Mistä tuuli tulee?

Maailmassa monta

on ihmeellistä asiaa,

se hämmästyttää, kummastuttaa

pientä kulkijaa

Paljon näimme ihmeellisiä asioita, kun kävimme reissulla pohjoisimmassa osassa tätä kaunista kotimaata. Mukana meillä oli vanhin lapsenlapsista nelivuotias Aapo.

Matkalla pohjoiseen on tietenkin vastaantulijoita. Näillä kulkijoilla on upeat sarvet päässään.

Ensimmäinen kunnon pysähdys oli Vuotsossa, jossa oli käynnissä lapin markkinat. Tosin olimme pysähtyneet Sodankylässä jäätelöostoksilla. Markkinoilla oli väkeä niin paljon ettei meinannut autolle parkkipaikkaa löytää.

Mukaamme saimme upean Inarijärvi kirjan.

Kuvat ovat huikeita.

Tässä kuvassa kirjan tekijät.

Sää oli lämmin, aurinko hehkutti täydeltä terältään, mukava leppoinen tuuli hiveli ja helpotti ettei paistumaan päästy.

Lähtiessämme autolle, lapsukainen kysäisi: Mummi, mistä tuuli tulee?

No, joo! Mistä se nyt tulee? Pitihän siinä aikuisten miettiä tätä kummallista asiaa.

Kaikkia näitä luonnon lainalaisuuksia ja kemioita! Höh!

No, mummi vastaa uudella kysymyksellä: Tulisko se tuolta tunturista?

Johon lapsi: Joo, se tulee varmaan sieltä, missä on aina talvi!

Matka jatkui Ivaloon. Siellä mentiin katsomaan WaterCross kisaa.

Ivalojoen törmälle oli kerääntynyt parituhatta ihmistä katsomaan moottorikelkkojen huristelemista pitkin vettä.

Johan oli menoa ja meininkiä.

Kolme kierrosta piti kelkan pysyä pinnalla. Vauhti on melkoinen.

Muutamille sitten kävi näin, kun vauhti hiipui. Pohjaanhan se menopeli lumpsahti.

Sitten odoteltiin, että lautta tuli paikalle ja nosti kelkan vintturilla pinnalle.

Kelkoissa on kelluke, joka nousee pintaan, joten sen saa helposti pois syvyyksistä.

Tosin yhden uponneen kelkan kellukkeen naru meni poikki ja sukeltajan piti tulla apuun. Siinä kohtaan oli vettä yhdeksän metriä, lopulta kelkka pääsi pinalle.

Vastarannalla lapset olivat uimassa. Oli mukavaa istua aurinkoisella rantatörmällä ja nauttia kuumasta kesästä ja aika hurjan näköisestä urheilusta.

VesiCrossin kohokohta taisi Aapolle olla, kun hän sai isänsä serkulta tämän Mekaanikko- laatan paidan rinnukseen.

Siinä sitä papan kanssa tarkastellaan.

Sitten mentiinkin Isolle Inarille papan serkun mökille.

Mummin sylissä on turvallista, kun lähdettiin eka kertaa vesille.Puut saunaan ja padan alle. Vedet oli jo kannettu järvestä.

Saunavesi tulella, miehet odottelevat saunaan pääsyä.

Mökin terassilla aamuauringossa.

Iltapäivän seurustelua.

Ihmetystä ja kummaa, kissankellot kiven päällä.

Ampuhaukan pesueella oli pesä mökin pihapiirissä. Haukalta irronnut sulka oli mieleinen löytö ja lippikseenhän se oli pantava.

Kyllähän näissä maisemissa kelpaa käsitöitäkin tehdä. Torkkupeitto alullaan.

Vielä vilkutukset mökille jäävälle, ja matka jatkuu järven yli autolle ja kohti vielä pohjoisempaa.

Kassit veneestä autoon, tässä menossa viimeinen.

Suloisen pehmeitä niittyvilloja rannalla.

Tihkuista vesisadetta Tenojoen varrella.

Tänne me tultiin.

Voiko kalastajan rouvalla olla ihanampaa kylttiä ovessa?

Kukkii ne kukat pohjan perukoillakin.

Tätä leikittäjää tuli kotona kova ikävä, mummin piti lähettää sähköpostissa kuvia ikävän helpottamiseksi.

Keskiyöllä oli vielä näin valoisaa.

Porohan se sieltä, ja keskellä tietä.

Autoilijat saavat luvan väistää, kun nämä sarvipäät päättävät käyttää yleisiä baanoja.

Porttipahdan allasjärvi

Tätä torkkupeiton suikaletta tikuttelin reissun aikana ja tämän verran sain aikaiseksi.

Muutamia suikaleita pitää saada aikaiseksi. Tätäkin vielä parikymmentä senttiä lisää.

Lankana on seitsemän veljestä, aina oikeaa 50 silmukkaa ja noin 150 senttiä pituutta, ainakin viisi suikaletta. Väriä vaihtelen mielivaltaisesti, tosin sinisävyistä tästä yrittelen!

Alkumatkasta aloitin teepannun myssyä, mutta siitä tuli ihan liian kaponen, joten purin sen ja aloitin tätä suikslejuttua. ;-D

Lähtö pohjoiseen

Elämä antaa

meille takaisin sen,

minkä me annamme

toisillemme.

Kristallipallojen valoleikkiä seinällä illlalla.

Tänään lähdemme pikkumiehen kanssa kohti pohjoista.

Matkan pää on ihan Suomen huipulla, käymme Nuorgamissa asti.

Mitähän sieltä haemme ?

Mutta matkalla näemme sitten kyllä kaikenlaista!

Eilen sain torilta ostettujen mansikoiden perkaamiseen ison avun, kun pikkupojat tulivat kaveriksi.

Pojista oli ihan oikeasti suuri apu. Melkein koko laatikollisen perkasivat. Suuhunkin meni monen monta, mutta tuoreeltaanhan marjat parhaita ovatkin. Nyt voi rauhassa odotella omien mansikoiden satoa, kun varamarjat on jo talven varalle laitettu. Onhan noita omiakin jo muutama kilo pakkasessa.

Sitten tehtiin porukalla mansikkapiirakat.

Tässä ne ovat sitten valmiina.

Vidoinkin ristipistoliina on alulla. Todellakin vain alulla, mutta kun vauhtiin pääsee, niin eihän sitä malta sitten käsistään laskea.

Eiköhän tämä joskus valmistukin! ;-D

Näin oli lämmintä sisällä ja ulkona!

Ihana kesä ;-D

Tämän lähtösepustuksen julkaisunapin painallus jäi ilmeisesti lähtötohinoissa huonosti tehtyä, kun kotiin tultuamme tämä näkyi vielä olevan luonnosteluasteella.

No, painellaan nyt 30.7 valmisnappi kunnolla.

Leenan päivän iltana

Iloitse tästä päivästä

ja tervehdi

sen loistavaa aurinkoa.

-Kalidaso-

Tänään naistenviikolla oli vuorossa Leenan nimpparit.

Oma aamuni lähti käyntiin, kun olin käynyt uimassa. Sitten kävin siskon kanssa ostamassa hänelle uuden kesätakin.

Kotiin tultuani kaija-ystävättäreni oli jo odottamassa minua.

Koko iltapäivä istuttiin ulkona kahvittelemassa ja seurustelemassa. Mieskin nautti kanssamme kahvit jäätelön ja mansikoiden kanssa, mutta poistui omiin hommiinsa remontoimaan kellarivarastoa. Me naiset nautittiin ihanasta kesäpäivästä ja tietenkin toistemme seurasta.

Illaksi saimme sitten harvinaisia vieraita. Keväisen ulkomaanmatkamme uusi ystävämme tuli meitä tervehtimään ystävänsä kanssa. Ilta oli niin lämmin, että joimme nokkosteet ulkona. Vieraat toivat meille ihanan suussasulavat suklaa-mansikkaleivonnaiset. Itse ehdin ennen vieraiden tuloa sulattaa auringossa mustikkapiirakan.

Kyllä meillä oli mukavaa, kiitos ihanat uudet ystävämme.

Tämän Leenan nimpparipäivän tekstin sain valmiiksi vasta nyt 23.7, kun eilen illalla koneeni temppuili, enkä saanut kuvia asettumaan paikoilleen.

Nämä ihanaiset pullat sain sisareltani, kun aamupäivällä piipahdin heillä. Sisareni leipoo maailman parhaan pullan. Lasten ollessa pieniä meidän piti lähteä joskus kylään, jotta lapset ja mies saisivat Irjan pullaa!

Hannelen päivänä

Iloitse tästä päivästä

ja tervehdi

sen nousevaa aurinkoa

-Kalidaso-

Onnea Hannele

Käytiin, mieheni ja minä, naapurissa Hannelen nimipäivä kahveilla.

Makoisat oli tarjottavat, erityisen mukavan makuista raparperipiirakkaa, johon oli käytetty kookoshiutaleita. Hannele lupasi laittaa reseptin sähköpostiini, joten meilläkin sitä sitten saadaan.

Nimpparilahjaksi vein pari tiskirättiä! ;-D

Niitähän ihmeteltiin; kudottuja rättejä! ja ihasteltiin; voi, kuinka kauniita ja mukavan pehmeitä!

Kotiin lähtiessämme ihasteltiin Hannelen kaunista puutarhaa. Sain sieltä taimia mukaanikin laitettavaksi omaan puutarhaani ja luvan hakea syksymmällä lisää.

Tässä kuvia omista kukistani pihallamme.

Näitä äitini rakastamia liljoja vein iltasella Jenni-äidin haudalle nimpparikukiksi hänelle.

Äidin ehdottomia suosikkeja pihalla olivat harjaneilikat!

Näitä peurankelloja äiti kasvatti pitkässä penkissä, jossa ne saivat rauhassa levitä ja kukoistaa.

Näistä minäkin tykkään.

Tämä nauhus on peritty entiseltä naapurilta, joka oli oikea kotitekoinen kukkapuutarhuri. Hänen pihansa valittiin kerran kaupungin kauneimmaksi. Terveisiä Airalle tuonne pilvien päälle, nauhus kukkii nyt kauniisti.

En vain muista tämän nauhuksen tarkempaa nimeä.

Omia mansikoita parin litran verran tällä päivälle. Ovat niin ihanan makoisia.