Yksi tiiviisti eletty tunti
voi olla arvokkaampi kuin
yksi puoliksi eletty kokonainen elämä.
4-vuotias oli mummilassa yökylässä- jo kolmatta yötä. Eipä tarvinnut maanitellen herätellä pikkumiestä, kun silmät sikkarallaan kurkisti ulos ja näki lumiset puut!
Miljoonakello lumihupussa.
Pihapöytä liinoineen taitaa jo joutaa varatoon.
Rajanaapurin sireenit lumisissa lehdissään.
Niin vain piti vielä pulahtaa jokeen. Eikä edes tullut avannossa käynnin tunnetta, ei ollut vielä vesi tarpeeksi kylmää. Ihana ihon kihelmöinti jäi vielä kokematta.
Pitää kai vielä jatkaa pulahtelua, uimisesta ei enää voi puhua!
Puolelta päivin lumi sitten oli jo poissa!Tuo aurinko armas sulatti lumen.