Vanhoja ompeluksia

Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?

Siksi että siellä missä on sydämesi,

siellä on aarteesi.

- Paolo Coelho-

...

Tytär tanssipuvussaan vuonna 1994.

Monessa blogissa lueskelin viime viikkoisista penkkareista ja vanhojen tansseista.

Pitipähän sitten kaivaa vanhoja kuvia esiin ja fiilistellä noita omien lasten tanssi- ja abiaikoja.

Kun tyttären tanssiaiset olivat lähestymässä, päätimme että teen hänelle tanssipuvun.

Niinpä sitten kierreltiin tyttären kanssa kangaskauppoja. Kankaat löytyivät lopulta eräästä silloin toimineesta ompelimosta. Siellä ompelija piirsi jopa kaavat tyttären "ohjeiden" mukaan ja sain hyviä ohjeita ja niksejä puvun ompeluun!

Puvun teon aloitin jo ennen vuoden vaihdetta, jolloin ilmoitin perheelleni, että minua ei sitten ole lupa hermostuttaa mekon teon aikana. Eivät hermostuttaneet, vaikka puvun teko oli levällään huushollissamme helmikuulle asti.

Silloin vuonna 1994 puvuissa oli paljon enempi jotain vanhaan vivahtavaa. Nykyään mielestäni puvut ovat tyylikkäitä iltapukuja, joita voi käyttää myöhemminkin!

Pojan tanssiaiset olivat muutamaa vuotta aiemmin, silloin vain lainattiin naapurin Jussin frakki.

Vuotta myöhemmin oli sitten penkkarit.

Penkkaripuvun tekoon meni "vähän" vähempi aikaa, vain pari iltaa. Peikkolapsia abit esittivät.
Pojan penkkariasusta en löytänyt kuvia. Sen aikaiset kuvat otin dioina ja niitä on aika paljon. Sen muistan, että aika kivassa pakkasessa penkkariajelua oltiin katsomassa ja tiedän että kuviakin jossain on. Pojallekin tein asun, jotain tiikeriteemaa ja päässä musta kikkaraperuukki! Pitääpä etsiskellä vielä niitä kuvia.

Peikkotyttö!

Reissulta kotiin

Mikään ei ole niin mitätöntä,

ettei sitä kannattaisi tietää,

eikä mikään niin suurta,

ettei sitä kannattaisi yrittää.

-W.Horne-

.

Eilen pakkaspäivänä kävelyllä ihailin huurteista koivikkoa.

Viime viikon keskiviikkona matkasin päiväjunalla kohti Hämeenlinnaa.
Pännäisen asema piti kuvata nuoruusmuistojen vuoksi. Nuorena kihlattuna matkustelin junalla riiuureissuille melkein kaikkina vapaapäivinäni. Sulhanen, nykyinen mieheni oli useimmiten asemalla vastassa, mutta joskus sulhon ollessa töissä seikkailin linja-autoilla tästä eteenpäin. Oi, niitä aikoja....

Aurinko paistoi kirkkaasti ja lumen määrä vain lisääntyi, mitä etelämmäs juna puksutti!

Matkakäsityönä tein torkkupeiton palasia.

Ensimmäinen pysäkki reissullani oli Hämeenlinna, siellä vietin vuorokauden siskon ja miehensä luona. Siskolle vein synttärilahjaksi, joka muuten on huomenna, teekannun myssyn hänen vihreän sävyiseen keittiöönsä. Onnea Pirkko!

Teekannun myssy pääsi heti iltateelle toimittamaan tärkeää tehtäväänsä.

Samanlaisen myssyn olen tehnyt itselleni jo syksyllä 2009. Tämä myssy on ollut ahkerassa käytössä ja pitää teen kauan kuumana. Ohje löytyy: Suuri käsityölehti lokakuun numero 10 vuodelta 2005.

Siskon kanssa käytiin avantouinnilla Aulakojärvellä. Avannolle mennessämme kysyin siskolta, että onko pakko, jos ei taho? Sisko lohdutti, ettei ole pakko!

Tämän kuvan otin kotiin lähtöaamuna kolmannella uintikerralla, kun aurinko punasi pakkasaamuisen järven lumisen pinnan.

Ei ollut pakko, mutta sinne piti pulahtaa. Oli muuten tämän talven ensimmäinen hyisen hurmion kokeminen.

Muuan rouva sanoi uivansa viisitoista vetoa. Hyvä jos itse kymmeneen pääsin.

Sisko tais uida ainakin ne 15 vetoa, mutta onkin koko talven käynyt järvessä pulikoimassa.

Lunta on etelässä hurjan paljon enempi, kuin meillä pohjoisempana. Hyvä, että pihalta näkee tielle juuri ja juuri.

Tämmöisiä palasia tein reissulla. Joskus tulevaisuudessa tästä pitäisi saada aikaiseksi torkkupeitto.

Hämeenlinnasta menin tyttären luo Helsinkiin. Siellä me messuiltiin ja shoppailtiin. Tytär osti soffan ja uuden sängyn. Ne hän sai kotiinsa vasta tiistaina, jolloin olin jo kotimatkalla. Vietettiin mukavaa äiti-tytär-viikonloppua. Sisko tuli seuraksemme sunnuntaina.

Lunta on riittämiin täälläkin enempi kuin meillä. Ihan keskustasta sitä on kyllä raivattu pois, mutta vähän kauempana on kunnon kinokset.
Siskon kanssa menimme pyhäiltana junalla takaisin Hämeenlinnaan.

Osaa se siskokin, neuloa nimittäin tai kutoa, niinkuin me sanomme. Tämän mustan takin teki itselleen. Piti kuvata salaman kanssa, jolloin mustasta tuli vähän hailukka, mutta muuten ei ois oikein malli näkynyt. Isokin takista tuli, mutta sen saa vähän pienemmäksi, kun siirtää nappia.

Takakappaleen kaula-aukosta oli tullut ensin liian avara. Kekseliäs kun on, niin hän pienensi sitä ainaoikein kerroksilla sopivaksi. Ei se kovin hyvin tässä näy, mutta oli kivan näköinen muuten sileässä neuleessa.

Kotimatkalla eväitä oli tietenkin ihan riittävä määrä. Pokkari hengen ravintona, sen lisäksi että kuuntelin lopun menomatkalla aloitetusta Enni Mustosen äänikirjasta Yllätysperintö. Kotimatkakäsityötä varten piti Hämeenlinnassa ostaa sukkalankaa, kun torkkupeittolanka loppui yhden värin osalta. Ihan tuollaista perussukkaa kudoin vain varren verran.

Eilisellä pakkaspäivän kävelyreissulla kävin hakemassa uuden passini.

Pakkasasteita oli yli kolmekymmentä, mutta hyvin tarkenin. Päässäni on äidiltä perimäni varmaankin neljä- viisikymmentä vuotta vanha minkkihattu. Ei palellut päätä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tarkeneminen on vain pukeutumiskysymys!

Siivouslöytöjä

Toimi aivan kuin sillä mitä teet olisi merkitystä.

Sillä on.

- William James-

.Tällä tietenkin on merkitystä. Keskimmäinen lapsenlapsi on eka kertaa luistimilla. Tässä isoveli ja mummi yrittävät pitää pientä pystyssä huonoin tuloksin. Mutta urheasti aikoi pikkumies lähteä toistekin yrittämään.

Itselläni on käynnissä varsinainen siivousurakka. Varsinaisia viikkosiivouksia minun ei tarvi tehdä, meillä kun on käynyt jo toistakymmentä vuotta ihana kotihengetär, joka siivoaa perinpohjaisesti huushollimme kerran pari kuukaudessa. Itse vähän välillä teen pintahipaisuja.

Yläkerran vieras-varasto-tietsikkahuoneessa olen "siivonnut" pois vuosien saatossa kertynyttä roinaa ja se on kutakuinkin jo järjestyksessä. Kirpparille menevää tavaraa on laakikossa samoin matonkuteet omassaan ja mies on vienyt ison jätesäkillisen käyttökelpoisia vaatteita eteenpäin uusille käyttäjille. Roskasäkkikin on saanut omansa.

Mutta kaikkea sitä vaan vielä löytyy kaapien uumenista ja nätisti nurkkaan kerätystä tavarakasasta.

Tämän pitsin olemassa oloa en edes muistanut. Tätä tehdään jollain pienellä vekottimella. En kyllä muista millaisella ja miten, mutta tämän olen joskus saanut aikaiseksi.

Lähikuvaa pitsistä.

Hellemekko vuodelta 2000. Sen verran aloitettu, että mekon kappaleet ovat nuppineuloilla kiinnitetty. Boleromainen jakku oli nätisti vielä pussissa olkatoppauksineen.

Tässä on sitten ommeltava takki!

Sen muistan, kun naapurin Sirkan kanssa näitä takin tekeleitä tilattiin. Ja aatella, Sirkka on ollut jo 15 vuotta tähtenä taivaalla, enkelinä Taivaan kodissa. En muista Sirkan takin kohtaloa, tuliko se hänellä tehtyä, mutta minun takkini kappaleet ovat edelleen nätisti paketissa! Voi,voi!!!

Enpäs edes muistanut, että kankaan ilmeisesti oikea puoli on ruudullinen. Se putkahti esiin, kun viikkailin kappaleita takaisin kasaan!
Mitähän tälle tekisi???


Tekstiiliteollisuus Oy:n 100% Kampavillaa löytyi pussillinen. Lanka on ihan samanlaista kuin Novitan Florica. Nämä olen joskus saanut sisareltani. Muistaakseni hän tai hänen ystävättärensä kutoi näistä kirjoneuleen. Minä sain sitten loput langat. Jotain kai aioin näistä tehdä, mutta... no, ehtiihän näistä vielä jotain saada aikaan.

Pari muutakin pussukkaa sekalaisia lankoja tuli esiin.


Kaksi lakanan pitsiä puolitoista metrisiä. Näiden virkkaamisesta on varmasti kulunut reippaasti yli 40 vuotta!

Lähikuvaa pitsistä.

Tyttärenkin tekeleitä löytyi yhdestä korista.

Kuka lienee Jason Connery? Kai joku lapsen ihailun kohteena ollut julkkis.

Tätä jättipyjamaa tehtiin tyttären kanssa hänen ollessa jo teini-ikäinen. Miksi lie jäänyt tämäkin kesken? Tämä taitaa päätyä matonkuteisiin.

Joulun alla aattelin käydä ostamassa uuden kuusenalusmaton, mutta en saanut aikaiseksi. No, mikäs sitten löytyikään. Jostain tilattu kirjailtava kuusenalusmatto lankoineen päivineen. Tässäpä on kirjailtava työ ennen ensi joulua. Joskus taitaa jäädä jotain ostamatta ihan tarkoituksella.

Samassa paketissa oli kirjailtavat jääkaappimagneetit.

Siis kirjailtavaa lisää.

Singerin MITTA-LIISAkin löytyi.

Ja pari joskus vuonna yks ja kaks aloitettua neuletta : valkoinen ja punainen. Punainen joutuu purkuun, oisinkohan aikonut siitä pienelle tyttärelleni puseroa tai jotain? Valkoinen taas saattaa ehkä joskus valmistuakin: puseron tekele itselleni.

Pakkasia täällä on pidellyt. Tänään olisi ollut hyvä hiihtokeli, viitisen astetta pakkasta, mutta enpä pieniltä kiireiltäni ehtinyt. Oman hiihtokaudenkin olen jo aloittanut. Kolmas päivä kuluvaa kuuta kävin ensimmäisen 11 km:n hiihtolenkin.
Huomenissa matkaan päiväjunalla Isolle Kirkolle tyttären luo. Mennessä piipahdan Hämeenlinnassa siskon luona, siellä olen varmaankin yhden yön.

Ensi viikolla takaisin kotiin.

Hopeaa

Jos varjot pelottavat,

on hyvä muistaa,

että juuri ne kertovat auringon paistavan.

-Paula Sainio-

.

Toissa viikonloppuna ajelimme Muonihhoon (muoniolaisittain) miehen kanssa kyläreissulle. Siellä askartelimme ystäväni kanssa pari päivää hopean parissa.

Aamupäivän auringon kultaama maisema piti käydä kuvaamassa kirpeässä pakkasessa ulkona, kun sisältä kuvattaeassa lamput heijastivat ikävästi valonsa ikkunaan.

Opettajamme kuvaa kuvaajaa ja kuvaaja kuvaajaa!

Pikkupojille tein enkeliriipukset.
Saas nähdä kelpaavatko kaulaan, mutta voihan ne ripustaa vaikka sängyn viereen seinälle.

Käsin kaiverrus on vaikeaa. Totesinkin, että pitää hakeutua kaiverruskurssille, jos tätä aikoo jatkaa. Olen joskus vuosikausia sitten käynyt kaivertamassa rukinlapoja ja muuta pientä puista juttua, mutta puu niin paljon pehmeämpää ettei kaiverrin lipsu siinä niinkuin hopeassa. Taitaa olla tuo hopean kaiverrus kuitenkin vain tekniikkajuttu.

Aattelinpa sitten tehdä sokerilusikan, joten sokerilusikan sahaukseen hopealevystä.

Terä katkesi. On sitä jo jotain oppinut, kun katkaisin vain yhden (tai kaksi!) terää. Ensimmäisellä kurssilla ensimmäisellä sahauksella tuhosin varmaankin kymmenen terää!!!

Valmis lusikka työpöydällä. Kuvan otin ilman salamaa, siksi on niin keltasävyinen.

Opettaja ehdotti ja piirsikin tähän hienon kaiverruskuvion, varmaankin kiusallaan, mutta enpä langennut loveen. Eka lusikka saa kelvata tuollaisenaan.

Tässä lusikka jo kotona sokerikupissaan.

Haamuko tämä on, vai mikä? Minähän siinä kävin saunan jälkeen ottamassa lähituntumaa pohjoisen ihanan kylmään lumihankeen. Ensin selälleen ja sitten vähän pyöriskellen ympäri ja hopusti takaisin saunan lauteille. Huuiiiiii, kun oli raikasta!

Kotona vintin ikkunasta saan seurailla lintujen tuohuja. Tässä taitaa kaksi vanhaa varista seurustella naapurin koivun latvassa.
Koneeni on sopivasti ikkunan lähellä, joten koneella surffaillessa on kiva välillä katsella luontoakin. Ja siivousurakan välillä piti aina vähän puhallella ja tuijotella ikkunasta ulos. Siivous-raivausurakka on kutakuinkin tehty tässä kammarissa. Muutamia paperi- ja lehtipinoja pitää vielä käydä läpi ja heitellä kaikki ylimääräiset menemään. Paljon on tavaraa lähtenyt ulos tästä huoneesta.

Sitten pitää jatkaa tätä touhua, nyt kun on saanut siivouspään auki. Aion siivota vielä kaikki vaatekaapit ja laittaa kierrätykseen semmoiset vaatteet, joita ei tule pidettyä.

Joten urakka jatkuu!

Muutama päivä sitten harakkapariskunta

otti aurinkoa aamusella korkealla koivun aurinkoiselle latvuksella.

Liekö on pariskunta, mutta niin mukavan näköisinä kököttivät nokka kohti aurinkoa.