21.02-2012

Kun Onnetar hymyilee,

syleile häntä!

-Thomas Fuller-

Kun hän hymyilee, ei voi olla syleilemättä - ei mummi ainakaan!

Tämän mainion päivän päivämäärä sai minut tänne blogin sivuille.

Olen tyttären ja tyttärentyttären kanssa "evakkoreissulla".

Tulin jo kaksi viikkoa sitten tänne eteläiseen suomeen  lapsenlapsen luo. Pappa tuli perässä viime viikolla.

Pappa aloitti veljensä kanssa maalausrempan tyttären huushollissa, joten me naiset jouduttiin pois jaloista.

Ollaan vietetty aikaa papan veljen ja mummin (siis minun) siskon vieraina. Kutsuja ois vielä Espooseen ja Porvooseen, katsotaan nyt miten tässä edetään. Loppuviikolla pitäis jo päästä vauvan maalattuuun kotiinkin.

Käsityörintamalla on menossa puseron teko Novitan mohairista. Hihat puuttuvat vielä!

Prinsessan mekko

Sen siitä saa, kun bloggastauko pitenee ja pitenee. Harmaita hiuksia ja turhautumista tais tulla, kun tein tohkeissani ennen reissuun lähtöä juttua prinsessan mekosta. Kirjoittelin iltasella 6.2 (ja nyt 11.2 uudelleen) tätä tarinaa, kun aamujunalla piti lähteä tyttären ja vauvan luo Helsinkiin. Yöllä ennen nukkumaan menoa yritin julkaista juttua, mutta mitään ei tapahtunut, enkä päässyt sivulta pois kuin sulkemalla koko koneen. Nyt tyttären koneella sain sivuni auki ja luonnoksessa oli kuvat, mutta tekstit puuttuu!!!! Ja muistaisinko muka, mitä kirjoittelin, en tietenkään!!!

Siis, lyhykäisesti uudelleen. Ystäväni Matleenan tyttäreltä sain vinkin ja kopion ohjeesta (Moda 6/2010), 

kun suunnittelin prinsessalle mekkoa. Sitä sitten tekemään. Pitsikuvion kaaviossa oli ruutuja: "ei silmukkaa". Höh, mitä se nyt tarkoittaa? Soitto Matleenalle ja hyvien ohjeiden myötä pääsin taas  eteenpäin. Mekon valmistumiseen meni vajaat pari viikkoa, minuksi aika hyvin! 

 

Mekon helmaan ja kaula-aukkoon piti tehdä rapuvirkkaus. Muutama vuosi sitten tein sellaista, mutta aattelin etsiä netistä muistille apua. No, nettipä ei suostunut aukeamaan, joten piti ihan omasta päästä muistin mukaan  aloittaa. Tällaista jälkeä syntyi, en tiedä tuliko oikeaa vai mitä, mutta ihan kelvollisen näköistä reunaa sain aikaiseksi ja se riittää itselleni.

Mekko on jo vauvan kotona. Mietiskelin sen kokoa tehdessäni, isoko vai ehkä jo pieni, kun tein sen ohjeen mukaan 1-3 kk ikäiselle. Vauva täyttikin jo 3 kuukautta, mutta mekossa on kyllä kasvuvaraa vielä. Vyötteettömän langan mekkoon sain sisareltani.  Mielestäni se on villaa ja kudoin 3,5 numeron puikoilla. 

.

Ompelutöitäkin tein. Vauvalle köllöttelyalustoja, syöttörättejä ja vaunun kuomuun pari suojaliinaa. 

Talvista taidetta pihallamme. Varaston katolle luoja on järjestänyt tasaisen lumikerroksen. Ei taitaisi ihminen saada tuollaista aikaiseksi.

Aita ja pihalamppukin ovat saaneet koristuksensa. 

Tuon alemman kuvan alle taisin kirjoitella jotain säästä. Edellisenä päivänä oli nimittäin pakkasta 33.4 astetta, joka sitten lauhtui 10 asteen seutuville ja alkoi sataa lunta. 

Kauppareissulle lähtiessämme lakaisin portaat. Parin tunnin jälkeen palattuamme sain tehdä lumitöitä puolitoista tuntia. Onneksi lumi oli kevyttä, mutta paljon sitä oli. 

Tulipahan päivän jumppa suoritettua.  

Tänne  vauvan luo odotellaan  pappaa ensi viikolla, sitten seuraavalla ajelen papan kans autolla kotiin. Täällä  ollessani tikuttelen itselleni neuletta  Novitan mohairista, mitä nyt vauvan kans seurustelulta ennätän.  <3 

Sukkia ja vähän muutakin

Mikään ei ole niin mitätöntä,

ettei sitä kannattaisi tietää,

eikä mikään niin suurta,

ettei sitä kannattaisi yrittää.

-W.Horne-



Jopas tuo aika on taas vilahtanut. Suurelta osin aika on kulunut vauvaperheen aikaa elellessä ja Helsingin reissuja tehdessä. Joulukuun puolivälissä kävimme hakemassa tyttären ja pikkuprinsessan mummilaan. Täällä he viihtyivätkin tammikuun lopulle asti. Tyttöjen täällä ollessa teimme miehen kanssa kaksi viikon reissua Helsinkiin. Ekalla reissulla  sain aikaiseksi nämä luumun väriset naisten sukat SeiskaVeikasta. Ne on jo viety tuliaisiksi ystävälle, joiden luona olimme yökylässä toisella Helsingin menomatkalla.  



Nämä miesten kokoa olevat sukat tikuttelin tuolla toisella reissulla. Sain ne tulomatkalla valmiiksi juuri ennen pimeän tuloa. Ne menevät edellisten sukkien saajan aviomiehelle seuraavalla kylästely kerralla.



Tässä samat sukat kotona pääteltynä ja höyrytettynä.

 

Mummin muru joulupuserossaan ja Matleenalta saaduissa suloisissa töppösissään!

Ylihuomenna lähden junalla taas prisessan luo! Pappa tulee sitten autolla perässä kunhan ehtii!
Prinsessan uusi mekkokin on jo valmis, en vain saanut kuvia siirtymään tähän tänään. Yritän huomenna uudelleen.

Nämä vauvan unilapasetkin tekaisin ekalla Hesan reissulla. Eivätpä kuitenkaan toimineet unilapasina, kun lanka on alpakkaa ja nukkuessa menivät vauvan suuhun karvoineen. Joutuivat toimimaan ulkolapasina.

Ompeluhommiakin on pitänyt tehdä! Muutama vuosi sitten ostettiin uusi sohvaryhmä ja minun piti ehdottomasti saada valkoinen sellainen. Valkoinen oli edellinenkin, mutta oli vissiin paremmin käyttöä kestävä, kun ei ollut niin arka elämisen jäljille kuin tämä. Pari viikkoa sitten tytär pesi imevällä höyrypesurilla sohvan, tuolit ja paksun ison olohuoneen maton. Ostinpa sitten naapurissa olevasta ihanaisesta kangaskaupasta OTTOBREstä luonnonvalkoista samettia 7 metriä ja väsäsin sohvalle ja laiskanlinnoille suojuksia. Käsinojille pitää vielä hurruutella suojat! Ompeluhommiakin siis riittää!

Meillä pakkasta nyt 29.6 !!! Viime yönä 33.4, saas nähdä mihin ens yönä ylletään!

Ja niin saatiin Suomeen 12s presidenttikin!!!! 

Kiirekkö nyt?

Kun sinulla on kiire,

pahinta mitä voit tehdä on kiirehiä!

-Jari Sarasvuo-

Sukkia tuli tehtya pari paria, vaikka oli tarkoitus tehdä vain yhdet! No, yksi sukka oli valmis ja toinen kantapään käännöksessä, kun huomasin että tässä toisessa oli neljä silmukkaa vähemmän kuin ekassa. Siispä se sukka valmiiksi ja sille pari. Sitten piti tietenkin tikutella sille ensimmäisellekin pari.
Kävi vielä niin, että lanka loppui. Oli minulla kyllä samaa lankaa lisääkin, mutta eri värjäyserää. Ei sitä juuri huomaa, toisen parin terässä vaihtuu lanka ja toisen parin toinen sukka on eri värjäystä! Mutta niinhän se on, ettei hullu huomaa eikä viisas sano mitään!

Nyt sitten auto tien päälle ja lähdetään hakemaan prinssessoja kotiin/mummilaan jouluksi Isola Kirkolta. <3
Tuo ylläoleva Sarasvuon lausahdus on muistin päältä. En ole varma, että se menee juuri noin, mutta ajatus on sama.
Siis nyt on lähtötohinat menossa, joten en ala kiirehtiä hakemalla varmistusta tuohon ajatukseen!

Hyvää kolmatta adventtia!

Tehtävä suoritettu

On hyvä omistaa rahaa ja kaikkea

mitä rahalla voi ostaa,

mutta on syytä silloin tällöin tarkistaa,

ettei ole menettänyt niitä asioita,

joita rahalla ei voi ostaa!

 Sain ystävältäni Matleenalta tärkeän tehtävän. Lupasin toimittaa Lapin Keskussairaalaan häneltä 110 sytomyssyä. Sain ne mukaani Oulun asemalla tullessani junalla Helsingistä kotiin. 

No, enhän saanut heti aikaiseksi vietyä niitä, kun auto ei oikein ennättänyt käyttööni ja silloin kun olisi joutanut, oli niin liukasta etten halunnut lähteä liukastelemaan. Seli, seli, mutta kaikella lie tarkoituksensa, kun osastonhoitaja Arja olikin poissa töistä silloin.

Tässä hän viimein ihastelee myssyjen huikeaa määrää. 

 Minullekin oli kovin mieluista, kun sopiessani hänen kanssaan tapaamista, hän ehdottomasti halusi tavata minuakin. (Olen nimittäin ollut poissa työelämästä tuosta talosta jo kohta kuusi vuotta!) Aika oli hänellä kortilla koulutuspäivän ja tulossa olevan loman vuoksi. Sovimme että käyn polilla iltapäivällä, kun hän pääsee luennolta pois. Polin väki oli jo lähtenyt pitkän itsenäisyysviikonlopun viettoon, joten täässä odottelen häntä ison myssykassin kanssa autiolla käytävällä.

 Lisäsin myssykassiin jo kesällä tekemäni neljä myssyä.

Arja kiitteli lämpöisesti kaikkia myssyjen tekijöitä, kertoi myssyjen olevan tosi tarpeellisia ja että on ihanaa, kun he voivat näitäkin jakamalla osoittaa myötätuntoa vaikeassa elämäntilanteessa oleville kanssakulkijoille.

Siis SUURKIITOS kaikille myssyilijöille minunkin välittämänäni.

  

Avantouinikausikin on sitten jo korkattu. Naapurin Hannele pyysi mukaansa tämän syksyn, vai talviko jo lie, ekalle avantouintireissulle 29.11 ja tänään sitten pulahdettiin hyiseen hurmioon toisen kerran.

Uskokaa tai älkää, mutta olo on aivan huikea vedestä nousun jälkeen! <3

Ikävä Prinssessaa

Voiko ihanampaa olla

kuin on tää!!!

Eka kertaa mummin sylissä neljän vuorokauden ikäisenä vielä sairaalassa.

Nyt kotona, ikääkin on kertynyt jo toista viikkoa. Olin pikkuisen luona kaksi viikkoa. Yhdessä papan kanssa mentiin, mutta pappa palasi kotiin, kun sai keittiörempan toimintakuntoon.

Kotimatkalla päiväjunassa tein nämä piskuiset sukat jo aikaisemmin tekemääni vauvan villavaatesettiin. Näihin sukkiin kulutin loput  Woolin neliraita langasta, tosin jouduin laittamaan siihen lisälankaakin. Tuossa alempana on kuva setin  villapaidasta, johon ostin napit Hakaniemen hallista.  

Lapaskuun lapasia sain aikaiseksi kolmet punaiset, Vanhaa lankavarastoa Novitan Nallea. Neulemallin sain siskolta, joka sai sen Aulikki-ystävältään! Sitä oli kiva tehdä. Kiitokset ja halit Aulikille, minunkin ystävälleni ja isolle siskolle <3

Tässä kaikki kolmet, Tykkään tehdä lapasiin pitkät varret. Näissä tein yksi oikein, yksi nurin; kaksi oikein, kaksi nurin ja kolme oikein, yksi nurin resorit! Mukamas vähän vaihtelua, kun muuten oli niin samanlaisia.
Lapaskuuhun menivät myös nuo edellisen villasetin vauvan lapaset.

Tähän pureroon ostin söpöset nallenapit.

Napeista lähikuva

Pieni prinssessamme

Sunnuntaina tyttärellemme syntyi pieni prinssessa. Tässä hän on noin kymmenen minuutin ikäinen.
Huomenna matkaamme isolle kirkolle häntä ja äitiään katsomaan.

 Tämmöisen villavaatesetin olen saanut aikaiseksi. Puserosta puuttuu napit, mutta ne ostan kunhan ehdimme vauvan luo. Lanka on Woolia, muutaman vuoden vanhaa. Helmikuussa 2009 tein pojanpojalle villatakin ja lankaa jäi näihin tarpeeksi. Pari pientä nyssykkää on vielä jäljellä, niistä meinaan väsätä pienet sukat jonkun vaalean langan avulla. 

Nämä tumput pääsevät tumpputupaan!