Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Säilyttäköön uusi vuosi

sen mitä rakastat,

tuokoon tullessaan mitä kaipaat

ja vieköön mennessään

sen mitä taakkana kannat!

Vuosi on taas kohta vierähtänyt!

Käsitöitä on tullut jonkin verran tehtyä ja aika monta on keskissäkin.

Ajattelin koota nippuun vuoden aikana valmistuneet, mutta saas nähdä saanko aikaiseksi.

Itsellehän se olisi pieni hatun-noston paikka, vaikka ihan mahdottomia määriä ei olisi tullut tehtyäkään.

Kunhan vuosi vaihtuu, pitää vielä laittaa sivuille pienet joulun aikana tehdyt näperrykset!

Oikein Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta 2010

Hyvää Joulua, hyvät ihmiset, hyvää Joulua

Käsillä hetki, jonka soisit viipyvän, tahtoisit pidätellä.

Onni odotuksessa ja muistoissa,

suurempi kuin täyttymyksessä, on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi.

Vaan ei Joulun tarvitse olla, eikä olekaan,

jos oikea - se jatkuu, jotain säilyy, pysyy,

säteilee ensi Jouluun, Joulusta Jouluun.

Oikea Joulu jotain muuta,

enemmän kuin sammuva kynttilä, kuihtuva kuusi,

särkyvä lelu.

Niin tuulista tähän aikaan;

tahtovat sammua kynttilät tai ainakin lepattaa

ristivedossa, niin myrskyistä, levotonta.

Joulun ihme on se, että pimeä muuttuu valoksi.

Joulu on matka, löytöretki, kulku yöstä aamuun,

varjosta valoon, arjesta juhlaan,

sadusta toimeen, toivosta kokemiseen.

Katso lapsesi silmiin Jouluaattona,

näet mitä on ilo.

Katso vanhuksen kasvoja vuosien uurteiden kirjomia

ja näet mitä on rauha.

Katso tähteä ja näet valon.

Siispä:

Hyvää Joulua Sinulle, jolta suru sammutti Joulun valot,

ja Sinulle, jonka Jouluyö niin pimeä etteivät sitä

tämän maailman valot pysty poistamaan.

Hyvää Joulua Sinulle, jonka mielestä Jouluiset asiat

turhaa sananhelinää, fraaseja.

Hyvää Joulua Sinulle, joka väsynyt jouluun,

joulusta väsynyt, jouluvalmisteluihin väsynyt.

Työhön, kiireeseen, kaikkeen väsynyt.

Hyvää Joulua kaikki lapsenmieliset,

pienet, hiljaiset sydämet, joille riittävät

pienet ilot, kun ei ole suuriin tottunut,

kun harvoin niitä pieniäkin.

Hyvää Joulua Sinulle ihan tavallinen ihminen,

jonka joulukin niin tavanomainen

ettei paljon poikkea arjen rutiinista.

Olkoon että arkista,

mutta arkea se elämäkin enimmäkseen.

Joulukuusikin tavallinen puu,

huomaamaton kaltaistensa joukossa,

vain osa arkista metsää,

ja sitten yhtäkkiä tärkeä, joulupuu, tähdin, kynttilöin.

Hyvää Joulua Teille toisillekin. Kaikille.

Hyvää Joulua Sinulle, jolta ei puutu mitään,

joka olet onnellinen, niin onnellinen,

että et oikein edes uskalla olla,

pelkäät, että onni särkyy, otetaan pois.

Kukaan ei niin köyhä,

ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa,

kukaan ei niin rikas, ettei sitä tarvitsisi.

Hyvää Joulua ihmiset- iloa, valoa, rauhaa.

Parhainta Joulumieltä kaikille

Tämän kauniin joulutarinan olen saanut vuosia sitten. En tiedä kenen kirjoittama tämä on, mutta

luulen, että teksti on Maaria Leinosen.

Eilisiä leipomuksia

Veeran vinkit joululeipurille

Älä käytä hiivaa. Kaikki, missä on hiivaa käyttäytyy arvaamattomasti uunissa.

Älä käytä mustikkaa. Kaikki, mihin sitä sotket on ikuisesti sinistä.

Piparkakkutaikina menee pilalle uunissa. Parhaimmillaan se on jääkaapista syötynä.

Jos kuitenkin päätät paistaa sen, jätä viimeiselle pellilliselle vain yksi pipari. Viimeinen pellillinen palaa aina, mutta näin minimoit vahingon.

Tee aina ensimmäiselle pellille yksi torttu, jossa ei ole täytettä. Kun syöt sen ensimmäisenä et ahneuksissasi polta suutasi hillolla.

Kaupan tortuista saa kotitekoisen näköisiä, kun sotkee niitä hieman luumuhillolla ja polttaa sakarat uunissa.

Minkä ompelija peittää koristeompeleella, leipuri peittää tomusokerilla.

Älä vedä tomusokeria henkeen. Ajatus on kiehtova, mutta toteutus yskittää kaksi tuntia.

Tukevasta tonttulakista saa oivallisen kermavaahdon pursottimen (konepestävä).

-Veera Nieminen-

Tuon ylläolevan kivan ohjeen joululeipurille olen joskus vuosia sitten napannut todennäköisesti Positiivareiden sivuilta.

Eilenkin meillä leivottiin. Tein ensin lanttulaatikoita. Nyt sorruin valmiiseen soseeseen, vaikka kokonaisia lanttujakin on kylmiössä. Lanttulaatikoiden muhiessa uunissa tein Dajm-pipareita eka kertaa ja valmiista taikinasta muutamia torttuja.

Dajm-reseptin olen muistaakseni joskus alkukesästä napannut Seijasiskon blogista. Oikein ovat piparit makeita, vaikka panin ohjetta vähemmän Dajm-rakeita taikinaan. En ole koskaan ollut kamalasti torttujen perään, vaikka kyllä niitä syödä saatan. Ensin en aikonut tehdä torttuja lainkaan, mutta kun olin ostanut valmiin taikinan, niin sitä pakkasesta ottaessani, siellä olikin toinen viime vuonna piiloon jäänyt taikinapaketti. Se siis työn alle. Ihan hyviä torttuja tuli, vaikka taikina oli saanut piiloilla vuoden verran.

Dajmit ja tortut pikkutontun vartioimina.

Tänään ei sitten ole leivottu lainkaan. Keittiöhommina tein proosallista lenkkikastiketta. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, mutta kun meillä ei ole syöty lenkkiä varmaankaan kymmeneen vuoteen, niin ainutkertaistahan tuo oli. Miksikö nyt lenkkiä. No, mies kävi talkooreissulla yhdellä mökillä, jossa ei ollut ruuanlaittoon mahdollisuutta, niin ostinpa Hk:n lenkin evääksi. Eväs tuli melkein kokonaisena takaisin, joten siitä sitten lauantai-iltapäivän ruoka!

Voi olla, että huomenna taas leivon jotakin! Tänään paketoin jotain joulujuttuja!

Pipareita ja joulupullaa

On sinullekin annettu tehtävä jouluna

ja joulun jälkeen:

iloksi sinutkin on tarkoitettu,

iloa viemään, valoa pimeään,

hymyä, hyvää sanaa.

-Maaria Leinonen-

Käsitöitä ei ole nyt tullut tehtyä, mitä nyt vähän tiskirättiä muttei muuta.

Aikaa on vienyt leipominen ja kylästely.

Tänään kävimme siskon kanssa serkkumme luona joulukäynnillä. Aattelin kävellä kaupungilta kotiin, mutta sorruin kuitenkin autokyytiin. No, ehdinpä leipomaan.

Eilen oli piparipäivä. Yhdet piparit on leivottu ja syötykin jo.

Toivottavasti nämä riittää Jouluun asti.

No, jos ei riitä, ehtiihän noita vielä tehdä lisääkin.

Ehdin jo mielessäni onnitella itseäni ettenpäs nyt polttanut yhtäkään pellilistä.

Ja kuinkas sitten kävikään.

Otin kiertoilmauunista viimeisiä pipareita pois ja jätin sinne yhden pellillisen vielä hetkeksi... ja sammutin uunin. Kun seraavan kerran vilkaisin uuniin n 5-10 minuutin päästä, niin voihan vitalis.... ei pitäis nuolasta ennenkuin tipahtaa! Sainpahan tummennettua muutaman piparin. No, syötyä ne kyllä tulivat!

Tein vielä kaksi taatelikakkua. Ei ne ihan noin tummia ole, mutta kiiltävät kyllä.. silokoonivuoka saa tuon kiillon aikaiseksi.

Illalla pikkupojat tulivat aukaisemaan kalenteriauton luukkuja. Kauppareissulta tullessani nappasin ipanat mukaani, kun ovat olleet muutaman päivän käymättä ja luukut tietenkin avaamatta.

Pojat takkatulilla papan kanssa.

Tänään leivoin hillosilmiä...

.. ja luumuisia joulupullia.

Eilen sain tehtyä ikkunaan jääkukkia. Kun vein petivaatteet vintin parvekkeelle tuulettumaan ja jätin sisemmän oven auki, niin oven ikkunaan alkoi muodostua kauniita kiemuroita.

Saahan noita joulukoristeita näinkin aikaiseksi.

Tuossa keskellä kuvaa on kuin oisi sakset, terät pystyssä.

Viimeinkin pakkasta

Joulu oveen kolkuttaa

viestiä sinulle tolkuttaa:

lopeta Jouluna kiire ja juoksut

päästä mieleesi tunnelma, tuoksut!

Ihanaa, viimeikin pakkasta. Tänään oli parhaillaan miinuksia 22 astetta!

Maa on valkoisena ja puut vähän huurteisena. Lunta ei ole paljoa, mutta maailma on valkoinen ja se on kaunista.
Nyt kun lapaset on tikuteltu, niin olipahan telkkaa katellessa kädet niin toimettomina, että piti äkkiä jotain tekemistä keksiä. Niinpä otin tiskirättilangat esille ja nopsastihan noita sitten syntyikin.

Eilen pääsin minäkin pikkujoulujuhlaan. Pojanpoikien kaveri kutsuu joka vuosi kaverinsa pikkujouluun ja mummitkin pääsevät mukaan. Tosin nyt olin ainoa mummikaartilainen ja sain puurossani mantelin! Oiskohan ollut iän tuomaa onnea mukana!

Joulupukkikin koputteli ikkunan takaa ja kaikkienhan piti kirmata ikkunaan vilkuttamaan.
Pukki ei tullut sisälle, vaan jätti pienen lahjapussukan terassille.

Toisestakin ikkunasta vielä näkyi vilaus Pukista.

Lahjojen jako aloitettin heti kun pussi löytyi rappusilta.

Kenellehän tämä paketti ois?

Tänään piti piipahtaa rannassa napsimassa muutamia kuvia.

Auringosta ei näkynyt kuin punertava kajo.

Lunta ei ole kuin nimeksi. Toivottavasti saadaan pian nuo törmän heinikot piiloon lumen alle!

Vielä yhdet lapaset

Ilo tulee siitä

että tiedän kulkevani kohti Joulua

-Maija Paavilainen-

Kaksi päivää sitten valmistuivat tämän vuoden viimeiset lapaset. Nämä Novitan alpakka-langasta valmistuneet jäävät nyt odottamaan Joulupukkia, joka saa antaa ne sitten saajalleen.
Pitihän minun kuvata vielä kaikki tuplalapaset yhdessä.
Menevät kaikki Pukin konttiin jaettavaksi.
Olen oikein tyytyväinen näihin. Kuvat otin pihanurmen juuri ja juuri peittävällä lumella.
Tänään on ollutkin pikkupakkaspäivä, asteita viiden miinuksen verran ja aurinko kirkastanut lumisen maiseman. On ollut kaunista.

Ei ole lunta paljoa, mansikkamaa pilkistelee vähäisen lumen alta.
Kuva parvekkeltamme pihamaalle.
Kuten tämä alempikin kuva.

Iltapäivällä aurinko hiipumassa vaaran taa joen toisella puolen.
Vielä tuo aurinko hetken meitä hellii, jos vain pilvet pysyvät poissa, mutta jo reilun kuukauden päästä aurinko näkyy enempi ja enempi!
Mutta ensin nautitaan Joulusta!

Ihana 5-vuotias

Onnen taivas tähtinen

päällesi sun paistakoon

ja kaikki sinun polkusi

kukkia kasvakoon.Päiväkodin juhlassa sai 5-vuotias olla kuninkaana.

Airueiksi päivänsankari oli valinnut kaksi tyttöä .

Kädessä on pieni lahjalintu.

Kynttilöiden puhallus.

Päiväkotijuhlan jälkeen iltapäivällä koko juhlaporukka siirtyi sankarin kotiin juhlimaan.

Johan oli menoa ja melskettä, vilinää ja vilskettä.

Iltasella sitten juhlittiin vähän varttuneemman väen kanssa.

Mukana menossa olivat mummit, vaari, pappa, isotäti miehineen, täti perheineen ja kaksi pikkuserkkua äiteineen.

Näin vähälumista ja märkää oli tänään pikkuisemme 5-vuotispäivänä.

Jouluinen ihana tunnustus

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa,

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

-Maaria Leinonen-

Tämän Mistyn tekemän ihanan jouluenkelitunnustuksen sain Mallilta. Kaunis kiitos malli45!

Mistyn laatimat ohjeet tunnustukselle:

Anna tämä tunnustus heille, joille haluat toivottaa joulumieltä, enkelten suojaa ja Hyvää Joulua!1.Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2.Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa), joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Haluan jakaa tämän suloisen enkelitunnustuksen kaikille blogissani vieraileville. Voit linkittää tämän ihanan enkelin omaan blogiisi ja jakaa sitä edelleen.

Toivotan rauhaisaa joulumieltä ja enkeleitten suojelusta kaikille kävijöille!

Itsenäisyyspäivän touhuja

Elämä on kaunis,

herää joka päivä huomaamaan

ainakin yksi ihana asia

tämän kaiken kiireen keskellä. Itsenäisyyspäivän aattoiltana keskimmäinen lapsenlapsista tuli eka kertaa mummilaan yökylään. Isovelihän on tämän tästä meillä yöseurana. Nyt viimein oli pienemmän vuoro.

Kuvia ottaessani poika tuumasi etten saa kuvata, vaan hän.

No, kameraan tallentui ensin kuvia omista sormista, mutta pian tämäkin ipana käytti kameraa kuin tekijä, ei tarvi enää mummin räpsiä!

Ennen saunaan menoa meinas tulla koti-ikävä, mutta sauna, iltapala ja iltasatu nukuttivat yövieraan vaivatta. Parin tunnin unen jälkeen tuli tutti-ikävä. Tutin turvin yöunta riittikin sitten vielä lisää kymmenen tuntia!

Varsinainen väkkärä meillä nukkuikin välissämme tyytyväisenä. Mummi ja pappa vähän herkemmin.

Aattona tehtiin ison veikan kanssa piparitaikina valmiiksi pyhää varten.
Iso veli tuli itsenäisyyspäivänä piparitalkoisiin. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Piparit tuli leivottua ja paistettua. Valmiit piparit vain jäi kuvaamatta.

Pojilla oli jo suunnitelma yökyläilystä: Ensin minä kolme yötä ja sitten sinä kolme yötä!!!
No, katellaan miten käy!
Pienet pojat piti viedä kotiin sytyttämään itsenäisyyskynttilöitä.
Yövieraan piti saada itse kantaa yöreppua, vaikka raskaskin kuulemma oli.
No, loppumatkasta mummi auttoi kantamisessa.

Välillä piti peuhata lumessa.

Loppuilta kuluikin sitten papan kanssa kahdestaan kynttilöitä poltellen, linnan juhlia katellen ja rauhaisaa itsenäisyyttä toivoen kaikelle kansalle.

Hopeinen viikonloppu

Tulla lujaksi,

pysyä pehmeänä.

Siinä on haavetta kylliksi

yhdelle elämälle.

-Tommy Tabermann-

Menneen viikonlopun vietin lumisessa Muoniossa. Tehtiin taas hopeakoruja!

Matkaan lähdin perjantaina puolilta päivin. Reipas ajatukseni oli kävellä linja-autoasemalle noin parin kilometrin matka. Se jäi vain ajatukseksi, kun ulko-oven avattuani kassi olkapäällä taivaalta tuli silkkaa vettä ropisemalla. No, taksilla sitten linjuriautolle.
Sateessa lähdimme kohti pohjoista. Samaan aikaan mies lähti ajamaan Tampereelta kohti kotia. Olimme molemmat tien päällä, minä poispäin kotoa, hän kotiin päin.Kittilän jälkeen maisema oli jo talvisen valkoinen. Hämärtyvässä iltapäivässä liikkuvasta autosta otettu kuva on mukavan utuinen.

Jo perjantai-iltana kokoonnuimme työstämään hopeaa koruiksi.
Lauantaina ahersimme yhdeksästä kuuteen ja sunnuntaina yhdeksästä kolmeen.
Tässä kuvassa on jo viikonlopun ensimmäinen työ kaulassa.

Koko viikonlopun saalis, kolme samanlaista riipuskorua ja yksi vähän isompi, ranneketju ja kaulaketju.

Riipuskorut

Ranneketju

Ranneketjusta lähikuva

Ketjujen tulistusta, seuraavaksi hapotus, myllytys ja pesu.

Tarkkaa touhua, taitaa olla riipuskorun teko menossa.

Lauantaina piipahdimme Muonion Joulumyyjäisissä.

Ostin langat mahdollisesti joskus valmistuvaan Panache- huiviin.

Onpahan ainakin lanka valmiina!

Taas on olleet säät plussan puolella, jopa viisi astetta. Ei näytä hyvältä!

Nyt tosin iltaa kohti on pikkuisen pakastunut, joten on toiveita talvesta. Eiköhän me jouluksi luntakin saada.

Kuva tämän aamuinen pihalta.