torstai 30. lokakuuta 2008

Lapaskuuhun minäkin!


Olen nyt sitten Lapaskuulainen. Pääsin Tumpputupaan! Sukkasatoon en ilmoittautunut, kun en vain osannut. Jotain siinä tuli, että meni sormi suuhun ja sitten ilmoittautumisaika lipsahti ohi. Sen verran innostuin kuitenkin, että nyt on menossa neljäs sukkapari loppusuoralla. Jouluksi meinaan tehdä vielä ainakin yhdet miesten sukat! Ja sainpahan sisarenikin innostumaan sukan kutomisesta. Me kudotaan, vaikka pitäis kai opetella käyttämään neulomis-sanaa. Sisareni on tehnyt sukkia viimeksi kolmisenkymmentä vuotta sitten! Kuten minäkin!




Luulisin, että peruslapasen teko on helpompaa, kuin sukassa kantapään väsääminen. Vaikka kyllä se kantapääkin alkaa luonnistua, sillä harjoitteluhan se...., niin niitä mestareita tekee.






Pihan rusokuusaman marjat syysauringossa



Tervetuloa-sammakko on vähän kärsinyt kesän sateista. Mutta eiköhän talvihuolto saa sen taas ensi kesäksi ehtoisempaan kuntoon. Nyt se vielä vartioi portailla callunan katveessa, mutta lumien tultua sammako pääsee sisäruokintaan!

lauantai 4. lokakuuta 2008

Syyskuvia ja käsitöitä

Ihana kotipihlajamme on jo karistanut kaikki lehtensä ja marjatkin hupenevat kovaa vauhtia lintujen parempiin suihin. Saas nähdä ehdinkö tehdä niistä hilloa!
Rusokuusaman oranssit majat hehkuvat auringossa. On aika veikeätä, että keväällä kukat ovat vaaleanpunaiset ja marjat nyt oranssit.

Hanhikki on täydessä kukassa, mutta kirkkaassa auringon valossa kukkien keltaisuus häviää tuohon vihreyteen.


Ja kesäinen lupiinikin kukkii vielä, vaikka ollaan jo lokakuulla.

Ja pikkuisen käsitöistä:

Valkoisen neuleen takakappale valmistui ja etukappale on vihdoin alulla. Tämä työ on ollut paitsiossa elokuun puolesta välistä. Tuli nuo marjareissut ja syksyiset pihatouhut häritsemään tätä uudelleen virinnyttä käsityöharrastusta.

Toiset sukatkin sain valmiiksi. Kantapäätä en saanut vieläkään siistiksi ja kavennus on vähän hassun näköinen, mutta josko harjoitus tekisi mestarin. En nyt sentää mestariksi aio, mutta vähän paremmaksi kuitenkin. Kävinpä tänään ostamassa punaista sukkalankaa, niin että jonkinlainen kipinä muhii sukkarintamalla. Ja tyttärelle olen luvannut tehdä nilkkapituisen villatakin! Langatkin on jo ostettu. Tytär toivoo takin jouluksi, jos ei nyt tälle vuodelle, niin ainakin seraavaksi! Joten ei hätää ollenkaan!