillä voi kukittaa elämän teitä,

sillä voi pyyhkiä kyyneleitä!

Mummin ja papan keskimmäinen kultamuru täytti perjantaina neljä vuotta!

Päiväkodin juhlassa kuninkaana kahden airueen keskellä.

Kotona sitten juhlittiin, ensin päivällä kaikkien päiväkotilaisten kanssa ja illalla sitten vielä muiden sukulaisten ja kavereiden kanssa.

Pöydällä olevan suklaahyytelökakun tein kahvipöytään. Tein tonnikalapiirakankin, jonka reseptin nappasin jostain blogista, helppo ja herkullinen.

Olipahan hulinaa ja huisketta kun ipanat pani parastaan, välillä osa porukasta keskittyi rauhallisesti päivänsankarin lahjoihinkin, mutta parin tunnin jälkeen mummi oli valmis kotiin. Illalla sitten mentiin papan kanssa uudelleen. Sankari tuli ovelle vastaan kysymyksen kanssa: Missä on lahja?? Mummihan toi sen jo päivällä! Kun paketissa oli villatakki, aikaisemmin ostettujen luistinten lisäksi, ei se paketti sen enempää sitten kiinostanutkaan.

Eilen aamulla yhdeksän nurkilla oli melkoisen harmaata ja lunta tuiskutti ihan tosissaan, mutta....

...puolilta päivin piti jo päästä hiihtämään, kun aurinko tuli esiin ja loihti mitä kauneimman kevätsään.

Plussan puolellakin oltiin 2-3 astetta ja linnut pitivät kevätkonserttiaan.

Kyllä täällä kelpaa hiihtäjän hiihdellä!

Tässä olen jo noussut pisimmän ja raskaimman osan ladusta vaaran päälle. Nousua riittää kilometrin verran , välillä jyrkempää, välillä vähän loivempaa ja olenpas kaikki nousut tampannut ylös levähtämättä, joskin puuskuttaen mummovauhdilla. Nuoremmat ja näppärämmät kyllä huitelevat ohi luistelutekniikalla. Mutta minähän saan nautiskella menostani omalla tahdilla!

Tänään samassa nousussa ohi luisteleva mies tuumasi nousun olevan aika kovan! No, olipahan sitten vaaran päällä energiatankkauksella, kun itse pääsin sinne asti.

Vaaran päällä.

Edessä olevan mutkan takaa lähteekin sitten lähes kilometrin mittainen huikea lasku.

Pitääpä vielä piipahtaa lauantain hiihtoreissulla....

Pilvisellä säällä muutaman asteen pakkasessa lähdin taas hiitelemään. On se merkillistä miten huikean moninainen metsä voi olla. Pilvisessä säässäkin siinä on oma taikansa ja miten kummasti metsä rauhoittaa ja saa mielen niin hyväksi. No, sielläpä rauhassa hiihtelin, olin noussut kaikki mäet ylös ja laskenut alas, kun viimeistä loivaa pitkää laskua laskeskelin, niin hupsista. Mitä lie mielessä liikkui ja mitä sivulta vilkuilin, kun yks kaks iski tajuntaan, että nyt lennetään...

...ja niin oli mummo lumessa. Hupsahdin ojaan uppeluksiin sukset ja sauvat sikinsokin, ei näkynyt kuin valkoista, kun sain silmäni auki. Ensimmäinen ajatus oli ettei vaan kukaan näkisi ja kiireesti ylös. Mutta paremmin sanottu kuin tehty. En saanut suksia pois jaloista, takapuoli painoi pehmeään lumeen. Siinä sitä ähelsin ja puhelsin aikani, että pääsin ojasta ylös, lunta oli nimittäin reisiin asti ja sukset ja sauvat ristissä ojan pohjan risujen kanssa.

No, kukaan ei nähnyt, tuli vaan itsellä mieleen, ett ois ollut kiva sivusta katsoa ojaan sukellusta!!!!

Ei tuo jälki niin pahalta näytä, onneksi pehmeä lumi siloitteli vähän kuoppaa.

Loiva oli mäki mitä laskeskelin. Piti muuten kiertää sitten vielä uudestaan tuo vaaran 5,5 kilometrin lenkki. Olin sitä jo alkumatkalla ajatellut ja lumessa pyörähtäminen sai vain ajatukseen lisää puhtia. Lenkille tuli kotoa asti mittaa noin 16 kilometriä.

Pikkuisen olen saanut käsitöitäkin tehtyä. Nyt on muuten keittiön kaappien suursiivous menossa!
Nämä kolme tiskirättiä valmistui helmikuun aikana pieninä välitöinä.

Nämä sukat aloitin Hämeenlinnasta tulomatkalla junassa. Kokoa on isolle miehelle ja aattelin antaa nämä yhdelle isolle miehelle, jonka synttärit on parin päivän päästä.

Vanhoja ompeluksia

2011-02-21T18:09:00.001+02:00

Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?

Siksi että siellä missä on sydämesi,

siellä on aarteesi.

- Paolo Coelho-

...

Tytär tanssipuvussaan vuonna 1994.

Monessa blogissa lueskelin viime viikkoisista penkkareista ja vanhojen tansseista.

Pitipähän sitten kaivaa vanhoja kuvia esiin ja fiilistellä noita omien lasten tanssi- ja abiaikoja.

Kun tyttären tanssiaiset olivat lähestymässä, päätimme että teen hänelle tanssipuvun.

Niinpä sitten kierreltiin tyttären kanssa kangaskauppoja. Kankaat löytyivät lopulta eräästä silloin toimineesta ompelimosta. Siellä ompelija piirsi jopa kaavat tyttären "ohjeiden" mukaan ja sain hyviä ohjeita ja niksejä puvun ompeluun!

Puvun teon aloitin jo ennen vuoden vaihdetta, jolloin ilmoitin perheelleni, että minua ei sitten ole lupa hermostuttaa mekon teon aikana. Eivät hermostuttaneet, vaikka puvun teko oli levällään huushollissamme helmikuulle asti.

Silloin vuonna 1994 puvuissa oli paljon enempi jotain vanhaan vivahtavaa. Nykyään mielestäni puvut ovat tyylikkäitä iltapukuja, joita voi käyttää myöhemminkin!

Pojan tanssiaiset olivat muutamaa vuotta aiemmin, silloin vain lainattiin naapurin Jussin frakki.

Vuotta myöhemmin oli sitten penkkarit.

Penkkaripuvun tekoon meni "vähän" vähempi aikaa, vain pari iltaa. Peikkolapsia abit esittivät.
Pojan penkkariasusta en löytänyt kuvia. Sen aikaiset kuvat otin dioina ja niitä on aika paljon. Sen muistan, että aika kivassa pakkasessa penkkariajelua oltiin katsomassa ja tiedän että kuviakin jossain on. Pojallekin tein asun, jotain tiikeriteemaa ja päässä musta kikkaraperuukki! Pitääpä etsiskellä vielä niitä kuvia.

Peikkotyttö!

Reissulta kotiin

2011-02-18T23:43:00.002+02:00

Mikään ei ole niin mitätöntä,

ettei sitä kannattaisi tietää,

eikä mikään niin suurta,

ettei sitä kannattaisi yrittää.

-W.Horne-

Eilen pakkaspäivänä kävelyllä ihailin huurteista koivikkoa.

Viime viikon keskiviikkona matkasin päiväjunalla kohti Hämeenlinnaa.
Pännäisen asema piti kuvata nuoruusmuistojen vuoksi. Nuorena kihlattuna matkustelin junalla riiuureissuille melkein kaikkina vapaapäivinäni. Sulhanen, nykyinen mieheni oli useimmiten asemalla vastassa, mutta joskus sulhon ollessa töissä seikkailin linja-autoilla tästä eteenpäin. Oi, niitä aikoja....

Aurinko paistoi kirkkaasti ja lumen määrä vain lisääntyi, mitä etelämmäs juna puksutti!

Matkakäsityönä tein torkkupeiton palasia.

Ensimmäinen pysäkki reissullani oli Hämeenlinna, siellä vietin vuorokauden siskon ja miehensä luona. Siskolle vein synttärilahjaksi, joka muuten on huomenna, teekannun myssyn hänen vihreän sävyiseen keittiöönsä. Onnea Pirkko!

Teekannun myssy pääsi heti iltateelle toimittamaan tärkeää tehtäväänsä.

Samanlaisen myssyn olen tehnyt itselleni jo syksyllä 2009. Tämä myssy on ollut ahkerassa käytössä ja pitää teen kauan kuumana. Ohje löytyy: Suuri käsityölehti lokakuun numero 10 vuodelta 2005.

Siskon kanssa käytiin avantouinnilla Aulakojärvellä. Avannolle mennessämme kysyin siskolta, että onko pakko, jos ei taho? Sisko lohdutti, ettei ole pakko!

Tämän kuvan otin kotiin lähtöaamuna kolmannella uintikerralla, kun aurinko punasi pakkasaamuisen järven lumisen pinnan.

Ei ollut pakko, mutta sinne piti pulahtaa. Oli muuten tämän talven ensimmäinen hyisen hurmion kokeminen.

Muuan rouva sanoi uivansa viisitoista vetoa. Hyvä jos itse kymmeneen pääsin.

Sisko tais uida ainakin ne 15 vetoa, mutta onkin koko talven käynyt järvessä pulikoimassa.

Lunta on etelässä hurjan paljon enempi, kuin meillä pohjoisempana. Hyvä, että pihalta näkee tielle juuri ja juuri.

Tämmöisiä palasia tein reissulla. Joskus tulevaisuudessa tästä pitäisi saada aikaiseksi torkkupeitto.

Hämeenlinnasta menin tyttären luo Helsinkiin. Siellä me messuiltiin ja shoppailtiin. Tytär osti soffan ja uuden sängyn. Ne hän sai kotiinsa vasta tiistaina, jolloin olin jo kotimatkalla. Vietettiin mukavaa äiti-tytär-viikonloppua. Sisko tuli seuraksemme sunnuntaina.

Lunta on riittämiin täälläkin enempi kuin meillä. Ihan keskustasta sitä on kyllä raivattu pois, mutta vähän kauempana on kunnon kinokset.
Siskon kanssa menimme pyhäiltana junalla takaisin Hämeenlinnaan.

Osaa se siskokin, neuloa nimittäin tai kutoa, niinkuin me sanomme. Tämän mustan takin teki itselleen. Piti kuvata salaman kanssa, jolloin mustasta tuli vähän hailukka, mutta muuten ei ois oikein malli näkynyt. Isokin takista tuli, mutta sen saa vähän pienemmäksi, kun siirtää nappia.

Takakappaleen kaula-aukosta oli tullut ensin liian avara. Kekseliäs kun on, niin hän pienensi sitä ainaoikein kerroksilla sopivaksi. Ei se kovin hyvin tässä näy, mutta oli kivan näköinen muuten sileässä neuleessa.

Kotimatkalla eväitä oli tietenkin ihan riittävä määrä. Pokkari hengen ravintona, sen lisäksi että kuuntelin lopun menomatkalla aloitetusta Enni Mustosen äänikirjasta Yllätysperintö. Kotimatkakäsityötä varten piti Hämeenlinnassa ostaa sukkalankaa, kun torkkupeittolanka loppui yhden värin osalta. Ihan tuollaista perussukkaa kudoin vain varren verran.

Eilisellä pakkaspäivän kävelyreissulla kävin hakemassa uuden passini.

Pakkasasteita oli yli kolmekymmentä, mutta hyvin tarkenin. Päässäni on äidiltä perimäni varmaankin neljä- viisikymmentä vuotta vanha minkkihattu. Ei palellut päätä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tarkeneminen on vain pukeutumiskysymys!

Siivouslöytöjä

2011-02-08T22:52:00.004+02:00

Toimi aivan kuin sillä mitä teet olisi merkitystä.

Sillä on.

- William James-

.Tällä tietenkin on merkitystä. Keskimmäinen lapsenlapsi on eka kertaa luistimilla. Tässä isoveli ja mummi yrittävät pitää pientä pystyssä huonoin tuloksin. Mutta urheasti aikoi pikkumies lähteä toistekin yrittämään.

Itselläni on käynnissä varsinainen siivousurakka. Varsinaisia viikkosiivouksia minun ei tarvi tehdä, meillä kun on käynyt jo toistakymmentä vuotta ihana kotihengetär, joka siivoaa perinpohjaisesti huushollimme kerran pari kuukaudessa. Itse vähän välillä teen pintahipaisuja.

Yläkerran vieras-varasto-tietsikkahuoneessa olen "siivonnut" pois vuosien saatossa kertynyttä roinaa ja se on kutakuinkin jo järjestyksessä. Kirpparille menevää tavaraa on laakikossa samoin matonkuteet omassaan ja mies on vienyt ison jätesäkillisen käyttökelpoisia vaatteita eteenpäin uusille käyttäjille. Roskasäkkikin on saanut omansa.

Mutta kaikkea sitä vaan vielä löytyy kaapien uumenista ja nätisti nurkkaan kerätystä tavarakasasta.

Tämän pitsin olemassa oloa en edes muistanut. Tätä tehdään jollain pienellä vekottimella. En kyllä muista millaisella ja miten, mutta tämän olen joskus saanut aikaiseksi.

Lähikuvaa pitsistä.

Hellemekko vuodelta 2000. Sen verran aloitettu, että mekon kappaleet ovat nuppineuloilla kiinnitetty. Boleromainen jakku oli nätisti vielä pussissa olkatoppauksineen.

Tässä on sitten ommeltava takki!

Sen muistan, kun naapurin Sirkan kanssa näitä takin tekeleitä tilattiin. Ja aatella, Sirkka on ollut jo 15 vuotta tähtenä taivaalla, enkelinä Taivaan kodissa. En muista Sirkan takin kohtaloa, tuliko se hänellä tehtyä, mutta minun takkini kappaleet ovat edelleen nätisti paketissa! Voi,voi!!!

Enpäs edes muistanut, että kankaan ilmeisesti oikea puoli on ruudullinen. Se putkahti esiin, kun viikkailin kappaleita takaisin kasaan!
Mitähän tälle tekisi???

Tekstiiliteollisuus Oy:n 100% Kampavillaa löytyi pussillinen. Lanka on ihan samanlaista kuin Novitan Florica. Nämä olen joskus saanut sisareltani. Muistaakseni hän tai hänen ystävättärensä kutoi näistä kirjoneuleen. Minä sain sitten loput langat. Jotain kai aioin näistä tehdä, mutta... no, ehtiihän näistä vielä jotain saada aikaan.

Pari muutakin pussukkaa sekalaisia lankoja tuli esiin.

Kaksi lakanan pitsiä puolitoista metrisiä. Näiden virkkaamisesta on varmasti kulunut reippaasti yli 40 vuotta!

Lähikuvaa pitsistä.

Tyttärenkin tekeleitä löytyi yhdestä korista.

Kuka lienee Jason Connery? Kai joku lapsen ihailun kohteena ollut julkkis.

Tätä jättipyjamaa tehtiin tyttären kanssa hänen ollessa jo teini-ikäinen. Miksi lie jäänyt tämäkin kesken? Tämä taitaa päätyä matonkuteisiin.

Joulun alla aattelin käydä ostamassa uuden kuusenalusmaton, mutta en saanut aikaiseksi. No, mikäs sitten löytyikään. Jostain tilattu kirjailtava kuusenalusmatto lankoineen päivineen. Tässäpä on kirjailtava työ ennen ensi joulua. Joskus taitaa jäädä jotain ostamatta ihan tarkoituksella.

Samassa paketissa oli kirjailtavat jääkaappimagneetit.

Siis kirjailtavaa lisää.

Singerin MITTA-LIISAkin löytyi.

Ja pari joskus vuonna yks ja kaks aloitettua neuletta : valkoinen ja punainen. Punainen joutuu purkuun, oisinkohan aikonut siitä pienelle tyttärelleni puseroa tai jotain? Valkoinen taas saattaa ehkä joskus valmistuakin: puseron tekele itselleni.

Pakkasia täällä on pidellyt. Tänään olisi ollut hyvä hiihtokeli, viitisen astetta pakkasta, mutta enpä pieniltä kiireiltäni ehtinyt. Oman hiihtokaudenkin olen jo aloittanut. Kolmas päivä kuluvaa kuuta kävin ensimmäisen 11 km:n hiihtolenkin.
Huomenissa matkaan päiväjunalla Isolle Kirkolle tyttären luo. Mennessä piipahdan Hämeenlinnassa siskon luona, siellä olen varmaankin yhden yön.

Ensi viikolla takaisin kotiin.

Hopeaa

2011-02-03T12:24:00.003+02:00

Jos varjot pelottavat,

on hyvä muistaa,

että juuri ne kertovat auringon paistavan.

-Paula Sainio-

Toissa viikonloppuna ajelimme Muonihhoon (muoniolaisittain) miehen kanssa kyläreissulle. Siellä askartelimme ystäväni kanssa pari päivää hopean parissa.

Aamupäivän auringon kultaama maisema piti käydä kuvaamassa kirpeässä pakkasessa ulkona, kun sisältä kuvattaeassa lamput heijastivat ikävästi valonsa ikkunaan.

Opettajamme kuvaa kuvaajaa ja kuvaaja kuvaajaa!

Pikkupojille tein enkeliriipukset.
Saas nähdä kelpaavatko kaulaan, mutta voihan ne ripustaa vaikka sängyn viereen seinälle.

Käsin kaiverrus on vaikeaa. Totesinkin, että pitää hakeutua kaiverruskurssille, jos tätä aikoo jatkaa. Olen joskus vuosikausia sitten käynyt kaivertamassa rukinlapoja ja muuta pientä puista juttua, mutta puu niin paljon pehmeämpää ettei kaiverrin lipsu siinä niinkuin hopeassa. Taitaa olla tuo hopean kaiverrus kuitenkin vain tekniikkajuttu.

Aattelinpa sitten tehdä sokerilusikan, joten sokerilusikan sahaukseen hopealevystä.

Terä katkesi. On sitä jo jotain oppinut, kun katkaisin vain yhden (tai kaksi!) terää. Ensimmäisellä kurssilla ensimmäisellä sahauksella tuhosin varmaankin kymmenen terää!!!

Valmis lusikka työpöydällä. Kuvan otin ilman salamaa, siksi on niin keltasävyinen.

Opettaja ehdotti ja piirsikin tähän hienon kaiverruskuvion, varmaankin kiusallaan, mutta enpä langennut loveen. Eka lusikka saa kelvata tuollaisenaan.

Tässä lusikka jo kotona sokerikupissaan.

Haamuko tämä on, vai mikä? Minähän siinä kävin saunan jälkeen ottamassa lähituntumaa pohjoisen ihanan kylmään lumihankeen. Ensin selälleen ja sitten vähän pyöriskellen ympäri ja hopusti takaisin saunan lauteille. Huuiiiiii, kun oli raikasta!

Kotona vintin ikkunasta saan seurailla lintujen tuohuja. Tässä taitaa kaksi vanhaa varista seurustella naapurin koivun latvassa.
Koneeni on sopivasti ikkunan lähellä, joten koneella surffaillessa on kiva välillä katsella luontoakin. Ja siivousurakan välillä piti aina vähän puhallella ja tuijotella ikkunasta ulos. Siivous-raivausurakka on kutakuinkin tehty tässä kammarissa. Muutamia paperi- ja lehtipinoja pitää vielä käydä läpi ja heitellä kaikki ylimääräiset menemään. Paljon on tavaraa lähtenyt ulos tästä huoneesta.

Sitten pitää jatkaa tätä touhua, nyt kun on saanut siivouspään auki. Aion siivota vielä kaikki vaatekaapit ja laittaa kierrätykseen semmoiset vaatteet, joita ei tule pidettyä.

Joten urakka jatkuu!

Muutama päivä sitten harakkapariskunta

otti aurinkoa aamusella korkealla koivun aurinkoiselle latvuksella.

Liekö on pariskunta, mutta niin mukavan näköisinä kököttivät nokka kohti aurinkoa.

Sukat ja kaukuri

2011-01-21T10:13:00.001+02:00

Katselleessaan myytävinä olevia tavaroita

hän ajatteli usein:

"Onpa paljon sellaista mitä minä en tarvitse."

-Sokrates(469-399eKr.)-

Viisas on ollut Sokrates yli 2000 vuotta sitten!

Sattuipa vaan sopivasti tuo värssy eteeni kun raivaan " vieras-tietsikkahuonetta " kaikesta turhasta ja ylimääräisestä tavarasta siistimmäksi. En todellakaan tarvi kaikkea tätä tavaraa, mikä on kertynyt vuosien varrella tänne, varastoon. Iso säkillinen vaatteita on jo mennyt seuraavalle käyttäjälle ja iso roskasäkki on täynnä vaatetta Spr:lle tai johonkin sellaiseen firmaan menossa. Roskiinkin on mennyt ja vielä on menossa "roinaa". Helpottaa ihmeesti, kun saa vähänkin pois ylimääräistä tavaraa! Homma jatkuu viikonlopun reissun jälkeen.

Sammaleenvihreät 7-veikatkin sain kuvattua suht oikean värisiksi. Olipahan hämärällä ilmalla vaikeaa, onnistui vasta kun oli kirkas sää!

Itselleni tein Kitten mohairista samanlaisen kaulurin kuin syksyllä miniälleni. Tykkään tästä.

Tässä muutama päivä sitten naapurin antennin päällä pulut pitivät palaveriaan vai liekö olleet ruokalevolla. Hauskan näköisiä olivat!

Mukavaa viikonloppua!

Vuoden ensimmäiset!

2011-01-18T16:00:00.002+02:00

Hetkinen onnea on enemmän arvoinen

kuin tuhat vuotta historiaa!

-Voltaire-

...

Vuosi on jo hurahtanut kunnolla käyntiin. On pidellyt pakkasiakin, meidän mittarissa asteita parhaimmillaan -29.4 ja välillä taas vain kolme - neljä astetta miinusta. Nyt satelee hiljalleen lunta, jota mekin viimein saadaan tännekin kunnolla. Meillähän lumitilanne on ollut pikkuisen huonompi kuin tavalliseti näihin aikoihin!

Käsityörintamallakin on jo jotain valmista. Tiskirättejä piti tehdä vähän lisää, kun varasto hupeni minimiinsä. Alimmaisessa rätissä näkyy eri värjäyserän väriero. Enhän tuota huomannut kun hämärän aikaan ja lampun valossa tikuttelin. Vaan ei taida haitata käytössä ja voihan tuon jättää itsellekin!
Pikkuinen enkelikin on tämän vuoden töitä! Se liitelee ensi viikonvaihteessa toiseen kotiin!

Näitä sukkia tykkäsin tehdä. Lankana on Regia 4-fach haltbar by Kaffe Fassett. Langan ostin Tampereen käsityömessuilta syksyllä 2009.

Siniset tein SeiskaVeikasta
Varsi pitkähkö ja koko noin 43, ehkä! Molemmissa sukissa resori 3 oikein 1 nurin, jota jatkoin sitten vielä sukan teräosan päälläkin. Tämän mallin olen napannut Matleenalta. (Sorry, en saanut tähän millään linkkiä Matleenan Blogiin!) Tykkäsin tehdä näin. Valmiina on vielä yhdet, mutta en saanut niistä julkaisukelpoisia kuvia.

Mies on kehunut vuosia äitinsä kutomia sukkia, joissa kantapää on tehty niin, että sukka pysyy hyvin paikallaan jalassa. Enpä ole asiaan sen paremmin tutustunut, mutta kun mieheni toi serkultaan ( 81v.) parit sukat joululohet hänelle vietyään, niin tarkastelinpa sukkia tarkemmin. Niissä oli kantapään alaosaankin tehty parit kavennukset. Päätinpä sitten itsekin näihin sukkiin kokeilla samaa mallia.
Käytännössä ei ole vielä toimivuutta testattu, mutta ei tuo nyt niin hassultakaan näytä.

Tämä pienimmäinenkin on jo aloittanut mummilan yökyläilyt!
Joulun alla oli ensimmäisen yön ja kovasti aikoi tulla toistekin. Toisella kerralla oli koko poikatrio yökylässä. Aamulla pappa vei isommat pojat päiväkotiin ja vasta iltasella äiti kävi hakemassa nuorimmaisensa kotiin.

Päivällä kävimme laskemassa rannalla mäkeä ja huristeltiin pulkan kanssa joen jäällä. Kyllähän meillä oli lumileikeissä kivaa.

Vuoden vaihtuessa

2010-12-31T19:44:00.001+02:00

On viestejä, joita ei uskoa vois

kaiken ennallaan vain jatkua sois.

Mutt´ ihminen, pieni olento maan

joutuu johonkin suurempaan alistumaan.

..Joulun jälkeen sain Matleenan kautta suruviestin. Opiskeluaikainen ystävämme oli siirtynyt vakavasti sairastettuaan enkeleiden hellään hoivaan. Kiitos ystäväni, että minäkin sain kulkea kanssasi kappaleen tätä meidän maallista matkaamme.

Tuo enkelikello kuvassa on vanha, kauan lapsuuteni kodissa ollut. Vähän ajan saatossa jo rapistunutkin, mutta joka joulu se pitää koota. Jotenkin se luo niin jouluisen tunnelman hentoisella helinällään.

Niin joulu oli ja meni. Aattoilta vietettiin pikkupoikien kotona nauttien lasten herisyttävästä riemusta. Pakkasesta huolimatta kävimme ulkoilemassakin ja jopa joulupäivänä naapurissa iltakahvilla. Liekö tuo enää niin tarkkaa on, mutta lapsuudessaamme ei ennen tapania ollut tapana kyläillä!

Käsityörintamalla ei ole kovin paljoa tapahtunut, mutta nuo iloisen kirjavat sukat olen tehnyt.
Lanka on Regia 4-fach haltbar by Kaffe Fassett, jonka ostin syksyllä 2009 Tampereen Käsityömessuilta. Yhdet sukat Regia langasta on puikoilla, ne valmistuvat uuden vuoden puolella.

Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2011

Vain yksi yö Joulun juhlaan

2010-12-23T23:07:00.002+02:00

Lumiset oksat vihreän puun

kimmeltää valossa jouluisen kuun.

Katselen tähtien hopeista nauhaa,

toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa!

...

Sydämeeni Joulun teen,
ja mieleen hiljaiseen....

Enää kaksi yötä jouluun

2010-12-22T23:42:00.004+02:00

Ihmisen arvoa ei ratkaise se,

mistä hän on tullut,

vaan se minne hän on matkalla.

- Z. Topelius-

.. Ihana ystävä kävi miehineen parin yön yökylässä. Näin ihanan enkelin sain joulun odotuksen iloksi tuliaisena...

....ja enkelirasian täynnä suklaata!

Näitä sukkia aloittelin kuun alussa Oulun junassa ja valmistuivat sitten toisen Oulun reissun jälkeen. Piipahdin nimittäin viikon päästä uudelleen Oulussa. Nyt teatterireissulla. Käytiin katsomassa ihanaista prinsessa-satua Rosa Ruususesta.

Lähtö Ouluun oli vähän vauhdikas. Sattui nimittäin niin, että meinasin jäädä junasta ja ensin jäinkin. Odottelin kotona kaikessa rauhassa poikani kyytiä junalle. Tyttäreni, joka oli tullut jouluksi kotiin, soitteli veljelleen kysyen missä viipyy, kun junan lähtöön on enää kymmenisen minuuttia. Apua, heräsin minäkin! Onneksi kaikki matkaan lähtevä oli jo ulko-ovella, kengät jalkaan, takki päälle ja laukkuineni portille.
Kun käännyimme aseman pihaan, niin junapa jo puksutti etälään päin perävalot vilkkuen.Siinä sitä vähän noiduttiin ja pyörähdettiin autolla aseman pihalla pientä ympyrää. Sitten auton nokka kohti seraavaa pysäkkiä, jonne on matkaa 25 km. Soitin miniälle,että katsoisi netistä junan lähtöajan sieltä. Aikaa meillä oli ruhtinaalliset 16-17 minuuttia!!! Ja muutama rekka edessä muun liikenteen lisäksi ja 8-kympin rajoitukset! Välillä meinasin hermostuksissani tuskastua. Kuskini KÄSKI rauhoittua, ettei hänkin hermostuisi.

Ja niin kurvattiin onnellisesti aseman pihaan, jossa juna seisoi. Seisoi silloin vielä, mutta kun hyppäsin autosta laukkuineni, niin junapa jo liikkuikin.... siispä juoksuksi, hyppäys alimmalle junan portaalle ja käsi salamana oven kahvalle, jolloin ovi AUKESI!!!! Portailta katsoin taakseni, esikoiseni juoksi perässä ( miksiköhän???), mutta kai huojentuneena pysähtyi ja vilkutti hyvät matkat!!

Soitin hänelle, kun pulssini oli rauhoittunut ja kiittelin kyydistä ja ehdotin vähän rauhallisempaa matkaa takaisin kotiinsa. Hän kyllä tuumaili, ettei puhuttasi mitään isälleen, mutta enpä malttanut pitää suutani kiinni.

On tästä pikkuisen keskusteltu jälkeen päin, mies kun joutuu yleensä aina vähän odotteleen lähdöissämme. Mutta on minulla selityskin junasta myöhästymiseen. Omasta mielestäni sanoin pojalle junan lähtevän kymmentä vaille, kun hän taas sanoo minun sanoneen kymmentä yli! Oli miten oli, ehdin Ouluun ja teatteriin!

Joo, teatteriin! Junassa katsoin kenkiini ja hyvät hyssykät, minulla oli jalassa kuoma-saappaat! Niinpä tietenkin, ensimmäiset jalkineet kiireessä eteisessä jalkaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sain nätit nilkkurit lainaan kyläpaikkamme frouvalta. Oishan niillä kuoma-saappaillakin tietenkin voinut mennä teatteriin, mutta noin oli kuitenkin kivempi.
Piipahdinpa seuraavana päivänä Matleena ystävänikin luona.

Enkeleitä, enkeleitä...

Isoin on Oulussa neuleillassa opeteltu ja hopeinen Novitan Silver lankaa, joka oli aika karheaa virkattavaa. En taida toista siitä tehdäkään! Pienemmät virkkasin ohuesta virkkauslangasta. Enkelit saivat päähänsä ripustuslenkit, joten ne ovat varmaankin joulun ajan joulukuusessa.

Enkeleitä on nyt valmiina seitsemän kappaletta. Nämä enkelit menevät vähäksi aikaa kalenteriauton luukkuun ja pääsevät sieltä pikkupoikien mukaan, kunhan piipahtavat mummilassa. Näissäkin enkeleissä on ripustuslenkki, jotta voivat sitten lennellä kuusen oksilla.

Jouluun on enää neljä yötä!

Eipä ole enää kuin kaksi. Tietsikkani nimittäin lakkasi toimimasta. Lopulta vika oli näppäimistössä ja hiiressä. Ne ovat nyt pojaltamme lainassa ja kone toimii taas! Ja sain tehtyä valmiiksi tään postauksen.

Joulua odotellessa

2010-12-04T23:33:00.018+02:00

Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?

Siksi että siellä missä on sydämesi,

siellä on aarteesi.

-Paolo Coelho-

...

Sininen hetki joukukuun alkaessa.

Puksuttelin joulukuun ekana päivänä junalla Matleenan luo kylästelemään. Junakäsityönä matkalla oli sukankudin. Junassa sitä vain oikeastaan teinkin ja paluumatkalla sain vain kantapään tehtyä. Ei siis oikein nopsaa tekemistä, mutta kunhan jouluksi valmistuvat!

Yhden yön olimme Matleenan luona, toisen naapurikunnan ystävien luona, jonne mies vielä jäikin auttelemaan muutamassa projektissa.

Näin komeaa käpytikkaa ihailimme kahvistelun lomassa keittiön ikkunan takaa. Herkullinen läski näytti maittavan linnulle oikein hyvin.

Talitintti yritti päästä samoille apajille, mutta kai tikan tuimasta katseesta johtuen jätti yrityksen seuraavaan kertaan.

100% puuvilla Kesäpirkka-langasta tulee myssyjä joulun jälkeen.

Sytomyttylangan, jonka ehdin ennen kuvaamista keriäkin sain Matleenan Ylläksen langoista.

Minäkin pääsin mukaan Oululaisten neuletapaamiseen Maakariin. Aiheena oli joukukoristeet; tähdet, sydämet, enkelit ja muutakin siellä tehtiin. Väkeä oli paljon, kolmen pöydän ympärillä ja me kolme vielä soffalla, minä Matleenan ja Tainan keskellä.
Matleenan kanssa virkataan enkeliä ohjeet polvillamme ja vielä mallikappale vieressä. Sitä pitikin tarkastella tämän tästä, kun kirjoitettua ohjetta ei tahtonut välillä ymmärtää!!! mutta mallin katsominen auttoi.

Ilta oli mukava ja kului rattoisasti. Väen vähetessä näyttävät jutut paranevan, kun niin kovasti naurattaa. Näin iloisessa porukassa oli tosi mukava vierailla. Sain muuten luvan tulla toistekin!

Saimme enkelimme valmiiksi vasta seuraavana päivänä. Kuvasimme mallienkeliä monelta kantilta neuleillassa tueksi kirjoitetulle ohjeelle. Onneksi ehdin illalla helmaosaan, joka oli helpoin osa työstä. Tein enkelille vielä sädekehän aloituslangan lenkkiin. Olisi sen voinut jättää ripustuslenkiksikin, mutta tämä isompi versio sopii mielestäni paremmin pöydälle.

Tänään ostin ohuempaa lankaa, josta teen enkeleitä vaikkapa joulukuuseen.

Matleena ottaa lähikuvia enkeleistämme.

Neuletapaamisesta lähtiessämme veimme Tainan kotiin. Taina sanoi takapenkillä olevan lahjapussin minulle. Ymmärsin ensin, että se olisi Matleenalle, mutta hämmennyin todella sen kuulumisesta minulle. Kiitos ihanainen Taina. Kaunis virkatulla sydämellä suljettu pussi sisälsi ihanan surukortin (serkkuni johdosta), suloisen joulukortin, hurmaavan joulukynttilän ja suussa sulavaa suklaata. Taina, kiitän, kumarran ja lähetän lämpöisen jouluhalin sinulle.

Kotiin tultuani pikkupoikien piti päästä heti mummilaan.

Kalenteriautosta sai avata kerralla kolme laatikkoa, ensimmäisestä löytyi kolme pientä tonttua, toisesta kolikot ja kolmannesta sukat kaikille kolmelle pojalle. Sukat eivät tosin mahtuneet lokeroon, mutta lokerossa oli lappu, joka kertoi kalenteriyllätyksen. Iloisina yllätykset pussitettiin kotiin vietäviksi.
Huomenissa on sitten taas kaksi lokeroa avattavaksi.

Ilon jälkeen surua

2010-11-25T23:28:00.001+02:00

"On jokainen päivä, kuin elämä pieni.

Miten elää ne osaat, niin kulkeepi tiesi.

Kun aika nuo kaikki yhteen liittää,

vain hetkiä hyviä muistoissa riittää."

...

Kynttilöiden valoa serkulle.

Pari päivää iloisen syntymäpäiväreissun jälkeen saimme surullisen tiedon.

Serkkuni joutui sairaalaan vointinsa rajun huononemisen vuoksi. Oltuaan vain vajaat kaksi vuorokautta sairaalassa hän siirtyi taivaan kotiin. Tänään olisi juhlittu hänen 86-vuotispäiväänsä. Mutta jospa hän tuolla "yläkerrassa" tekisi nyt käsitöitään iloisena paremmin näkevillä silmillään. Auttelin häntä vähän viime aikoina silmäpakojen ja yhteenliittämisten kanssa, kun näkö teki hänelle tepposiaan.

Nyt me maalliset taivaltajat olemme saaneet pakkaset iloksemme. Tänään meillä pakkanen oli parhaimmillaan 23 asteen paremmalla puolella. Eipä tullut käytyä ulkona ollenkaan. Ulko-ovella sentään hyvästelin kylässä käyneen siskon miehineen.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä vähän. Lapaskuun innoittamana tein miniälle synttärilahjaksi lapaset saman väriselle pipolle kaveriksi. Lankana norjalainen Maija-lanka, jonka ostin Matleenan luona käydessäni Lumivilla (muistankohan oikein)- nimisestä ihanasta lankamyymälästä. Matkaa sinne on Oulusta vajaa parikymmentä kilometriä(???)

Lapasille tein kaveriksi kaulurin. Lanka samasta Lumivillasta Kitten Mohair.

Lapaskuuhun ilmoittautuessani lupasin tehdä yhdet lapaset. Intialainen peukalokiila kuitenkin innoitti tekemään vielä toiset. Näytti niin mielenkiintoiselta Matleenan Blogissa, että pitihän sitä kokeilla. Kiilasta tuli istuva ja sitä oli helppo ja mukava tehdä. Lankana SeiskaVeikka.

Tämmöisen puikkokasan, muutamia pieniä käsityöjuttua ja pari keskeneräistä neuletta sain lapsettoman serkkuni tavaroista itselleni. Hänen kahden sisarensa tyttäret kun eivät näitä tarvinneet ja yksi olisi jopa roskiin heittänyt.

Toinen neule oli melkein valmis, hihatkin tehtynä. Tämän kuitenkin purin karvain mielin, kun liian iso olisi itselleni ollut ja muutaman silmäpaon korjaaminen olisi ollut hankalaa.

Lanka on Schoeller-Stahl Batika-lanka.
Kutoessani tunnen jotenkin serkkuni läsnä olon, kun ajattelen lankan kulkeneen hänen käsiensä läpi vain vähän aikaa aiemmin. Lämpöistä hellää surutyötä saan tehdä langan ja puikkojen kanssa.

Yllätyksiä

2010-11-11T23:29:00.002+02:00

Uskon, että elämän toisen puoliskon

on tarkoitus olla parempi kuin ensimmäisen.

Esimmäisellä puoliskolla opetellaan miten pitää elää.

Toisella puoliskolla elämästä nautitaan.

-Frances Lear-

Miehen veli täytti 70 vuotta lokakuun puolivälissä. Kun juhliminen ei tuntunut mieluiselta, hän lähti vaimonsa kanssa nauttimaan kesästä Turkin aurinkoisille rannoille.

Mutta vaimopa olikin juhlamielellä ja järjesti miehelleen yllätyksen loman jälkeen. Vaimo kulki ahkerasti "töissä" (tekee kyllä oikeasti eläkeläisenä työkeikkoja) viikon ajan valmistelemassa juhlia. Eikä mies aavistanut mitään. Juhliinkin oli menevinään kalaillallisille kalastusseurantalolle naapurin kyydillä, kun vaimon oli pitänyt mennä aikaisemmin muka avustamaan ruuan laitossa. Sisälle mentyään onnittelulaulu oli yllättänyt miehen täysin, ihan kyyneliin asti.

Seuraava yllätys oli, kun me mieheni kanssa ilmestyimme onnittelemaan. Itkuhan siinäkin tuli.

Matkamme kesti aamu kuudesta , jolloin kone lähti Oulusta kohti Rigaa, siellä odottelimme kuutisen tuntia ennen lentoa Göteborgiin Svea mamman maille. Perillä olimme sopivasti puoli tuntia ennen juhlan alkua. Yksi veljenpojista oli vastassa lentokentällä, josta sitten huristelimme onnittelemaan synttärisankaria.

Ensimmäiseksi tarjottiin ruoka, joka oli hyvää ja sitä oli riittävästi melkein sadalle juhlavieraalle.
(tästä hävitin ruokapöytäkuvan, enkä saanut sitä takaisin)

Syönnin ja muutamien laulujen jälkeen oli synttärikakun ja kahvin aika.

Juhlissa oli riemukasta ohjelmaa.

Saunamuorit kävivät tarinoimassa ja esittelemässä seksikkäitä puuvillaisia, vaaleanpunaisia, pitkälahkeisia (sitä vanhaa mummomallia) pikkuhousuja ja mittatilaustyönä tehtyjä riippurintaisen rintsikoita. Laulettiin, puheitakin pidettiin, tanssittiin ja nautittiin ruuista ja juomista.

"Tina Turnerkin" kävi laulamassa sankarille.

Mieskin sai suukon veljensä miniältä!

Näin heitetään 7-kymppistä ilmaan.

Synttärisankari juhlien jälkeen kotona vaimon antamien seitsemänkymmenen ruusunsa kanssa.
Viikko vierähti riemukkaitten juhlien jälkeen rattoisasti kylästellen.

Kotimaahan palattiin taas Rigan kautta halpalentoyhtiön lennättämänä. Matkat sujuivat vaivattomasti ja ilman ongelmia. Ja mikä yllättävintä itselleni, että selvisimme viikon reissusta kahden pienen käsimatkatavaralaukun kanssa, siis niiden sisältöjen kanssa. Niin vähillä vaihtovaatteilla en ole tainnut edes viikonloppureissua ennen tehnyt.

Oli aika hyvä pakkausopillinenkin reissu!!!!

Käsitöitä en tehnyt reissulla, mutta jo junassa Oulusta kotiin kilkuttelin puikkoja. Valkoinen kauluri Knitten mohair-langasta valmistui kotiin tultuani.

Reissulle lähtiessä olin päivän Matleenan luona kylässä.

Hän opetti minulle kuviovirkkausta. Eikä se niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin.

Käsityöt jätin pois matkastani, sillä aattelin, että nautin vain ensin juhlista ja sitten sukulaisten seurasta.

Kuviovirkkaus on edennyt vain vähän. Mitäkö tuosta tulee? No, jonkinlaista päähinettä siitä yritän. Aika näyttää, mitä saan aikaiseksi. Kuvio on tähän asti "omasta päästä", enkä yhtään tiedä miten tuo etenee!!!!

Kuvakin pyörähti tänne siityessään jostain syystä ylösalisin, mutta haitanneeko tuo mitään!

Joki jäätyy kovalla vauhdilla.

Uimiset kotirannalla onnistuvat taas noin puolen vuoden kuluttua. Vaikka joen jäätyminen on kaunista katseltavaa, sen sulaminen keväällä on niin riemullisen vapauttavaa.

Kauluri työn alla

2010-10-28T23:41:00.003+03:00

Jotkut ihmiset eivät ikääntymisestään huolimatta

tunnu koskaan menettävän viehätysvoimaansa.

Se vain siirtyy heidän kasvoiltaan heidän sydämiinsä.

Pikkuserkukset palapelien kimpussa.

Tänään sain mieluisia vieraita, kun sisareni miehineen tuli kylään tyttärensä ja tyttärentyttärien kanssa. Miniäkin tuli nuorimmaisensa kanssa samoille kahveille.

Kaulurin olen saanut aikaiseksi, lankana vanhaa Floricaa. Punainen piti saada. Ensin ajattelin tehdä kahdella vähän erivärisellä raidottaen, mutta muutinkin mieleni ja tein vain punaisemmalla. Ja niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken ja loppu piti tehdä vaaleammalla. No, se vaaleampi kohta laitetaan niskan puolelle piiloon.

Kauluri työssään lämmittämässä kaulaani.

Valkoisen kaulurin Kitten mohairista aloitin matkakäsityöksi. Voipi olla, että työssäni on liian vähän silmukoita, mutta nyt en pura. Katellaan sitten riittääkö pyöräytettäväksi pari kertaa kaulan ympäri!

Niin matkalle, aamulla hyppään junaan Ouluun. Olen päivän Matleenan luona kylässä ja yöksi menemme mieheni kanssa lähelle lentokenttää yökylään ja siitä aamulla Baltian kautta kohti Göteborgia. Siellä juhlimme miehen veljen ylläri 7-kymppisiä. Syntymäpäivähän ei ole mikään yllätys, mutta juhlat ovat ja toivottavasti myös me kaukaiset yllättäjät.

Tässä esittelen vielä tosi huonosti näkevän sisareni sukkasatoa ( ei ole mukana sadonkorjuussa). Sukat ovat pari aina sisäkkäin. Ihmeesti sitä vain pystyy tekemään kaikenlaista, kun oikein haluaa.

Joskus mietin, mitä tekisin, jos en näkisi!

Ylläs syyskuussa ja muutamat sukat

2010-10-27T13:50:00.001+03:00

Rakkaus ei rajoita,

vaan avartaa horisonttejamme,

ja näemme selvästi kaiken

mikä on meidän ulkopuolellamme,

mutta vieläkin selvemmin

oman sydämemme salaiset sopukat.

-Paolo Coelho-

Syyskuun puolivälin jälkeen olimme ystäväpariskunnan kanssa ruskaretkellä Ylläksellä.

Yllästunturi takana, olemme makkaran paistolla Kahvikeitaalla.

Yllästunturi Tunturijärveltä päin.

Yksi sateinen päiväkin mahtui reilun viikon reissun aikana. Onneksi ulkoiluvaatteet ja kengät ovat nykyään sateen pitäviä. Omat kenkäni ovat jo pitkälti toista kymmentä vuotta vanhat ja kuluneet ja niinhän siinä kävi, että varpaani kastuivat loppumatkasta ja kaikilla kastuivat käsineet. Mutta saunan jälkeen oli taas mitä mukavin olo.

Toisekseen tuo sadepäiväkin oli ihan mainio, teimme silloin reissumme pisimmän lenkin, vaatimattomasti noin 20 kilometriä!

Uskomatonta, mutta mustikat olivat vielä ihan napakoita ja hyviä. Päivittän keräsimme aamupuuromarjat. Tämä kuva on otettu 24.9.

Tätä terassinäkymää ihailimme aina saunan jälkeen.

Yksi päivä oli sumuinen, ei satanut. Olimme kuin satumetsässä reissullamme.

Porot lounaalla.

Kaunista.

Maaruska hehkui.

Nämä sukat sain valmiiksi ennen Ylläkselle lähtöä. 7-veljestä saapassukat sai miesreissukaverimme.

Muutama päivä sitten otin itselaukaisukuvan aamu-uinnilta. Sen verran oli vilpoista,että tossujen riisuminen vei aikaa niin etten ehtinyt kokonaan veteen ennen kuvaa. Enkä viitsinyt ottaa kuvaa uusiksi! Miksiköhän?

Sukkia lisää. Vaaleammalla raidalla olevat sukat saa miehen veli synttärilahjaksi ja tummemmalla raidalla olevat vaimonsa tuliaisiksi.

Lähdemme viikonloppuna Göteborgiin juhlimaan miehen veljen 7-kymppisiä!

Sukat on 7-veljestä, sopivat hyvin tilanteeseen 7-kymppiselle veljeltään.

Vielä kolmet, siniset 7-veikkaa, kirjavat Steppiä.

Siniset Step-sukat saa mies isänpäivälahjaksi unisukiksi.

Eilen illalla sain vietyä kaikki kuudet Sukkasadon sukat Hillokellarin hyllylle.

Aattelin tehdä ainakin yhdet, joten näistä tekeleistäni olen ihan tyytyväinen.

Pientä kirjailuakin olen saanut aikaiseksi. Sisareni pojan nimi kastemekkoon. Siskon nimi oli kirjaitu siihen jo pari vuotta aiemmin. En osannut tehdä ihan samanlaista, käsialani oli vähän tiiviimpää ja lankakin ehkä hieman ohuempaa kuin aikaisemman tekijän. Mutta mekon ohut päälikerros himmentää kirjailut, joten ei kai kovasti haittaa vaikkei ihan samanlainen olekaan.

Toivottavasti kelpaa.

Kesän viimeiset ruusut pihalta keittiön pöydällä.

Lumi tuli ja meni

2010-10-13T23:29:00.001+03:00

Jokainen päivä on erilainen,

joka aamuun kätkeytyy oma ihmeensä,

maaginen hetki, jona vanhat maailmankaikkeudet

tuhoutuvat ja uusia tähtiä syntyy.

-Paolo Coelho-

Eilen aamulla heräsin iloisena kurkistellen ikkunasta ihanan valkoista maailmaa, oli lumi maassa! Uimaan mennessä jätin pyörän pihaan ja kävelin aamutakissa parinsadan metrin matkan rantaan.

Unikkorievut olivat vähän allapäin aamulla, mutta iltapäivällä jo taas terhakkaana pystyssä.
Kehäkukatkin sain iltapäivällä vaasiin, kun aurinko sulatti lumen kukkasten päältä.

Valmistuneet patapesimet piti kuvata ensilumen päällä ennenkuin lumi , hupsista, sulikin pois.

Eilen illalla kymmenen lähellä oli vielä nelisen astetta plussan puolella. Ei lumi silloin viihdy näkösillä, vaan haihtuu pois.

Vähän hopeaa, kukkasia ja pupu

2010-10-11T23:43:00.001+03:00

Innostus on tulivuori;

sen kraatereissa ei epäröinnin ruoho kasva.

-Kahil Gibran-Syksy on jo pitkällä, mutta lunta ei vielä ole. Pupu on kuitenkin jo alkanut vaihtaa väriään valkoiseksi. Tämä söpöläinen juoksenteli pihallamme muutama päivä sitten.

Edelliseksi viikonlopuksi matkasin linja-autolla kohti pohjoista. Ystäväni kanssa olimme perjantaista sunnuntaihin hopeakurssilla. Viikonloppureissu venähti keskiviikkoon asti, meillä kun oli sitten muutakin mielenkiintoista ohjelmaa.

Tämän kurssin saldo oli aika vaatimaton, mutta jotain sentään syntyi. Rannekoru itselle, sormus tyttärelle, korvikset itselle, hopeakukkanen (joskus johonkin) ja kännykkäkorut itselle ja kohta 6-v. pojanpojalle. Lapsukainen ei vain nallekorua huolinutkaan!!!!

Oma enkelikännykoru sahausvaiheessa.

Kukkanen ja sormus, jossa elämäni ensimmäinen kaiverrus. Jäljestä näkyy ettei se niin helppoa ollutkaan, kuin vähän aattelin.

Korvakoruista tuli itselleni oikein mieluiset. Miehen sisaren tyttärentyttären korviksista otin kesällä kuvan, mutta kuva jäikin kotiin ja jouduin sitten tekemään korut "omasta päätä".

Korvikset ja kännykorut.

Hyvälle alulle sain vielä kaulakäädyn, samalla mallilla kuin rannekoru. Keväällä tein yhden, mutta sen on kummitytär saanut lahjaksi. Tämä jää varmaankin itselle.

Kaivertaessa piti kuunnella toisen jutustelua eikä miettiä kaiverrusta.
Ja niinhän siinä aina kävi ajatellessa, että hyvinhän tämä sujuu, niin heti lipsahti.
No, ope tuumasi, että on hän huonompiakin ensimmäisiä kaiverruksia nähnyt! Ehkäpä tuonkin taidon oppii harjoittelemalla.

Kukkiakin on vielä vähän pihassa. Mitäkö nämä ovat? No, parsahan se on päässyt kukkimaan. Huomenna kerään nuppuiset ja teen parsakeiton!

Kehäkukkiakin on vähän, nämäkin taitavat päästä huomenna sisälle vaasiin.

Unikkojakin on muutamia kukassa.

Orvokkeja onkin sitten peltotilkulla ihan runsaasti. Monen monta vuotta sitten ostin muutanan sarviorvokin taimen kukkapenkkiin. Siitä ovat mokomat vallanneet melkein koko kasvimaan ja ilostuttavat minua lumen tuloon asti.

Näin ovat herttaisia!

Ruskaa, karpaloita ja vähän käsitöistäkin

2010-10-01T10:41:00.001+03:00

Elämän parhaat asiat

eivät ole esineitä!Näin ihanalla rannalla kävin aamu-uinnilla. Hui, olihan jo raikasta vettä, mutta unen rippeetkin jäivät jokeen!

Pari päivää sitten kävin ihkaihanien ystävieni kanssa karpalosuolla.

Kyllä suolla on kaunista ja karpaloita ihan runsaasti. Tämä kuva keikahti pystyyn, vaikka vaakaan kuuluisi olla, mutta ei kai se haittaa???

Kolme ja puoli litraan ihanan kirpeitä marjoja.

Ja niitä käsitöitä. Ensimmäiset patapesimet ovat tässä. Pari näistä lähtee tänään tuliaisiksi muutaman tiskirätin kanssa "Muonihhoon".

Kolmannet ylipolvensukatkin ovat valmiina. Valmistuivat jo syyskuun alkupuolella, mutta kun on muka ollut noita muita touhuja niin etteivät ole tänne ennen ennättäneet. Olen kyllä jo sukkasatoonkin saanut kahdet sukat valmiiksi, mutta niistä Muonion reissun jälkeen!

Mukavaa syksyistä viikonloppua!

Tunnustuksia

2010-09-29T23:30:00.001+03:00

Olen saanut hämmentyneen iloisena otaa vastaan tunnustuksia, ihan kaksin kappalein, ensimmäinen Pirjo-Riitalta

Kiitos Pirjo-Riitta ja pyytelen nöyrästi anteeksi, että tämä tunnustuksen vastaanotto on vähän viipynyt. Tänne blogisivuilleni en ole oikein ehtinyt tulla, kun on ollut noita muita touhuja ihan riittämiin. Touhuja ja touhuja: marjastusta, keikkaa Helsinkiin ja Ylläkselle yms.

Mutta nyt yritän jatkaa. Sääntöihinhän kuuluu, että se jaetaan seitsemälle ja samalla kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa.

Voi, voi, mitähän nyt kertoisin, no yritetään.

1. Minulla on aviomies, poika ja tytär. Lapset ovat jo "maailmalla" ja me vanhukset eläkkeellä. Mies vain pakkaa harrastella vielä työntekoa.

2. Pojallamme on kolme maailman ihaninta pientä poikaa. Olen siis tavallisen ylpeä mummi.

3. Tykkään tehdä käsitöitä. Nyt on eniten puikot käytössä, mutta osaan ommella, virkata, kirjoa ja hopeaakin olen työstänyt.

4. Metsässä liikkuminen on mahtavaa ja marjareissut ihanien lapsuudenystävieni kanssa ovat luxusta.

5. Matkustaminen kiehtoo aina ja on tullut jo vähän kierrettyä "muailmaa".

6.Olen kai vähän rämäpääkin. Linnanmäellä ja Göteborgin Lissebergissä olen testannut varmaankin kaikki laitteet.

7. Olen illan virkku ja aamun torkku!

Ja toisen Mallilta

Kiitän iloisena Malli antamastasi tunnustuksesta ja pyytelen sinultakin anteeksi saamattomuuttani.
Tähän tunnustukseen kuuluu jakaa tämä viidelle blogille ja kertoa kolme rakasta asiaa ja rakas kuva.

Rakkainta on tietenkin oma perhe ja siinä kruununa kolme lapsenlasta.

Rakas asia on sisaret ja ihanat ystävät ja poisnukkuneet vanhemmat.

Kolmas rakas asia on Lujan luoma ihmeellinen luonto ja usko tuonpuoleiseen.

Rakkaita kuvia on paljon, mutta mielessäni on ollut nyt kuva lapsistamme pieninä sohvalla pyjamissaan kaulakkain. Kunhan sen etsin ja digikuvaan uudelleen niin laitan sen joskus tänne.

Jakaminen nyt eteenpäin jää tällä kertaa. Vaikka illanvirkku olenkin, niin kellon ollessa yli puolenyön taidan puikahtaa petiin!

Elokuun lopulla

2010-08-31T21:54:00.001+03:00

Onnellisimpia ihmisiä näyttäisvät olevan ne,

joilla ei ole mitään erikoista syytä olla onnellisia,

paitsi se että he sitä ovat.

-W.R Inge-

Aamulla uimaan mennessä joki oli usvainen ...
....ja peilityyni.
Vesi on jo niin raikasta että pienet uintipyrähdykset riittävät jolloin aamu-unet karisevat vauhdilla joen pohjaan ja sitten freesinä kotitouhuihin.

Niin se syksykin tulla tupsahti ihanan lämpimän, välillä kuumankin kesän jälkeen. Nyt nautitaan marjametsän raikkaudesta ja hulppeista marjamaista.

Vähäisiä, vähäisiä ovat olleet tämän kesän käsityöt. Nämä tiskirätit ovat sentään valmistuneet. Ja aina yksi pitää olla tekeillä, jotta on jotain ottaa käteensä kun istahtaa telkkarin ääreen.

Ei oo vissiin tullut paljon istuttua, kun juuri mitään en ole saanut aikaiseksi.

Tämän kesän myssysato on ollut aika heikko. Tuo oranssi myssy on jo aiemmin ollut esilläkin, mutta tuo helmenharmaa on valmistunut jossain vaiheessa kesää, sattuivat vaan näköjään haluamaan samaan kuvaan. Lisäksi puikoilla on kolmannet ylipolvensukat, toinen sukka on pohjekavennusvaiheessa, joten on vielä on vähän tikuteltavaa. Saas nähdä jääkö sukkasadon jalkoihin!!!

Taas Sukkasatoon

2010-08-25T23:35:00.005+03:00

Ilmoittauduinpa minäkin Sukkasatoon 2010.

Tämä on toinen kertani kerätä sukkia satoon. Saas nähdä mitä saan aikaiseksi. Ainakin yhdet lupaan varmasti tehdä.

Tässäpä onkin pikkuisen vierähtänyt aikaa edellisestä sepustuksestani. Pikkuisen vaan olen reissannut, vieraita olen kestinnyt ja öitäkin pitänyt, mutta suurimman osaa ajastani on vienyt iki-ihanaiset marjastusreissut iki-ihanien lapsuudenystävieni kanssa.

Niistäpä tässä kirjoittelen, kunhan ehdin!

Toiset ylipolvensukat

2010-07-10T23:21:00.001+03:00

Jokainen voi tulla onnelliseksi,

ellei etsi onnea ulkopuoleltaan,

vaan itsestään.

-Seneca-

Toiset ylipolvensukat valmistuivat pari päivää sitten. Lankana sininen Nalle aloevera+jojoba ja Nalle kukkaketo sinikello, kaksi kerrosta vuorotellen kumpaisellakin. Vielä ei kyllästytä tehdä pitkän pitkää vartta, sillä kolmannet sukat on aloitettuna. Eikä edes villasukkien teko kesäkuumalla ole ollut mitenkään tuskastuttavaakaan. No, tosin en ole pihalla kuumimpaan aikaan sukkia tikutellut, vaan enimmäkseen iltasella telkkaa katellessa.

Sukkia kuvatessa mehiläiset pörräsivät apilan kukissa.

Pikkupoikien pihalla on trampoliini. Sinnehän pääsee mummikin hyppeleen. On muuten aikamoista jumppaa--- hiki tulee ja hengästyttää. Välillä pitää pienempiä hyppyyttää sylissä ja sehän se vasta jumppaa on!

Kunnon kunnonkohotusta!

Kirkkolampi meilläkin

2010-07-08T23:44:00.001+03:00

Tänään on se eilinen,

josta voit halutessasi olla

ylpeä huomenna.Tiitsan herkän kirkkolampikuvan innoittamana kuvasin taas kerran meidänkin Kirkkolampeamme.

Sorsapoikueita uiskentelee lammella useampia. Emot pitävät katraistaan hyvää huolta ja jos jonkun muun pesueen aikuinen tulee liian lähellä, niin emo antaa kiivaasti haipakkaa tunkeilijalle. Tällä emolla oli joku päivä sitten kymmenen poikasta, mutta nyt en nähnyt kuin yhdeksän. Mitä lie yhdelle tapahtunut.

Tämän kuvan otin kuun ensimmäisenä päivänä, päivä oli harmaan pilvinen. Tässä näkyy kaikki kymmenen poikasta.

Ihania untuvikkoja.

Tällä emolla on vain yksi poikanen, jota pitää tarkasti silmissään.

Lammen ympäri kiertää luontopolku, talvella hiihtolatu.
Kukka- ja pensasistutuksia on ympäri lammen. Huvimajakin on yhdessä kulmauksessa ja suihkulähteet toisessa päässä lampea. Ihan kaunista.

Tänään kävimme pikkupoikien kanssa jokirannassa uimassa, vaikka rannalla räpimistähän se oli. Aurinko helli taas eilisen sateen jälkeen oikein ruhtinaallisesti.

Pienimmäinen jäi kotiin päiväunille, luulenpa, että ois ollut porukan rohkein vesipeto. Mutta kyllä nämäkin saivat huulensa sinisiksi parin tunnin rannalla olosta.

Myssy

2010-07-06T23:34:00.000+03:00

Jokainen, joka on pidellyt aaltojen

silittämää kiveä kädessään,

tietää, että jatkuvilla hyväilyillä

on ihmeitä tekevä voima.

- Tommy Tabermann-Tuo ylläoleva Tommy Tabermannin runon osa on puhutellut minua aikoinaan ja tehnyt minusta Tabermannin ihailijan.

Ruusuista matkaa Sinulle Tommy tuolla rajan toisella puolen.

Käsitöitäkin on tullut vähän tehtyä. Tämän sytomyssyn sain valmiiksi jo juhannusreissulla, mutta eipä vain osannut tulla tänne heti. Seuraavakin myssy on tekeillä, mutta ensin pitää saada valmiiksi toiset ylipolven sukat. Pihan rikkaruohot vaan ovat nyt vaatineet poispääsyä kukka- ja vihannespenkeistä.

Muutama päivä sitten tyttäremme lähti kotiinsa. Olin saattelemassa häntä pikkupoikien kanssa junalle. Haleista ja pusutteluista ei meinannut tulla loppua, kun kummi oli lähdössä taas niin kauas. Mummikin jäi nyt toiseksi, kun kummi oli tuohuamassa poikien kanssa. Mutta asemalta kotiin mentyämme, pienenpi lähti mummilaan yökylää ja isompi jäi kotiin turehtamaan itkua, kun ei päässyt mukaan. Kohta pitää varmaankin laittaa vuorolista, että tasapuolisuus säilyy.

Lämmintä mukavaa heinäkuun alkua!

Taas tuli vuosi lisää

2010-06-30T23:14:00.001+03:00

Älä tarkkaile elämän kulumista;

matkusta siinä.

Nämä ihanat ruusut sain tyttäreltäni ja miniältäni, kun vuosia karttui taas yksi lisää mittariin.

Ennen synttäreiden juhlimista Juhannuksen viettoon! Mutta ennen juhannusreissuakin ehdin Ivalon matkan jälkeen olla yhden yön kotona. Lähdin seuraavana aamuna miehen mukana Ouluun, siellä vietin pari tuntia ystäväni Matleenan kotona. Matleenan mies haki minut rautatieasemalta ja Matleena vei takaisin junalle. Matkasin pendoliinilla tyttären luo Helsinkiin. Samantien jatkoimme matkaa Porvooseen. Siellä vietimme vuorokauden kahden ihanan ystävämme luona ja kiertelimme sisustuskauppoja.

Sieltä matka jatkui sisareni luo Hämeenlinnaan. Yövyimme siellä. Tytär nauroi, että hän ei ole koskaan viipynyt näin pitkään "kotimatkalla". Hän ajaa yhden pysähdyksen taktiikalla, tankaa jos on tarvis, käy vessassa ja ostaa kahvin mukaan autoon ja matkustaa yleensä yöaikaan. Äidin kanssa tehtiin matkaa vähän pitemmän kaavan mukaan.
Kaunista Aulangontietä matka jatkui kohti pohjoista. Ennen kotia

pysähdyimme lounaalle Kangasalan ystäviemme luona ja piipahdimme Kangasalan Lepokodin kesäpuodissa ja vielä Oulussa miehen luona. Yksi yö kotona ja takaisin junalla Ouluun ja miehen kanssa juhannuksen viettoon Matleenan ja miehensä mökille!

Johan oli jo aika rauhoittua. Aatto oli lämmin ja aurinkoinen ja nautimme suomen suvesta.

Mökin pihalla juhannuskoivujen katveessa teimme käsitöitä puolipukeissa.

Päästiinpä alkuillasta sauvsaunaankin, joka oli tietenkin ensin lämmitettävä. Sain tärkeän tehtävän; sytytin savusaunan pesän isäntämme leppoisassa ohjauksessa.

Haa! sehän onnistui!

Köh, köh! Loppulämmityksen sain jättää miesten huoleksi!

Siinä se lämpiää.
Saunapuhtaat tytöt ihanan lempeitten löylyjen ja hartaan saunomisen jälkeen mökin rappusilla. Ensimmäinen savusaunaelämykseni on nyt koettu. Olipahan nautinnollista. Juhannustansseissa käytiin Naapurinvaaran huvikeskuksessa. Mökille lähtiessämme nappasin auton ikkunasta kuvan kokosta.

Komeammat juhannustulet meille tarjosi koko ajomatkan ajan juhannusyön aurinko. Upeaa!

Luontomatkailuakin harrastimme. Juhannuspäivänä teimme pienen retken läheiselle könkäälle. Illalla taas tanssittiin.

Ja töitäkin tehtiin. Kotoa otin mukaan teroitettavia puukkoja, jotka Matleenan mies tahkosi teräviksi. Sain taas tärkeän tehtävän tahkon pyörittäjänä!

Matleenan mies toi minulle mökin pihalta paikallisen orkidean synttärilahjaksi.

Ennen mökiltä lähtöämme joimme synttärikahvit.

Ja jottei matka joutuisi liian sukkelaan, pysädyimme Oulun kupeeseen toisten ystäviemme luo kahville. Siellä emäntämme mieleen muistui syntymäpäiväni, ja....

.... isäntämme tuli kahvipöytään onnittelumaljojen kanssa. Tämä tarkoitti sitten sitä, että vielä yksi yö kului kyläillessä.

Sain vähän lahjojakin.Ullaneuleen kassiin mahtuu isompikin käsityö, sen sain Matleenalta. Ihanaisen enkelin, Ruusutarha-muumimukin servetteineen ja kesähatunkin sain.

Juhannuksen aikaa

2010-06-24T16:54:00.003+03:00

Oikein aurinkoista, lämmintä ja hyvää Juhannuksen aikaa!

Piipahdettiin pohjoisessa

2010-06-20T23:33:00.018+03:00

Usein huomaamme

vasta huomenna,

kuinka upea tämä päivä olikaan!

Päivin ihanat orvokit porrastasanteella.

Perjantai-iltana ajeltiin pohjoiseen miehen siskonpojan perheen luo kylään. Mukaan lähti viisivuotias pojanpoika.

Lauantaina menimme Ivalojoen varteen mökille. Siellä pieni mies pääsi heti majan nikkarointihommiin, pappa vahtina.

Veneajeluakin sai harrastaa.

Me tytöt kateltiin lauantai-ilta niin ihania Ruotsin kuninkaallisia häitä. Ihanhan sitä herkistyi, kun morsiuspari oli niin ihastuttavan onnellinen.

Välillä saunottiin pitkän kaavan mukaan ja käytiin vilpoisessa Ivalojoessa pulahtamassa. Lapsukainenkin kastautui mummin sylissä, kun ei yksin tohtinut.

Tänään me tytöt käytiin metsäkävelyllä.

Vanhasta koivunrungosta kasvaa terhakoita uusia koivuja. Porokin näkyy tuolla saaressa!

Ivalossa kukkivat tuomet ja kullerot. Mesimarjat olivat komeassa kukinnassa.

Kaksi poroa oli saaressa, varmaankin sääskipaossa. Vahtasivat meitä tovin ja...

...uivat sitten toiselle puolen jokea.

Ja sääskiä riitti, hupparin huppu sai olla tiiviisti päässä, sillä joka paikkaan nämä itseään tunkivat. Käteni kimpussa sai kuvattua 16 yksilöä.

Lähikuvaa imevistä inisijöistä. Huitaisin ne pois ennenkuin iskivät kärsänsä minuun.

Vähän kästöitäkin tuli tehtyä. Keskeneräisiä kovasti; ylipolvensukka ja myssy.

Tänään tultiin kotiin pohjoisesta, huomenna on sitten suuntana etelä.

Ensimmäiset ylipolvensukat

2010-06-17T23:06:00.002+03:00

"Vähän matkaa mökkitietä eteenpäin

ja siellä se avautui

-vanha pitsihuvila ja orvokkipenkit;

oranssia ja violettia silmänkantamattomiin,

sylintäydeltä,

kuin päivä ja yö yhtaikaa"

-Nalle kukkaketo orvokki vyöte-

Tässähän nämä, ensimmäiset ylipolvensukkani. Lankana Nalle kukkaketo orvokki ja luonnonvalkoinen Nalle aloevera. Halusin sukista vähän vähemmän kirjavat, joten vuorottelin orvokin ja luonnonvalkoisen kanssa aina kaksi kerrosta kumpaisellakin. Ihmeen helpolla noinkin pitkät sukat syntyivät. Alkuun vähän epäilin kuinka noin pitkää vartta jaksaa tikutella. Kai tuo lankojen vaihtelu ja sääriosan kavennukset pitivät mielenkiintoa yllä, niin ettei ollut lainkaan tylsää. Onpas toinenkin pari jo aloitettu!

Ei ollut orvokkeja pihalla, joten kuvasin unikkoja ja angervopensaita.

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!

Vanha hame ja kukkasia

2010-06-16T23:40:00.001+03:00

Sulje silmäsi

niin näet kauemmaksi!

Kylläpä tuo aika on taas vierähtänyt, niin ettei tässä ole juuri ehtinyt koneelle. Pihan kynsimistä riittää ja riittää. Pari päivää olen putsaillut marjapensaiden ympäristöä. Siellä kun rehottavat rikkaruohot, leinikit, nokkoset ja voikukat ja hyttyset pörräävät ympärillä. Vielä piisaa repimistä ainakin huomiseksi. Aika paljon sain kuriinkin tuota rehoitusta, kun syksyllä levittelin haravoidut lehdet pensaitten juurille ja nyt olen tyhjentänyt sinne ruohonleikkurin ruohot. Marjapensaat ovat tontin rajalla, ja suurin savotta onkin aidan vierustolla.

Tykkään touhuta ulkona, mutta sisälläkin on puuhaa.

Tämä hame on ollut uusi neljäkymmentä vuotta sitten. Hameelle on jakku ja pitkät housutkin. Ja kaikki sopivat vain viereen. Tulikin mieleen, että kadonnutta vyötäröäkö nyt pitäisi alkaa etsiä??? Taitais olla toivoton työ.

Vanha vaatekasa on siis ollut käsittelyssä. Suurimman osan olen nyt saanut laitettua matonkuteisiin, roskiinkin olen osan "raskinut" heitää ja kierrätykseenkin jotakin menee. Jo oli aikakin, sillä olen säilönyt noita vaateriepuja pari-kolme-nejäkymmentäkin vuotta!!!! Huhhuijaa!!

Nyt sitten vähän pihan kukkasia.

Pioni aukaisee kohta kukkansa. Omistan ainoastaan yhden, mutta tähän viereen aion hankkia ainakin pari lisää, kunhan taas ennätän puutarhalle.

Pihlaja oli viime viikolla näin veikeän näköinen nuppuineen. En ole tainnut aiemmin katsoakaan tarkkaan pihlajan nuppuja, tuollaisia pieniä palloja....
.... kuin vasta täydessä kukassaan.

Näitä narssisseja olen ottanut vaasiin, vienyt kylään ja haudalle pitkästi yli sadan kappaleen ja vieläkin kukkia riittää. Nyt ne eivät kuitenkaan viihdy vaasissa kuin viikon verran, ensimmäiset olivat yli kaksi viikkoa.

Kullerot lopettelevat kukintaansa. Ihmeen pitkään ne ovat kukkineetkin, ekat olivat kukassa jo kahdeskymmenes toukokuuta ja varmaankin viimeiset tämän kuun kahdeskymmenes. Sen verran on vielä kukkia. Ihanan lämpimän toukokuun lopun ja tämän viileähkön kesäkuun ansiota varmaan, kun kukat jaksavat pitää kukkansa näin pitkään.

Vuohenjuurikin jaksaa kukkia.

Käsitöitäkin on tullut vähän tehtyä.

Ensimmäiset ylipolven sukkani ovat valmiit ja toinen pari on jo aloitettu!

Huomenna ne täytyy kuvata.

Puropusero

2010-06-04T20:22:00.000+03:00

Antakaa neuleenne virrata kuin puro,

antakaa sen soljua viidakosta

lehmuston läpi,

sademetsän syleilyyn,

kukkameren kutsuun

ja katsokaa - kolibri tuolla!

ja miten kaunis luonto voi olla ilta-auringolla.

Tuo ylläoleva värssy on puro batik langan vyötteestä, josta tein alempana olevan neuleen.

Melkein koko päivän on sadellut. Sateisen päivän mukavia juttuja on leipomiset! Siis, aamupäivällä väsäsin kaksi raparperipiirakkaa. Teen aina kaksinkertaisen annoksen, kun tulee samalla vaivalla ja kiertoilmauuni paistaa kerralla. Kätevää!

Leipomusten jälkeen kujelman kimppuun.
Tämä ainaoikein Puropusero on jo jonkin aikaa ollut puikoilla, mutta tänään valmistui. Hihat tein ylhäältä alas ja säästyin hihojen kiinnittämiseltä ja pituus oli helppo mitata. Vain sivusaumat piti ommella.

Tuossa keskeneräisessä väri on oikeampi. Tää on semmoinen helppo arkipusero ja mukavan pehmoinen päällä.

Nyt iltaa kohden kirkastuu. Pilvistä on, mutta sade on lakannut, ainakin toistaiseksi. Eilen muuten tuli ennen rajua ukkoskuuroa raesade muuttaen hetkeksi maan valkioseksi.

Aurinkoista ja lämmintä huomista juhlapäivää kaikille valmistuneille!

Viikonloppureissulla

2010-06-01T13:39:00.000+03:00

Hymy saa sinut näyttämään

paljon paremmalta

ja vieläpä ilman kustannuksia!

Ihanainen omenapuu kukkii!

Käväisin viikonloppuna riiuureissulla Oulun seudulla. Mies oli siellä ja pyysi piipahtamaan.

Ensin oli tarkoitus, että jatkan siitä matkaa Isolle Kirkolle asti, mutta se matka siirtyi vähän tuonnemmaksi.

Olimme ensin toisen tuttavaperheen vieraina ja maanantaiaamuna minut vietiin Matleenan luo päiväksi, sieltä mies sitten vei minut illalla junalle.

Tässä tuo sama omenapuu komeassa kukinnossaan Oulun keskustassa. Matleenan kanssa käytiin vähän shoppailemassa.

Piipahdimme uudessa Lumoava Lanka-kaupassa, josta Matleena osti lankaa.

Kangastakin hänen mukaansa tarttui reissulta. Itse ostin vain mustikkaleivokset päiväkahville. No, Prismasta sitten kyllä lähti mukaan yksi lankakerä ja pari servettipakettia. Junalla kun olin liikkeellä en viitsinyt hamuta lisää kannettavaa!

Matleenan terassilla tehtiin tietenkin käsitöitä. Nämä kuvat on kamera itselaukaissut!

Tarkkana pitää olla! Minulla on menossa junamatkalla aloitettu ylipolvensukka ja Matleena aloittelee tiskirätin tekoa. Sukkalankana minulla on Nallen Kukkakedon Orvokki ja luonnonvalkoinen AloeVera. Höh, luulin Orvokkia Lakaksi ihmetellen lilan sävyjä langassa. Niinhän siinä käy, kun tohkeissaan nappaa lankoja kaupan hyllystä lukematta vyötteitä.

Kyllähän meillä hauskaa oli, kun olin saada Matleenan kameran sekaisin opetellessamme sen itselaukaisua. Sitten kikatimme kuin pahaiset kakarat, kun odotimme ottaako kamera kuvaa vai ei! No, ottihan se.

Kotimatkalla junassa. En oikein tiedä, tuliko valittua oikea väri Orvokin kaveriksi, kun vähän pliisulta näyttää. Mutta saa nyt kelvata, jos en kehtaa kenellekään antaa, pidän ensi talvena itse.

Lähellä puolta yötä junan ikkunasta kuvasin laskevaa aurinkoa, joka vielä piipahtaa piilossa hetken aikaa keskiyöllä.

Kotoinen veeärrämme oli taas myöhässä, kuten aika paljon tämän kevään aikana, nyt 50 minuuttia. Miehen siskontytär oli tyttärensä kanssa meillä yökylässä, vaikka itse emme olleetkaan kotona, joten minulla oli mieluiset vastaanottajat juna-asemalla.

Lämmintä on riittänyt

2010-05-23T23:38:00.000+03:00

Luojan tuuli puhaltaa aina,

mutta sinun on itse nostettava purjeesi.

Aloitin tätä postausta jo muutama päivä sitten, mutta kun sain varmistuksen viikonlopun vieraistamme, niin koneella istuminen loppui siihen. Vietimme mukavan viikonlopun Muonion ystäviemme kanssa. Lauantaina olimme pitkään ja hartaasti rakentajamessuilla. Perjantai-ilta ja tämä sunnuntai kuluivatkin sitten leppoisassa yhteiselossa.

Vaikka nuo ilmat vähän viilenivätkin meillä oli ihan mukavan lämmintä, eilen lähelle 19 astetta ja tänäänkin melkein 15 plussaa ja aurinkokin näyttäytyi. Koivut ovat kohta täydessä lehdessä ja tuomi kukkii. Pihamme kullerot aloittivat jo perjantaina kukintaansa.

Kyllä se kesä tästä.

Tämän valkoisen pitsijutun aloitin viikko sitten viikonloppuna Matleenan luona vieraillessani. Malli oli jossain Matleenan pitsiliinalehdessä. Muutaman päivän se on jo ollut valmiina. Mokankin tuota virkatessa tein. Huomasin sen viimeisiä kierroksia tehdessäni, enkä purkamaan alkanut. Tämä tulee sellaiseen käyttöön, tai onkin jo, ettei pieni virhe haittaa.

Olen kauan sitten suunnitellut tekeväni lasilautasten ja parempien ruokalautasten väliin jonkinlaiset pitsiliinat. Tässä on nyt ensimmäinen isojen kakkuvatien välissä. Olen kyllä jo käyttänyt tuohon tehtävään muutamia äidiltä jääneitä pieniä pitsiliinoja ja jotain omiakin vanhoja. Aika näyttää, montako saan aikaiseksi. Aika monta tarvitsisin!

Tässä tämä ensimmäinen työssään.

Valkovuokot ovat kukkineet jo viikon varran. Nämä vuokkokuvat on otettu neljä päivää sitten.

Jostain meille on ilmestynyt keltavuokkokin!

Sinivuokot ovat kukkimisensa kukkineet. Nämä viimeisiä, väriltään jo vähän vaalenneita.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ihana kesäinen viikonloppu

2010-05-18T11:58:00.000+03:00

Mielikuva auringosta kastepisarassa

ei ole vähempää kuin aurinko itse.

- Kahlil Cibran-

Hyppäsin perjantaiaamuna junaan. Matleena haki haki minut Oulun asemalta ja kiiruhdimme puutarhamessuille. Messujen tarjonta oli monenmoista, oli vaatetta, koruja, kosmetiikkaa, siivousvälinettä, karkkeja, leluja ja kyllä puutarhaankin liittyvää, kaikenlaista, upeita istutuksia, siemeniä ja siemenpottuja ja sen sellaista. Mielestäni kuitenkin paljon muuta, jota ei ihan puutarhaan miellä. Mutta mukava päivä meillä oli ja toinenkin, kävimme vielä lauantainakin siellä. Ostimme naamarasvoja!

Kävimme lauantaina Ainolan museossa katsomassa näyttelyä Spaatteli, haavahaka ja heepeli- esineitä terveydenhuollon museon kokoelmista.

Ainolasta tultuamme kävimme omenatorttukahveilla ja tutkittiin trooppisia kasveja kasvihuoneella Hupisaaressa. Sitten vielä piipahdus puutarhamessuilla.

Koko viikonlopun teimme käsitöitä ulkona. Tässä terassilla, Matleenalla myssy ja minulla muuan pitsiväkerrys myssyn ohella työn alla.

Pienen liinan malli alulla, mutta liinaksi tämä ei ole tulossa. Aika näyttää, mikä on tämän tekeleen kohtalo.

Pihakeinussa oli vähän vilpoisempaa. Mittari kohosi varjossa parhaimmillaan 29 asteen lukemiin. Ihanaa kesää. : D

Tämä orava tarttui messuilla Matleenan käteen ja vartioi valmiita myssyjämme. Matleenan myssy on vielä viimeistelty kukkasella ja sinisellä reunuksella.

Lähikuvaa myssyjen kuviosta. Tätä oli mukava tehdä, saattaa olla että teen tällä kuviolla villalangasta talvimyssynkin.

Sunnuntai- illan päätteeksi Matleena kävi vielä vastailemassa kommenteihin blogissaan. Maanantaiaamuna mieheni (jäi itse vielä Ouluun) vei minut junalle, jolla puksuttelin takaisin kotiin.

Kiitos Matleena mukavasta ja lämpöisestä viikonlopusta! ;-D

Kaksi liinaa

2010-05-13T23:24:00.002+03:00

Hieman hulluutta,

sen verran, että nauttii elämästä,

ja hieman viisautta,

sen verran, että välttää isoja virheitä.

Se Riittää.

-Osho-

Tämän kauniin liinan sain synttärilahjaksi Matleenalta ja mieheltään jo vähän toistakymmentä vuotta sitten, täytin silloin Huh! viisikymmentä vuotta! Matleenalla on

tekeillä itselleen vähän samanlainen liina, joka kuuluu sarjaan ufot vai fufot? Uskon, että valmistunee nyt fufokuussa. Halusin tuoda liinan esille täällä blogissani, sillä en tiedä onko Matleena tätä kuvannut silloin kauan sitten.
Kukkakranssi vähän lähempää.

Olen minäkin joskus saanut kirjotun liinan aikaiseksi. En edes muista, koska olen tämän tehnyt, kauan siitä joka tapauksessa on. Liina on noin puolisen metriä kanttiinsa, pitsien kans ehkä vähän yli. Pitsinkin olen siihen itse virkannut. Semmoinen mielikuva minulla on, että olen sen jostain mallista vähän sovellellut. Matleenan tekemä liina on isompi, noin 80 senttiä kanttiinsa.

Lähikuva liinan nurkasta.

Tekeepä taas mieli tehdä jotain kirjontaa. No joo, onhan minullakin tuolla yksi ufo-liina. Vaikka en nyt ole mukana fufoilussa. Viime kesänä aloitettu ristipistoliina! Sepä pitääkin kaivaa esille.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!

Reissun kukkasia

2010-05-12T16:57:00.001+03:00

Kauneutta on kaikki se,

mikä tuottaa iloa!

-Hugh Nibley-Maaliskuisella Madeiran matkallamme kävimme kahdessa orkideapuutarhassa. Kyllähän siellä pieni ihminen oli ihmeissään kaiken sen kauniin keskellä. Kahdesti aiemminkin, vuosina 1982 ja -96 olen siellä käynyt, mutten muista olleeni niin haltioissani kuin nyt. Orkideoiden kotikasvatus ei silloin varmaankaan ollut yhtä suosittua kuin nykyään. Ainakaan minä en siihen aikaan olisi edes yrittänyt orkidean kasvatusta.

Kuvia siellä tietenkin räpsittiin kolmen naisen voimin.

Näinkin pieni voi orkidean kukka olla. Puutarhuri sitä meille näin esitteli.

Katoksessa köynnöstävät orkideat olivat aika hauskan näköisiä.

Mustakin orkidea on olemassa.

Muutama kuva on sisareni ja ystävättäremme ottama, muut minun.

Kuvia on enempikin, mutta nämä ainakin nyt ensimmäiseen postaukseen.

Ostimme siskon kanssa sieltä pienet taimetkin. Omani vain sai vähän kylmää kotimatkalla, kun se jäi yhdeksi pakkasyöksi autoon. Elossa se vielä on, mutta vähän huonossa hapessa onneton.

Aika näyttää, miten se selviää hoidossani.

Hyvää Äitienpäivää

2010-05-08T23:05:00.002+03:00

Ajatukset ovat kuin pieniä lapsia.

Eniten pitää omistaan !

Ruusun tuoksuista Äitienpäivää kaikille äideille ja mummeille!

Uintikausi avattu ja yksi vanha neule

2010-05-07T23:05:00.001+03:00

Tee tänään se,

minkä olit aikonut siirtää huomiseksi,

sillä jos se osoittautuu mukavaksi,

voit tehdä sen huomenna uudelleen.

No niin,tänään on sitten avattu tämän kesän uintikausi raikkaassa kotijoessa. Vähän piti Äiti Luontoa avittaa, että tämä onnistui. Kameraa laittaessani itselaukasuvalmiuteen, en oiken nähnyt mitään kirkkaassa auringossa ja kai eka kerta veteen meno oli sen verran hidasta, etten ehtinyt kaulaani myöten veden alle kamaran lauettua. Muutaman sekunnin kyllä uinkin! Syvälle en tohtinut mennä, sillä tyynestä pinnasta huolimatta virtaa kyllä on.

Tuollainen jääreunus oli rannassa, kun menin tsekkaamaan tilannetta. Rannalla oli tuo kepakko, jolla vähän pukkelin jäätä, ja kas niinpä jäät suostuivat irtoamaan väljemmille vesille. Sitten piti kotona pitää tuumaustauko, lähdenkö? enkö lähde? No, isompia ajattelematta uimapuku ja saunatakki päälle ja pyörällä rantaan. Kun kerran olin veteen reitin saanut, niin sinne vaan jäiden sekaan, oli siinä vähän jäätä!

Kun nyt ei ole mitään valmista käsityötä, niin laitan tähän puuvillaneuleen, jonka olen tehnyt viime vuosisadan puolella, ehkä vuonna -95 tai -96. Se oli mukanaMadeiran matkallamme 1996. Siltä reissulta on diakuvakin olemassa, mutta kun skannerini ei toimi en saa sitä tähän, tai...

...sainpas sittenkin, tosin aika epäselvänä. Otin diasta digikuvan kirkasta taivasta vasten. Oli vähän hankala, kun dia on aika pieni. Diakin sattui olemaan väärin, sillä oikea reuna on oikeasti vasen ja vasen oikea. Kuva oli tarkoitus ottaa vain tuosta maastopukukuvioisesta puusta, mutta jostain syystä olen tunkenut itsenikin kuvaan.

Lähikuva kuviosta.

Neule pääsi mukaan taas nyt maaliskuussa Madeiralle ja siellä....

....Madeira-iltaankin. Ravintolassa lauloi iki-ihana Madeiralainen fadolaulaja Eugenia Maria.

Pääsin hänen kanssaan kuvaan, mies pääsi kyllä kans, mutta jääköön se kuva täältä pois.

Jännittävää Äitienpäivän odotusta!

Vanha kuva

2010-05-06T23:41:00.001+03:00

On olemassa paljon niin

ihmeellisiä koiria

jotka ymmärtävät puhetta.

Kyllä ihmisetkin ymmärtäisivät

jos heidät opetettaisiin

kuuntelemaan toisiaan.

Olen tykännyt ja ihastellut Annikaisen Wiikon Wanhoja ja aina tulee mieleen omat vanhat valokuvat. Joten ajattelinpa minäkin muistella vanhoja.

Täma kuva on otettu pihallamme viiskytluvun alussa, siinä on äitini meidän pikkuveljien kanssa. Koira, nimeltään Jari ei ole meidän, mutta oli usein luonamme ja varsinainen äitimme kaveri ja vahti.

Kun koiria ei tarvinnut siihen aikaan pitää kiinni, niin Jari tulla hölkötteli usein meille ihan yksistään parin kilometrin päässä olevasta kodistaan. Jari kulki aina äidin mukana eikä päästänyt viereen muita. Eräänkin kerran äidin mennessä tyttökavereidensa kanssa kerhoon Jari oli puskenut jonkun naisista lumihankeen päästäkseen äidin viereen. Perillä Jari oli jäänyt vaatenaulakossa olevan äidin takin luo vahtiin ja sitten kerhon loputtua, vasta kun äiti oli takkinsa ottanut muut pääsivät hakemaan takkejaan.

Nykyään tämä ihana nelikko on jo tuolla rajan toisella puolella, toivottavasti sielläkin yhdessä.

Vielä yksi myssy

2010-05-03T23:41:00.000+03:00

Paras maailmassa mahtuu

kahden käsivarren väliin.

-Marilyn Monroe-

Tänään pyörälenkille lähtiessäni iloistuin kovasti, kun silmiini sattui Sinivuokon suloiset kukannuput kukkapenkissäni. Tästä se suvi alkaa.

Perjantaina kiikutin tämän viidennentoista sytomyssyni postin vietäväksi Matleenalle .

Kuva on pikkuisen epäselvä, mutta kun uuttakaan en enää voi ottaa niin kelvatkoon tässä.

Pari tiskirättiäkin on valmistunut. Samanlaisia ovat, toinen nurin, toinen oikein kuvattuna.

Eilen kävin pikkupoikien kanssa rannalla kiviä heittelemässä. Tuuli vähän kylmästi, kun lähestyttiin rantaa. Kun näin, että jäät ovat menneet melkein voihkaisin, että hui aamullako pitäis mennä eka uinnille. Onnekseni ranta oli vielä jäässä, mutta onko enää huomenna?

Sillä...

... tänään rannasta irtosi iso jäälautta.

Pyöräilin noin 12 kilometrin lenkin. Keskustan kohdalla joki on jo kokonaan auki. Pienillä jäälautoilla lokit temmelsivät.

Vapaamatkustelua tämäkin. Laiskoja lokkeja!

Kotiranta piti vielä käydä katsastamassa. Vähäksi jäät käyvät ennen häipymistään.

Tuolla vastapäisen vaaran päällä hiihtelin keväthangilla vain muutama viikko sitten.

Sateinen Vappu,rättejä, huivi ja hiihtämistä

2010-05-01T18:10:00.001+03:00

Elämässä ei ole kysymys virstanpylväistä

vaan hetkistä.

-Rose Kennedy-

Hupsita miten tuo huhtikuu hupsahti ohi. Meillä se meni vähän reissaillessa. Pohjoisessa olimme Levillä, josta piipahdin Saariselällä tyttöjen kanssa ja etelässä matkailimme linjalla Kempele, Kangasala, Vantaa ja Helsinki ja samaa reittiä takaisin. Maalis-huhtikuun vaihteessa hiihtelin parin viikon aikana noin 130 kilometriä.

Käsitöistä ison juttu on ekan Panacheni valmistuminen ja tiskirättejä on tekeillä tasaiseen tahtiin.

Nämä rätit valmistuivat jo huhtikuun alkupäivinä. Kuvaan pääsivät kahdeksas huhtikuuta.

Näitä rättejä tikuttelin Levin ja Saariselän reissuilla kun olin saanut ensimmäisen Panacheni valmiiksi.

Näin sateisena vappupäivänä on kiva vielä käväistä hohtavilla hangilla.

Hankihiihtoa Levillä ihanilla keväthangilla. Siskon kans suksilla, jätimme siskon miehen ja ystävättäremme mökille ja hiihtelimme keväisessä aurinkoisessa luonnossa.

Kohteena meillä oli Marja-Leenan kotakahvila.

Matkaa vielä kaksi kilometriä, mutta mikäs meidän hiihdellessä.

Tää oli oikea Marja-Leenojen paikka, töissä oli kolme ja ainakin yksi hiihtelijä!

Marja-Leenan lätyt oli tehty veteen, joten olivat maitoa kaihtavienkin maisteltavissa ja hyviä kaiken lisäksi. Muuan rouva valitteli ettei voinut laittaa marjahilloja lätyn päälle kun oli laktoosivaivojenkin lisäksi lisäaineyliherkkä. No, eihän hätä ollut tuon näköinen. Yksi Marja-Leenoista toi rouvalle omia pakkasesta sulatettuja hilloja, taatusti lisäaineettomia! Tälläinen Marja-Leenojen paikka löytyy Levin maisemista.

Levijärven jäällä mökille menomatkalla.

Kävin kerran rinteessäkin. Tässä kuvataan uusia laskettelulasejani. Piti käydä Tanjan puodista ostamassa uudet, kun kahdet vanhat jäi laskettelukypärän kanssa kotiin.

Rinne oli minun laskettelupäivänäni vähän turhan sohjoinen, mutta pysyin kaikki laskuni pystyssä. Tässä kohtaan odottelin siskoa hakemaan minut mökille, oli nimittäin kiire telkkarin eteen!

Nämä monelle tutut tytöt kertoivat eräästä myssykampanjastaan.

Aikamoisen hieno juttu!

Piipahdimme perjantaista maanantaihin tyttöporukassa Saariselällä. Sukset eivät olleet mukana, joten siellä emme hiihdelleet. Mutta syödähän silti piti!

Kaunispään Huipulla syötiin lauantaina poronkäristystä, johan oli hyvää!!!!

Keskellä olevassa lasissa on vielä vähän variksenmarjamehua.... sekin oli hyvää!!!

Suosittelen!

Sunnuntaina syötiin samassa paikassa lohisoppaa... hyvää, hyvää! Soppa oli tosi lohista, vähän oli pottujakin mukana, kuumaa ja maukasta. Suosittelen tätäkin!

Ei näissä maisemissa uskoisi, että tuolla kirkkaalla taivaalla leijuu melkein koko maailmaa hallinnut tuhkapilvi. Kummallisia asioita saa aikaiseksi joku Islannin tulivuorenpurkaus!
Hiihtokilometrejä minulle kertyi viidessä hiihtopäivässä himpun verran yli 60 km. Sisko hiihteli vielä reippaasti toisen mokoman, kun itse lähdin miehen kanssa kummityttäremme häihin isolle kirkolle.

Valmistuipa Levin reissulla jo kauan sitten aloitettu ensimmäinen Panacheni.

Viimeisiä kierroksia oli kutkuttavaa tehdä, kun lanka tuntui loppuvan kesken. Niinhän siinä sitten kävikin, viimeinen reikäkerros ja loppuvirkkaukset jäi tekemättä. Tykkään siitä silti tuollaisena. Lanka on Pirkanmaan kotityö Oy:n ohut Pirkka-lanka 100% villaa.

Saataa olla, että toinenkin huivi tulee joskus tehtyä...aika näyttää.

Aamuisessa aurinkoisessa hangessa sitä piti vielä kuvailla.

Mukavaa Vappua!

Pääsiäinen

2010-04-03T22:05:00.002+03:00

Siunattua, rauhaisaa ja hyvää

Pääsiäistä

Käsitöitä nämäkin.

Muutama vuosi sitten siskon kanssa Hämeenlinnassa värkkäsimme nämä veikeät pääsiäistiput! Näiden myötä toivottelen keväistä pääsiäisen aikaa.

Pienten hiihdot ja 40 vuotta

2010-03-22T23:41:00.000+02:00

Samassa veneessä

Kaksin kumppanit kulkevat,

samaan suuntaan soutavat.

Tuulet, tyrskyt tempovat,

kyljen kylkeen kurovat.

Todeksi tämän tietävät:

Toisilleen ovat tärkeät.

-Petri Törmänen-

Vietimme eilen 40-vuotishääpäiväämme.

Tämän ihanan kynttiläveneen ylläolevan värssyn kera saimme ihanilta ystäviltämme lahjaksi.

Kiitos Matleena ja miehesi.

Nämä lahjat, sukkia molemmille, Geisha-sulkaata ja kynttilän saimme jo Madeiralla matkakumppaneiltamme. Sisko oli tehnyt meille kortin jo kotona.

Kortin sisäsivulla oli mukavia, ihania muistoja tuovia kuvia matkoiltamme.

Hääpäivämme kului mukavasti. Aamupäivällä olimme katsomassa pikkupoikien hiihtokilpailuja. Sitten kävimme kaksistaan autonäyttelyssä. Sen jälkeen kävin yksin hiihtämässä kympin lenkin. Hiihtolenkkini jälkeen joudettiin viimein juomaan kahvit yhteisen taipaleemme kunniaksi.

Päiväkahvikattaus vähän keskeneräisenä tässä vielä, mutta mukien kans mentiin juomaan kahvit olohuoneeseen, telkkarista kun taisi tulla sopivasti urheilua!

Miehen mukin viereen laitoin suklaasydämet, joista toisen tietenkin söin itse.

Kaksistaan kahvisteltiin.

Aamupäivällä mentiin porukalla lasten hiihtokilpailuihin. Huoltojoukkoina pappa, vaari, isi ja äiti, kameran takana mummikin.

3-vuotias ladulla, vaari, isoveli ja isi menossa mukana.

Piti oikein miettiä, mitä tuollaisen pienen ihmisen päässä liikkuu. Harjoittelimme nimittäin hiihtoa perjantaina ja pieni mies tykkäs, että sukset ovat liian liukkaat ja sitten sukset koko ajan peruuttivat! Välillä lensi sauvat ja kerran poika otti suksetkin pois niin äkkiä, että me aikuiset äimisteltiin miten se oikein tapahtui. Hiihtäminen loppui alkuunsa muutaman mahalaskun ja pyllähdyksen jälkeen. Kilpailuaamuna poika oli todennut autoon mennessä, että suksia ei oteta mukaan.

No, kun vuoro tuli hiihtää mitään ongelmia ei ollut ja sankari hiihti lenkkinsä reippaasti.

Isoveli neuvoo sauvojen käytössä.

Maalisuoran loppupätkäkin onnistui, siihen eivät kirittäjät enää saannet seurata. Tässä vielä apujoukot lähellä.

Isovelikin pääsi vihdoin matkaan. Meinas vähän pitkästyttää, kun piti omaa lähtöä odottaa pikkuveljen hiihdon jälkeen toista tuntia. Mutta kun ilma oli lämmin ja aurinkoinen oli ihan mukava seurata pienten uurastamista niin tosissaan ladulla. Pienimmäiset ovat kaikkein sykädyttävimpiä hiihtäjiä.

Pienen ohitusruuhkan jälkeen vauhti taas löytyi.

Loppusuoran ohitus menossa.

Vilskettä ja vipinää riitti hiihtostadionilla.

Kotiin lähdön aika. Kyllä tuo kilpaileminen on rankkaa, molemmat pojat olivat simahtaneet päiväunille pian kotiin päästyään. Vuoden päästä taas uudelleen!

Hiihdettykin jo on

2010-03-17T23:20:00.001+02:00

Täytyy lähteä,

jotta voi tulla takaisin!

-Nuuskamuikkunen-

Toissapäivänä kävin eka kertaa tälle talvelle hiihtämässä. Viimeinkin ja eilen toisen kerran, takana on nyt pari kymmenen kilometrin lenkkiä.Tässä olen menossa keskellä jokea vastapäisen vaaran päälle.

Kaunista, mutta huikaisevampaa luonnossa kuin kuvassa.

Tuota linjaa pitkin kakarana hiihdettiin seuraavan vaaran päälle. Sieltä oli hurja lasku alas. Mietityttää nyt, kuinka korkea mäki on mahtanutkaan olla silloisten pienten tyttöjen mielestä. Sinne ei ole nykyään latua tuota linjaa pitkin, joten asia on jäänyt tarkistamatta.

Tämän vaaran päälle onkin sitten vähän kiikkumista, mutta onneksi tästä eteenpäin on laskua. Eka lasku on pitkä ja aika huikeakin, pari pienempää nousua ja taas laskuja. Tykkään käydä täällä hiihtelemässä. Sillä hiihtelemistä murtsikkani on, luisteluhiihtäjät viheltävät reippaasti ohi, mutta ohitinpa minäkin ehkä vielä minuakin hitaamman hiihtäjän. Mitäs noista vauhdeista, tärkeintä on että ladulla on mukavaa.

Yksi myssy on valmistunut muutama päivä sitten ja pari rättiäkin, mutta kuvailen rätit sitten joskus kun niitä on enempi.

Käytiin lomareissulla

2010-03-14T17:30:00.001+02:00

Eilinen on kokemusta,

huominen on toivoa.

Tämä päivä on siirtymistä

eilisestä huomiseen

parhaalla mahdollisella tavalla.

Kävimme Madeiran kesässä viettämässä siskon miehen pyöreitä synttäreitä ja hieman etukäteen omaa 40-vuotishääpäiväämme.

Näitä ihania orkideoita laitan tänne lisääkin kunhan ehdin.

Reilua viikkoa ennen matkaamme Madeiralla oli rankkojen sateiden aiheuttama suurtulva. Tapahtuman jälkiä siivottiin koko lomamme ajan ja paljon jäi vielä korjattavaakin. Meille tilanne ei aiheuttanut ongelmia, vaikka tietenkin kaiken sen tuhon näkymien surettikin meitä.

Funchalin kaupunki.

Rannalla näkyvä ruskea vesi on peräisin vuorilta virtaavasta mutaisesta vedestä, vaikka aikaa tulvasta oli kulunut jo miltei kaksi viikkoa. Me saimme viettää viikon lomamme ihan mukavassa kesäsäässä. Muutamia pieniä vesisateita kyllä sateli, mutta nehän kuuluvat kesään.

Käsityörintamalla ei ole tapahtunut nyt paljoakaan.

Automatkalla Hämeenlinnaan tein tätä myssyä, joka on kolmastoista valmistuneista. Kaksitoista edellistä jätin menomatkalla Matleenalle.

Myssyn lisäksi tuli tehtyä viisi tiskirättiä reissun aikana, ei tosin Madeiralla yhtään mitään, vain kotimaan puolella automatkoilla ja siskon luona.

Kotona näyttääkin Madeiran kesän jälkeen näin ihanan valkoiselta. Kuvan otin eilen päiväkävelyllä joen jäällä. Päivällä oli muutamia asteita plussan puolella varjossakin. Maaliskuun hiihtokelit ovat nyt parhaimmillaan. Mies lupasi kaivaa sukseni lumen saartamasta varastosta jotta huomenna saisin avattua tämän talven hiihtokauden. Luistelusukset ovat kyllä olleet esillä koko talven, mutta eivätpä vaan ole saaneet vietyä minua ladulle! Tykkään enempi perinteisestä murtsikasta. Hyvä syyhän tuokin on hiihtämättömyyteeni!!! Vielä kuitenkin aion ehtiä!

Kesäneule ja myssyjä tusina

2010-02-25T11:44:00.000+02:00

Onnellinen on hän,

joka herättyään tajuaa,

että on juuri se, joka haluaakin olla.

Kesällä aloitettu virkkauspusero on viimein valmis. Tämähän jäi kesken kun jousuin purkamaan tekelettä, kun langassa oli värivirhe. Tympäisi niin, että vasta nyt sain otettua työn taas käsiini. Ja valmistakin tuli!

Tämä meidän vanha rukki piti kuvata tänne, kun Pirle kommentoi rukin pyörän näkymistä tuossa aikaisemmassa kuvameemissäni.

Mies toi tämän kotiimme varmaankin vuonna-70. Rukki oli ollut jonkun tuttavansa varastossa joutilaana. En edes tiedä onko siinä kaikki osat paikallaan. Mies kyllä meinasi, että narut siitä vaan puuttuu. Sanoi jopa osaavansa opettaa minut kehräämäänkin! On sitä kuulemma kakarana kotonaan ja kylän naisten kanssa opetellut! Värttinäkin meillä kuulemma pitäisi olla!

Viimeisin sytomyssy lumessa kuvattuna. Täyden tusinan olen saanut näitä jo valmiiksi.
Nämä punaiset ovat kaikki Novitan kotiväki-langasta virkattuja. Sama malli kaikissa, on niin nopsa ja helppo ja mukava tehdä. Kahteen viimeiseen tein pikkuisen erilaista ruudutusta.

Tänään piipahdamme Oulussa ja Matleenan luona. Nämä jätän hänen hellään huomaansa toimitettavaksi eteenpäin. Myssyjä on ollut ilo tehdä, käytännössä ovat olleet välitöitä telkkaria katellessa ja automatkoilla. Lisääkin näitä tulee, yksi on taas alulla, sillä tälläinen pikkutyö on niin helppo ottaa hyppysiin kun istahtaa vaikkapa nyt noita olympialaisia vahtaamaan.

Nyt sitten sitten reissuun!

Kaksi taas valmiina

2010-02-21T23:15:00.001+02:00

Yksikään meistä ei tule vanhaksi elämällä

vaan ainoastaan menettämällä

kiinnostuksensa elämiseen.

-Marie Beynon rey-

Kävimme viime viikolla tervehtimässä serkkuani ja miestään tulossa olevan juhlan merkeissä.

Tämmöisen orkidean veimme synttärilahjaksi serkun Matin päivänä 70-v. täyttävälle

miehelle. Moottorikelkkailua ja matkustelua harrastava mies tykkäsi kovasti komeasta kukasta.

Harmaapäätikka tuli tervehtimään meitä. Lintu on vieraillut serkkuni pihapiirissä ruokailemassa. Harmaapäätikka on kai aika harvinainen näillä leveyspiireillä.

Kuva ei ole oikein tarkka, on otettu ikkunan läpi varjoisaan paikkaan.

Kaksi myssyä on valmistunut. Vaalean punainen 100% puuvillalanka. Punainen samaa Novitan Kotiväkeä kuin aikaisemmatkin, taitaa olla neljäs samasta kerästä. Viides on alulla.

Pientä flunssaa on tullut sairasteltua loppuviikosta, nuhaa ja yskää. Kylmiön nurkasta kaivoin mehupullon kuumaa mehua varten. Ja kas, mehumaijamehu on pullotettu 80-luvulla. Ihan totta.

Mustikkaa elokuulta 1989. Ihan hyvää ja raikasta oli, koko pullollisen tuhosin, siis join. Toinenkin marinoitunut mehupullo on nyt tyhjentymässä.

Tämä on sentään aika paljon tuoreempi, mustaherukkaa vuodelta 2004. Ihan totta tämäkin.

Laitan mehut uunissa kuumennettuihin pulloihin piripintaan. Sokeria en laita ollenkaan. Kiehuvassa vedessä kiehutettu korkki tiukasti kiinni ja jäähtyneenä sitten kylmään. Siis, ei pakkaseen, vaan kylmiöön!

Mehuja on vielä näiden kahden lisäksi lisääkin!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kuvameemi

2010-02-20T23:36:00.002+02:00

Eilinen on kokemusta,

huominen on toivoa.

Tämä päivä on siirtymistä

eilisestä huomiseen

parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämän valokuvameemin nappasin Matleenalta .

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Miten nyt laskisin valokuvakansioitteni järjestyksen, kun ne eivät olleet järjestyksessä.

Taidan laittaa pari-kolme kuvaa. Kansioitteni neljännet kuvat. Muuten on vielä pari laatikollista kuvia, jotka eivät ole vielä kansioihin ennättäneet. Missähän vika lienee???

On kansiota enempikin, mutta näiden kolmen neljännet kuvat pääsivät nyt tänne.

Voi, kun oli taas nostalgista ja hellyttävää katsella noita kuvia. Pitäis ottaa useimmin näin digiaikana vanhat kansiot esille. Tekisi mieli luvata, että nyt nuo laatikkokuvat pääsevät vihdoin ulos laatikosta. Mutta taitaa olla viisaampaa kun ei lupaile mitään, mistä tulee ressiä!

Tässä kuvassa on sisareni tulossa kirkosta nuorena rouvana. Miehen rajasin kuvasta pois, hän kun on kuulunut exä-rotuun jo reilusti yli 30 vuotta. Silloinen paras tyttökaverini vaaleassa takissaan on toisessa reunassa, itse olin sulhasen toisella puolella, mutta minäkin jäin sulhasen mukana rajaukessa kuvasta pois.

Toisen kansion neljännessä kuvassa on kahden sisareni pojat.

Vasemmalla on edesmenneen vanhimman sisareni poika ja toiset pojat ovat tuon ylläolevan morsiamen pojat. Isoin näistä pojista muutti Taivaan kotiin vähän alle kolmikymppisenä. No, siellä tätinsä kanssa katselevat meidän touhujamme täällä.

Kolmannen kansion neljännessä kuvassa on mieheni esikoispoikamme kanssa. Vauva tykkäsi nukkua noin sylissä. Silloinen vaippa on näköjään vuotanut vähän yli.

Sohva on miehen tekemä. Olen joskus myöhemmin ihmetellyt, miksi valitsin tuon järkyttävän vihreän värin sohvaan. Sohva on muuten vieläkin elossa, väri vaan on ruskea ja se ihmettelee maailman menoa vintin aulassa.

Tämän meemin tekeminen on ollut jokusen viikon luonnosvaiheessa. Ja teinkin tätä vähän omaan malliin, kun kuvia on enempi kuin yksi. En osaa nyt haastaa ketään, mutta napata tämän tietenkin saa, ken haluaa.

Laskiaista ja muutamia myssyjä

2010-02-16T10:51:00.001+02:00

On ihan silmiinpistävää

kuinka yhdestä hyvästä työstä sikiää toisia.

- Oscar Wilde-

Tämän verran olen saanut aikaiseksi myssyjä. Sininen, vihreä ja rosa ovat Catania AloeVera puuvillalankaa, punaiset Novitan kotiväki puuvillaa.

Nämä aikaisemmin valmistuneet ovat saaneet kukkansa. Lanka on vanhaa varastoa, tavallista 100% puuvillaa. Yhdeksän myssyä on valmiina, punaisesta langasta on tulossa vielä ainakin yksi.

On hurjan hienoa, että näitä kampanjoita on jo useita!

Laskiaissunnuntaina olimme laskemassa mäkeä pikkupoikien kanssa. Tosin me isoimmat emme laskeneet, oli sen verran ruuhkaa riteessä, mutta lapset riemuitsivat. Ja väkeäkin riitti.

Äidin piti auttaa pikkumiestä ja pulkkaa laskun jälkeen mäkeä ylös.

Pienellä oli lämmin vaikka tuuli vähän tuiverteli vipoisesti ja pakkasta oli 5-6 astetta. Muut lapset touhusivat lämpimikseen.

Hyppyristä pojat lensivät näin komiasti.

Hyppyrin jälkeen kelkka tömähti maahan sellaisella vauhdilla, että peppuihin sattui eikä laskeminen ollut enää kivaa.

Pulkkalaskujen jälkeen olikin kivaa kavereiden kanssa peuhata lumihangessa.

Pienimmäinen sammui unten maille onnekkaille ja pääsi tai joutui sitten mummin mukana nukkumaan mummilan pihalle.

Keskimmäisellä ei sitten enää maittanut mäen laskut, makkara oli liian kuumaa, mehu oli liian lämmintä eikä mikään kelvannut. Niinpä pappa lähti viemään väsähtänyttä lapsukaista, huom! jota ei väsyttänyt, mummilaan. Sisällä sitten uni vei mennessään ennen villavaatteiden riisumista.

No, unien jälkeen kaikki oli taas hyvin ja koko poikatrio vauhdissa.

Ja mukavaa oli!

Nyt laskiaistiistaina aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pakkasta on 14 astetta.

Saas nähdä pääsenkö pulkkamäkeen! Taitaa olla turvallisempaa käydä laskiaiskävelyllä!

Pohjoisen sinistä ja hopeaa

2010-02-12T13:59:00.000+02:00

En kilpaile kenenkään muun

kuin itseni kanssa.

Tavoitteeni on lyödä laudalta

edellinen esitykseni.

- Ceilne Dion-Vietimme edellisen viikonlopun länsilapissa talven ollessa kauneimmillaan.

Perjantaista sunnuntaihin puuhastelimme ystävättäreni kanssa hopeatyökurssilla. Innokkaita hopean kans värkkääjiä meitä oli kymmenkunta naista nuoren sepän ohjauksessa ja opissa.

Viikonlopun aikana valmistuneet. Tosin keskellä oleva rannekoru oli vain viimeistelyä vaille valmis jo aiemmin ja ihanalle Iidalle jo annettu 18-vuotislahjaksi! Kaulakäädyt ja sileän pikkurillisormuksen tein itselleni.

Kaulakääty tekeillä.

Sormus

Pikkurillisormus valmistui viimeisellä kurssitunnilla ja on vielä vailla myllytystä, jossa korut puhdistuvat ja saavat pintaansa kauniin hopean hohdon. Myllytys tehdään sitten seuraavalla kurssitapaamisella.

Hopeiset korut hopeista hankea vasten pihapensaassa.

Viikonlopun aikana valmistuneet tiskirätit! Näitä alkaa jo olla varastossa vähäksi aikaa. Pitää vaihteeksi ottaa välitöiksi taas sytomyssyt!

Synttärikakkuakin syötiin. Suurenmoinen isäntämme vietti välivuosisynttäreitä sopivasti vierailumme aikana.

Mukavaa viikonloppua aurinkoisen keväisten tulppanien myötä toivottelen.

Pakkastakin pitelee, nyt -20, aamusella oli melkein -29 astetta.

Lunta, lankaa ja rättejä

2010-02-05T11:50:00.001+02:00

Älä anna kalenterin huijata sinua.

Vuodessa on tasan niin monta päivää

kuin pystyt käyttämään.

- Charles Richards-Reilu viikko sitten kävimme vajaan viikon reissun pohjoisessa, tuolla itärajalla.

Menopäivä oli se, jolloin lapissa nousi "pienoinen" myrsky.

Pääsimme perille ennen hurjimman tuulen alkua, mutta pari kertaa piti auto pysäyttää valkoiseen "seinään".

Välillä tie katosi näkyvistä, mutta hetken odoteltuamme pääsimme jatkamaan matkaa.

Pari lankavyyhtiä lähti reissulta matkaan. Langat ovat kyläpaikkamme alakerran kaupasta. Ne on kehrätty kauppiaan omien koirien villasta, lisänä alpakkaa ja lammasta. Lämpimiä neulomuksia näistä pitäisi saada aikaiseksi. Eka ajatus on myssy itselleni!

Muutama tiskirätti tuli seurustelujen lomassa tikuteltua.
Seuraavana on nyt sitten reissu pohjoiseen päin, taas, mutta nyt länsirajalle.
Mukavaa viikonloppua ja kivoja ulkoiluilmoja toivotellen :-D

Nyt on muuten mukava matkasää, tyyntä, pilvipoutaa, kuusi pakkasastetta.

Tiskirättejä ja tuttuja vieraita

2010-01-26T11:02:00.001+02:00

Minun kohdallaini kaikki alkoi

pienestä hiirestä.

-Walt Disney-

Käsityöharrastus on pitänyt nyt sisällään vain tiskirättejä.

Tosin olen saanut valmiiksi myös kesästä tekeillä olevan torkkupeiton palaset. Ne vain odottavat yhdistämistä ja siinä sitten selviää, pitääkö tikutella vielä yksi suikale. No, se selviää sitten!

Vajaan viikon olemme saaneet pitää vieraanamme sisartani miehineen eteläisestä Suomesta. He lähtivät ajelemaan kohti kotia eilen. Muutaman tiskirätin siskokin sai aikaiseksi, vaikka ohjelmaa oli muutenkin riittävästi!

Lapsenlapsemme isotädin kanssa legoleikeissä.

Siskon tekemä ja pikkuisen minunkin

2010-01-21T18:37:00.001+02:00

Onnistumisessa ensi yrittämällä

on se vika, ettei kukaan käsitä,

miten vaikeaa se on!Kunhan ilmat kirkastuu, meidän pihaan paistaa aurinko tuolta vaaran takaa.

Siitä se kevät alkaa! Ihanaa!

Jouduin tai sain taas jättää jälkeni toisen tekemään työhön. Huonon huonosti näkevä sisareni teki vajaa kolmivuotiaalle pojantyttärelleen pooloneuleen. Minun tekemistäni tässä on vain pikkuisen. Istutin hihat, päättelin vähän lankoja ja poimin kaula-aukon silmukat kaulusta varten ja tein eka kierroksen oikeaa ja nurjaa.

Sisko jatkoi siitä sitten, mutta pyysi apua, kun oli päätellyt kauluksen ja todennut ettei siitä mene läpi lapsen pää!

No, purkuunhan se joutui. Koskahan lie olen purkanut yhtä tylsää lankaa, kuin tätä mohairia!!!Aikaahan tuo otti, mutta kauluksesta tuli ihan hyvä kun löysemmin päättelin!

Vaalean keltainen mohairlanka oli sisareni miniän valitsemaa.
Sopii pienelle tytölle.

Poolokaulusta tehdessään siskolla oli mennyt väärään järjestykseen oikeat ja nurjat pari kerrosta. Ei se mitään, kaulukseen tuli ihan kiva koristeraita!

Omia käsitöitä on tullut tehtyä vain vähän. Muutamia tiskitättejä ja torkkupeittoa olen väsännyt ja korjailin parit lapaset.

Serkun tekemiä ja vähän minunkin

2010-01-16T23:23:00.015+02:00

Yksi hyödyllinen teko on arvokkaampi

kuin kaikki maailman julkilausutut aikomukset.

-Ann Radcliffe-

Esittelen tässä serkkuni, joka syksyllä täytti 85 vuotta, sisareni lapsenlapselle

neulomia vauvan vaatteita. Hän on koko ikänsä neulonut, niin ettei siinä mitään ihmeellistä ole,

mutta kun hänen näkönsä on kovin huono näillä on erityistä arvoa.

Mitäs tekemistä minulla sitten on näiden kanssa. No, olen saanut pistää sormeni soppaan mukaan, kun serkku ei oikein näe, niin yhteen ompelemiset ja lankojen päättelyt jäivät minun huolekseni.

Myssyn reunaan tein rapuvirkkauksenkin. En nyt oikeesti tiedä tuliko se tehtyä oikein,

kun en viitsinyt etsiä netistä ohjetta, vaan vanhasta muistista sen tein. Takaperin kuitenkin koukutin!

Kuvasinpa vielä tähän samaan settiin kuuluvat syksyllä tekemäni lapaset ja töppöset.

Rannalla koivut ihanassa huurteessaan.

Eilen kävin päiväkävelyllä joella kameran kanssa. Päivä oli pilvinen ja hämyinen. Onneksi kuvailin, sillä tänään tuuli heitteli huurretta pois puista. Eilen oli pakkasta kymmenisen, tänään enää 3-5 astetta.

Kelokin lumipeiton alla.

Rannan männyt

Pitsinen koivuverho

Lumikiharoita

Eilen iltapäivällä ulkoilun jälkeen tein taas iänikusita maustekakkuani, kaksi kerrallaan ja silikoonivuokapaistos.

Pipot ja rätit

2010-01-13T15:38:00.002+02:00

Ethän anna sen tosiasian

että et osaa tehdä kaikkea,

estää sinua tekemästä kaikkea sitä mitä osaat?

Kolme myssyä on valmiina, puuttuu vaan rusetit , kukat tai jotkin koristeet.

Nämä kaksi valmistuivet jo toissapäivänä.

Tiskirättejä on tullut telkkaa katellessa tikuteltua. Ei tarvi paljoa mietiskellä, kun tuollaista nurin-oikein mallia työstää! Panache-huivikin on kyllä jo aloitettu, mutta....

Pehmeän puterimaisen lumen päällä kuvailin nämä aikaansaannokseni.

On lunta tulvillaan... leikkimökki piiloilee.
Ihanaa, kun on lunta. Tykkään, tykkään tehdä lumitöitäkin. Eilen pakkanen oli seitsemän asteen kieppeillä, tänään 12-14 astetta. Ihana aurinko valaisi maailman. Nyt hämärtää, taivaanranta punertaa.

Meemi

2010-01-10T20:16:00.001+02:00

-Sillä elämä ei mene taaksepäin

eikä viivy menneessä päivässä.

- Kahlil Gibran-

Matleenalta nappasin tämän meemin menneen vuoden jutuista jo viime vuoden lopulla, nyt vasta sain tämän valmiiksi.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2009, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin ?

Kävin Lontoossa katsomassa Queenin musikaalin.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En ole tehnyt uudenvuodenlupauksia kai koskaan, enkä aio tehdä nytkään!

3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Sisareni pojan perhe sai toisen vauvan Viattomien Lasten päivänä.
4. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei
5. Missä maissa kävit?
Brasiliassa ja Iso-Britaniassa
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Matkustaa jonnekin, missä en ole aiemmin käynyt.
7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Varmaankin tämän sukumme uusimman vauvan syntymäpäivän, kun se sattui Viattomien lasten paiväksi. Muu ei tuu nyt mieleen.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?Enpä tainnut tehdä mitään suurta. Käsityörintamalla kyllä sain tehtyä tyttärelle nilkkapituisen villatakin - aika suuren!

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Jos en tehnyt suurta, en tainnut epäonnistuakaan pahemmin, mitä nyt joskus ruuan tai leipomusten kanssa vähän!

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

En, onneksi olen saanut olla terve.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Muutama joululahja onnistui hyvin! Niin ja teetimme pieniä tauluja omillemme, joista kaikki tykkäsivät!

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Lapsenlapset ovat jokakertainen ilon ja hipeyden aihe.

13. Kenen käytös masensi?

En tainnut masentua kenenkään käytöksestä. Eihän se minun murheeni ole, jos joku käyttäytyy huonosti.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Eiköhän mennyt elämiseen. No matkoihinkin tietenkin kans vähän.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

No, lapsenlapsista tietenkin. Matkatkin kyllä saivat innostumaan.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?

Ei mikään.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?

Yhtä onnellinen
b) laihempi vai lihavampi?

Pari kiloa painavampi (joulun ja suklaan syy! hih!)

c) rikkaampi vai köyhempi?

Taitaa olla niin kuin ennenkin!

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

No, ahkerampi tietenkin ois voinut olla, mutta nyt teen aivan pakollisten lisäksi vain mitä haluan!

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

En kai mitään!

20. Kuinka vietit joulua?

Aattoilta vietettiin pikkupoikien kotona, sitten loppujoulu rauhaisesti kotosalla. Tapanin pakkasessa kävimme päiväkävelyllä pojan appelassa kahvilla.

22. Rakastuitko vuonna 2009?

Entiset rakkaudet riittivät.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

Ei yhtään.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Ei nyt tuu mieleen, katson mielelläni luonto- ja sisustusohjelmia.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En tykkää vihata! En vihaa!

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Paulo Coelho: Pyhiinvaellus

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

En lyötänyt mitään musiikillista!

28. Mitä halusit ja sait?

Pitää pikkupoikia paljon luonamme.

29. Mitä halusit, muttet saanut?

Ei tuu mitään mieleen.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Katsoin leffoja vain telkasta. Ei jäänyt mikään erityisesti mieleen.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Mikä vanha? Olen niin nuori, kuin tunnen olevani. Ihana ystäväni Matleena oli miehensä kanssa yökylässä ja lähtivät syntymäpäivän aamuna tunturireissulleen. Päivä oli mukava arkinen lämmin kesäpäivä. Illalla sisareni miehensä ja poikamme perheensä kanssa kävivät synttärikahveilla.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Olen ihan tyytyväinen, en kaivannut muuta.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?

Kotona mukavaa, siistiä kiristämätöntä, muualla vähän huolitellumpaa.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Ei minun järkeä mikään meinannut viedä!

35. Mikä uutinen on jäänyt parhaiten mieleesi?

Michael Jacksonin kuolema.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Politiikka kulkee polkujaan, en paljoa ota kantaa, joskus hymähtelen.

37. Ketä ikävöit?

Pikkupoikia oli ikävä reissuillamme.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Tutustuin Iso-Britaniassa Stellaan, häneltä opin mielenkiintoisia asioita.

Eka myssy valmiina

2010-01-08T23:28:00.003+02:00

On asioita joita kuunnellaan korvilla.

On asioita joita kuunnellaan silmillä.

Ja on asioita, joita kuulee vain

sydämellä, myötäelämisellä.

Ensimmäinen sytomyssy on valmis. Tosin siitä puuttuu koriste, kukka tai jokin, mutta en oikein osannut tehdä kukkaa??? Yritin kyllä, mutta ei tullut kukan näköistä! Pitää vielä yrittää, ja onhan noita ohjeita ja malleja, jos ei "omasta päästä" onnistu.

Vielä pitää palata jouluun. Loppiaisena riisuimme kuusen ja tänään kaikki loput joulujutut!

Näin nyt käsitöihin taas innostuneena oikein iloissani laitoin tämän joulukoristeen jouluksi esille. Tyttäremme 15-vuotiaana tekemän tonttuparin. Toinen tonttu laulaa joululauluja Korvatunturilta ja toinen kutoo. Tytär on hammastikuilla kutonut tuon tontun käsityön, jossa puikkojen virkaa hoitaa hammastikut.

Toinen sytomyssy valmistuu varmaankin huomenna. Sitten yritän saada aikaiseksi Panache-huivin aloituksen.

Kampanjassa mukana

2010-01-05T20:38:00.001+02:00

Monet haluavat matkustaa limusiinilla kulkevan kanssa,

mutta haluttavin heistä on se,

joka lähtee tämän kanssa myös bussiin

limusiinin tehtyä tenän.

- Oprah Winfrey-

Matleenan ja Seijasiskon ideoima kampanja on upea.

Siihen minäkin ilmoittauduin mukaan. Lankavarasto on jo levitetty lattialle.

Jos en tänään ehdi aloittaa, niin enköhän jo huomenna. Lukumääriä en lupaa, teen sen mikä tuntuu sujuvasti totetuvan!

Toivokaamme runsasta osanottoa!