Pienten hiihdot ja 40 vuotta

Samassa veneessä

Kaksin kumppanit kulkevat,

samaan suuntaan soutavat.

Tuulet, tyrskyt tempovat,

kyljen kylkeen kurovat.

Todeksi tämän tietävät:

Toisilleen ovat tärkeät.

-Petri Törmänen-

Vietimme eilen 40-vuotishääpäiväämme.

Tämän ihanan kynttiläveneen ylläolevan värssyn kera saimme ihanilta ystäviltämme lahjaksi.

Kiitos Matleena ja miehesi.

Nämä lahjat, sukkia molemmille, Geisha-sulkaata ja kynttilän saimme jo Madeiralla matkakumppaneiltamme. Sisko oli tehnyt meille kortin jo kotona.

Kortin sisäsivulla oli mukavia, ihania muistoja tuovia kuvia matkoiltamme.

Hääpäivämme kului mukavasti. Aamupäivällä olimme katsomassa pikkupoikien hiihtokilpailuja. Sitten kävimme kaksistaan autonäyttelyssä. Sen jälkeen kävin yksin hiihtämässä kympin lenkin. Hiihtolenkkini jälkeen joudettiin viimein juomaan kahvit yhteisen taipaleemme kunniaksi.

Päiväkahvikattaus vähän keskeneräisenä tässä vielä, mutta mukien kans mentiin juomaan kahvit olohuoneeseen, telkkarista kun taisi tulla sopivasti urheilua!

Miehen mukin viereen laitoin suklaasydämet, joista toisen tietenkin söin itse.

Kaksistaan kahvisteltiin.

Aamupäivällä mentiin porukalla lasten hiihtokilpailuihin. Huoltojoukkoina pappa, vaari, isi ja äiti, kameran takana mummikin.

3-vuotias ladulla, vaari, isoveli ja isi menossa mukana.

Piti oikein miettiä, mitä tuollaisen pienen ihmisen päässä liikkuu. Harjoittelimme nimittäin hiihtoa perjantaina ja pieni mies tykkäs, että sukset ovat liian liukkaat ja sitten sukset koko ajan peruuttivat! Välillä lensi sauvat ja kerran poika otti suksetkin pois niin äkkiä, että me aikuiset äimisteltiin miten se oikein tapahtui. Hiihtäminen loppui alkuunsa muutaman mahalaskun ja pyllähdyksen jälkeen. Kilpailuaamuna poika oli todennut autoon mennessä, että suksia ei oteta mukaan.

No, kun vuoro tuli hiihtää mitään ongelmia ei ollut ja sankari hiihti lenkkinsä reippaasti.

Isoveli neuvoo sauvojen käytössä.

Maalisuoran loppupätkäkin onnistui, siihen eivät kirittäjät enää saannet seurata. Tässä vielä apujoukot lähellä.

Isovelikin pääsi vihdoin matkaan. Meinas vähän pitkästyttää, kun piti omaa lähtöä odottaa pikkuveljen hiihdon jälkeen toista tuntia. Mutta kun ilma oli lämmin ja aurinkoinen oli ihan mukava seurata pienten uurastamista niin tosissaan ladulla. Pienimmäiset ovat kaikkein sykädyttävimpiä hiihtäjiä.

Pienen ohitusruuhkan jälkeen vauhti taas löytyi.

Loppusuoran ohitus menossa.

Vilskettä ja vipinää riitti hiihtostadionilla.

Kotiin lähdön aika. Kyllä tuo kilpaileminen on rankkaa, molemmat pojat olivat simahtaneet päiväunille pian kotiin päästyään. Vuoden päästä taas uudelleen!

Hiihdettykin jo on

Täytyy lähteä,

jotta voi tulla takaisin!

-Nuuskamuikkunen-

Toissapäivänä kävin eka kertaa tälle talvelle hiihtämässä. Viimeinkin ja eilen toisen kerran, takana on nyt pari kymmenen kilometrin lenkkiä.Tässä olen menossa keskellä jokea vastapäisen vaaran päälle.

Kaunista, mutta huikaisevampaa luonnossa kuin kuvassa.

Tuota linjaa pitkin kakarana hiihdettiin seuraavan vaaran päälle. Sieltä oli hurja lasku alas. Mietityttää nyt, kuinka korkea mäki on mahtanutkaan olla silloisten pienten tyttöjen mielestä. Sinne ei ole nykyään latua tuota linjaa pitkin, joten asia on jäänyt tarkistamatta.

Tämän vaaran päälle onkin sitten vähän kiikkumista, mutta onneksi tästä eteenpäin on laskua. Eka lasku on pitkä ja aika huikeakin, pari pienempää nousua ja taas laskuja. Tykkään käydä täällä hiihtelemässä. Sillä hiihtelemistä murtsikkani on, luisteluhiihtäjät viheltävät reippaasti ohi, mutta ohitinpa minäkin ehkä vielä minuakin hitaamman hiihtäjän. Mitäs noista vauhdeista, tärkeintä on että ladulla on mukavaa.

Yksi myssy on valmistunut muutama päivä sitten ja pari rättiäkin, mutta kuvailen rätit sitten joskus kun niitä on enempi.

Käytiin lomareissulla

Eilinen on kokemusta,

huominen on toivoa.

Tämä päivä on siirtymistä

eilisestä huomiseen

parhaalla mahdollisella tavalla.

Kävimme Madeiran kesässä viettämässä siskon miehen pyöreitä synttäreitä ja hieman etukäteen omaa 40-vuotishääpäiväämme.

Näitä ihania orkideoita laitan tänne lisääkin kunhan ehdin.

Reilua viikkoa ennen matkaamme Madeiralla oli rankkojen sateiden aiheuttama suurtulva. Tapahtuman jälkiä siivottiin koko lomamme ajan ja paljon jäi vielä korjattavaakin. Meille tilanne ei aiheuttanut ongelmia, vaikka tietenkin kaiken sen tuhon näkymien surettikin meitä.

Funchalin kaupunki.

Rannalla näkyvä ruskea vesi on peräisin vuorilta virtaavasta mutaisesta vedestä, vaikka aikaa tulvasta oli kulunut jo miltei kaksi viikkoa. Me saimme viettää viikon lomamme ihan mukavassa kesäsäässä. Muutamia pieniä vesisateita kyllä sateli, mutta nehän kuuluvat kesään.

Käsityörintamalla ei ole tapahtunut nyt paljoakaan.

Automatkalla Hämeenlinnaan tein tätä myssyä, joka on kolmastoista valmistuneista. Kaksitoista edellistä jätin menomatkalla Matleenalle.

Myssyn lisäksi tuli tehtyä viisi tiskirättiä reissun aikana, ei tosin Madeiralla yhtään mitään, vain kotimaan puolella automatkoilla ja siskon luona.

Kotona näyttääkin Madeiran kesän jälkeen näin ihanan valkoiselta. Kuvan otin eilen päiväkävelyllä joen jäällä. Päivällä oli muutamia asteita plussan puolella varjossakin. Maaliskuun hiihtokelit ovat nyt parhaimmillaan. Mies lupasi kaivaa sukseni lumen saartamasta varastosta jotta huomenna saisin avattua tämän talven hiihtokauden. Luistelusukset ovat kyllä olleet esillä koko talven, mutta eivätpä vaan ole saaneet vietyä minua ladulle! Tykkään enempi perinteisestä murtsikasta. Hyvä syyhän tuokin on hiihtämättömyyteeni!!! Vielä kuitenkin aion ehtiä!