Lunta!!!

Yksi tiiviisti eletty tunti

voi olla arvokkaampi kuin

yksi puoliksi eletty kokonainen elämä.

Tänään herättiin ensilumen raikkaaseen syysaamuun.

4-vuotias oli mummilassa yökylässä- jo kolmatta yötä. Eipä tarvinnut maanitellen herätellä pikkumiestä, kun silmät sikkarallaan kurkisti ulos ja näki lumiset puut!

Miljoonakello lumihupussa.

Pihapöytä liinoineen taitaa jo joutaa varatoon.

Rajanaapurin sireenit lumisissa lehdissään.

Rantaan teki mieli, vaikka olin jo ajatellut jättää uimiset sikseen tälle syksylle.

Niin vain piti vielä pulahtaa jokeen. Eikä edes tullut avannossa käynnin tunnetta, ei ollut vielä vesi tarpeeksi kylmää. Ihana ihon kihelmöinti jäi vielä kokematta.

Pitää kai vielä jatkaa pulahtelua, uimisesta ei enää voi puhua!

Puolelta päivin lumi sitten oli jo poissa!

Tuo aurinko armas sulatti lumen.

Ekat sukat Sukkasatoon

Työskentele niin ahkerasti

sen hyväksi mitä haluat,

että sinulla ei yksinkertaisesti ole aikaa

ajatella asioita, joita et halua.

Tänään keräsin pihalta kehäkukkia vaasiin kun säätieteilijät uhkaavat pakkasten kohta kolkuttelevan enteillen talven tuloa.

Mutta nautitaan vielä syksyn raikkaudesta!

Syksy on jo pitkällä, aika on pyrähtänyt aika vikkelästi. Eipä ole juuri ollut aikaa istuskella tietsikan äärellä.

Piipahdimme kuun vaihteessa Lontoon kupeessa viikon reissun. Sieltä ehkä joku kuva myöhemmin, jos saan aikaiseksi. Vajaa viikko oltiin kotona ja sitten vaeltelimme viikon Ylläksen upeissa ruskaisissa maisemissa. Sieltä ois jo kuvia enempikin. Ehkä niitäkin tänne.

Joka välissä on sitten touhuttu pihalla ja mummina ja pappana olokin on ottanut aikansa.

Kiirettä ei, pois se minusta, joten koneella olo on ollut vähäistä.

Käsitöitä on silti vähän valmistunut, ekat sukatkin Sukkasatoon.

Tässä valmistumassa punaiset seiskaveikat. Kuvan otti mummin 4-vuotias.

Tämän kuvan otti itselaukaisu.
Aapo tahtoi kutomislehdestä valita paitoja, jotka pitäis tehdä veljeksille.
Saas nähdä mitä mummi saa aikaiseksi ;-D

Sinistä ja punaista Sukkasatoon.
Sukkien saajista ei ollut tietoa, ennenkuin Aapo pohti kummat sukat äitinsä haluais.
No, äidin tultua mummilaan poika heilutti sukkia äidilleen ja tivasi kummat ois kivemmat. No, punaiset. Siis punaiset menevät miniälle. :-D

Sydänystäväni

Puolet elämän iloista

on löydettävissä pikkuasioista,

ohimennen siepatuista.

-Orison Swett Marden-

Kiitos Matleena.

Tämä ilahduttaa!