Sata vuotta sitten

Äideistä parhaimman sain

Tasan sata vuotta sitten syntyi Oulun seudulla pieni tyttönen. 

Tästä tytöstä tuli äitini vajaat neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Minua ennen oli syntynyt perheeseemme kolme tytärtä ja jälkeeni vielä kaksi poikaa.

Äitini muutti ajasta ikuisuuteen  viisi vuotta sitten. Olen kiitollinen, että saimme pitää äitimme luonamme melkein 95-vuotiaaksi.   

Tänään hän olisi täyttänyt huikeat 100 vuotta. Kiitollisena ja haikeana häntä ikävöin.

Olen pikkuprinsessan luona Helsingissä, mutta siskoni on vienyt satavuotis- ja Äitienpäiväruusut äidin haudalle.

Pikkuinen  sai jääkiekkokisojen  reippaana kannustajana Leijona-tutin, joka on kuvassa juuri sylkäisty pois suusta!

Junamatkalla prinsessan luo valmistuivat nuo lilat seiskaveikka-pitsisukat. Ne ovat tuossa vielä päättelemättä ja höyryttämättä. Junassa sain aloitettua Step-langasta  varmaankin itselleni jäävät unisukat.

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille!

Pienokaiset ja sukat

Hän avasi silmänsä

ja totesi ~ niin se on:

Elämässä täytyy olla

myös söpöä ja höpöä.

-Anu Pellinen-

Pikkuprinssi sai nimensä lauantaina 5.5.2012

Mummin sylissä samassa mummin tekemässä kastemekossa, jossa isikin kastettiin.

Voi, voi, niin kauan sitten!

Kolmet sukat olen saanut aikaiseksi. Tässä kahdet; naiselle sopivat ja toiset miehelle. Ehkä joskus joku pariskunta saa sukat tuliaisiksi. Ne kolmannet ovat vielä kuvaamatta, joten ne sitten reissun jälkeen esille.

Huomenna aamulla aikaisin lähden junalla pikkuisen neitosen luo. Piti lähteä jo tiistaina, mutta hammas onneton lohkesi ja jouduin vielä tänäänkin istumaan hammaslääkärin tuolilla!

Tässä pikkuprinsessa 6 kk-kuvassa viime sunnuntaina. 

Viidennen kerran!

Pupu rapisteli kohteliaasti tullessaan ja sanoi:

Se on kuulkaas niin, että tämäkin hetki

on meille yhdessä elettäväksi annettu.

Ajattelin: Että jopas, mikä sille nyt tuli

~mutta oli se aika hyvin sanottu.

-Anu Pellinen-

Hei, me ollaan viisinkertaisia lastenlasten isovanhempia. 

Poikamme perhe kasvoi neljännellä pojalla maaliskuussa. Kolmas pojista 3v7kk pääsi kuopuksen tittelistä ja soittaessaan äidilleen sairaalaan esitteli itsensä: Täällä on isoveli Oliver.

Isoin isoveli saa pitää vauvaa sylissään. Tarkasti pojat katselevat toisiaan; tuo on mun isoveli ja tuo on mun ihana pikkuveli.

Mummihan se siinä.

Käsityörintaman kuulumisia.

Edelliselle pieninmäiselle tein maaliskuulla ylipolvensukat Nalle-langasta. Kantapää tuotti vaikeuksia, ei oo hajuakaan teinkö oikein, vaikka ohjetta muka seurasinkin. Muutaman kerran jopa pärvöötin (tuo on niin ihana sana, että taidan ottaa sanavarastooni), siis purin. Ohje Suuri Käsityö-lehdestä, kai!?! Sain kopion ohjeesta siskolta, kun itselle ei enää tule lehteä.

Sukat ovatkin täyspitkät, mutta yli polven  kuitenkin. Oisivatkohan sopivat vuoden ikäisenä?

Lumet sulaa kovaa vauhtia, toivottavasti kohta pääsee uimaan vapaaseen jokeen. Nyt pitää vielä tyytyä avantoon!!! Mitenkähän on sen talviturkin kanssa? onko sitä ollutkaan??