Kiirekkö nyt?

Kun sinulla on kiire,

pahinta mitä voit tehdä on kiirehiä!

-Jari Sarasvuo-

Sukkia tuli tehtya pari paria, vaikka oli tarkoitus tehdä vain yhdet! No, yksi sukka oli valmis ja toinen kantapään käännöksessä, kun huomasin että tässä toisessa oli neljä silmukkaa vähemmän kuin ekassa. Siispä se sukka valmiiksi ja sille pari. Sitten piti tietenkin tikutella sille ensimmäisellekin pari.
Kävi vielä niin, että lanka loppui. Oli minulla kyllä samaa lankaa lisääkin, mutta eri värjäyserää. Ei sitä juuri huomaa, toisen parin terässä vaihtuu lanka ja toisen parin toinen sukka on eri värjäystä! Mutta niinhän se on, ettei hullu huomaa eikä viisas sano mitään!

Nyt sitten auto tien päälle ja lähdetään hakemaan prinssessoja kotiin/mummilaan jouluksi Isola Kirkolta. <3
Tuo ylläoleva Sarasvuon lausahdus on muistin päältä. En ole varma, että se menee juuri noin, mutta ajatus on sama.
Siis nyt on lähtötohinat menossa, joten en ala kiirehtiä hakemalla varmistusta tuohon ajatukseen!

Hyvää kolmatta adventtia!

Tehtävä suoritettu

On hyvä omistaa rahaa ja kaikkea

mitä rahalla voi ostaa,

mutta on syytä silloin tällöin tarkistaa,

ettei ole menettänyt niitä asioita,

joita rahalla ei voi ostaa!

 Sain ystävältäni Matleenalta tärkeän tehtävän. Lupasin toimittaa Lapin Keskussairaalaan häneltä 110 sytomyssyä. Sain ne mukaani Oulun asemalla tullessani junalla Helsingistä kotiin. 

No, enhän saanut heti aikaiseksi vietyä niitä, kun auto ei oikein ennättänyt käyttööni ja silloin kun olisi joutanut, oli niin liukasta etten halunnut lähteä liukastelemaan. Seli, seli, mutta kaikella lie tarkoituksensa, kun osastonhoitaja Arja olikin poissa töistä silloin.

Tässä hän viimein ihastelee myssyjen huikeaa määrää. 

 Minullekin oli kovin mieluista, kun sopiessani hänen kanssaan tapaamista, hän ehdottomasti halusi tavata minuakin. (Olen nimittäin ollut poissa työelämästä tuosta talosta jo kohta kuusi vuotta!) Aika oli hänellä kortilla koulutuspäivän ja tulossa olevan loman vuoksi. Sovimme että käyn polilla iltapäivällä, kun hän pääsee luennolta pois. Polin väki oli jo lähtenyt pitkän itsenäisyysviikonlopun viettoon, joten täässä odottelen häntä ison myssykassin kanssa autiolla käytävällä.

 Lisäsin myssykassiin jo kesällä tekemäni neljä myssyä.

Arja kiitteli lämpöisesti kaikkia myssyjen tekijöitä, kertoi myssyjen olevan tosi tarpeellisia ja että on ihanaa, kun he voivat näitäkin jakamalla osoittaa myötätuntoa vaikeassa elämäntilanteessa oleville kanssakulkijoille.

Siis SUURKIITOS kaikille myssyilijöille minunkin välittämänäni.

  

Avantouinikausikin on sitten jo korkattu. Naapurin Hannele pyysi mukaansa tämän syksyn, vai talviko jo lie, ekalle avantouintireissulle 29.11 ja tänään sitten pulahdettiin hyiseen hurmioon toisen kerran.

Uskokaa tai älkää, mutta olo on aivan huikea vedestä nousun jälkeen! <3

Ikävä Prinssessaa

Voiko ihanampaa olla

kuin on tää!!!

Eka kertaa mummin sylissä neljän vuorokauden ikäisenä vielä sairaalassa.

Nyt kotona, ikääkin on kertynyt jo toista viikkoa. Olin pikkuisen luona kaksi viikkoa. Yhdessä papan kanssa mentiin, mutta pappa palasi kotiin, kun sai keittiörempan toimintakuntoon.

Kotimatkalla päiväjunassa tein nämä piskuiset sukat jo aikaisemmin tekemääni vauvan villavaatesettiin. Näihin sukkiin kulutin loput  Woolin neliraita langasta, tosin jouduin laittamaan siihen lisälankaakin. Tuossa alempana on kuva setin  villapaidasta, johon ostin napit Hakaniemen hallista.  

Lapaskuun lapasia sain aikaiseksi kolmet punaiset, Vanhaa lankavarastoa Novitan Nallea. Neulemallin sain siskolta, joka sai sen Aulikki-ystävältään! Sitä oli kiva tehdä. Kiitokset ja halit Aulikille, minunkin ystävälleni ja isolle siskolle <3

Tässä kaikki kolmet, Tykkään tehdä lapasiin pitkät varret. Näissä tein yksi oikein, yksi nurin; kaksi oikein, kaksi nurin ja kolme oikein, yksi nurin resorit! Mukamas vähän vaihtelua, kun muuten oli niin samanlaisia.
Lapaskuuhun menivät myös nuo edellisen villasetin vauvan lapaset.

Tähän pureroon ostin söpöset nallenapit.

Napeista lähikuva

Pieni prinssessamme

Sunnuntaina tyttärellemme syntyi pieni prinssessa. Tässä hän on noin kymmenen minuutin ikäinen.
Huomenna matkaamme isolle kirkolle häntä ja äitiään katsomaan.

 Tämmöisen villavaatesetin olen saanut aikaiseksi. Puserosta puuttuu napit, mutta ne ostan kunhan ehdimme vauvan luo. Lanka on Woolia, muutaman vuoden vanhaa. Helmikuussa 2009 tein pojanpojalle villatakin ja lankaa jäi näihin tarpeeksi. Pari pientä nyssykkää on vielä jäljellä, niistä meinaan väsätä pienet sukat jonkun vaalean langan avulla. 

Nämä tumput pääsevät tumpputupaan!

Oma sukkasatoni

 Kun alkajaisiksi teet sitä,

mikä on tarpeen ja sitten sitä,

mikä on mahdollista,

teetkin yhtäkkiä sitä, mikä on mahdotonta.

-Franciskus Assisilainen-

Tässä syksyn aikana kyhätyt sukat pussilakanan päällä. Oiskohan tuo lakana 70-luvulta, vanha ainakin ja hyvin retroinen! Otin käyttöön  "löydettyäni" sen kaapin ylähyllyltä. Somistaa nyt vieraspetiä.

Miesten sukat, kokoa 42,
Seiska-Veikkaa.

Samaa kokoa ja lankaa kuin edellinen.

Koko 38-39, edelleen Seiska-Veikkaa.

Nämäkin 38-39 jalkaan sopivat.

Koko 42

Naisten sukat, kokoa 38-39, valkealla raidalla.
Näin kesällä yhdessä myymälässä sukkia, joiden raidoitus oli rajattu tuolla tavalla tummalla langalla. Nappasin idean ja tykkään siitä.

Miesten sukat harmaalla raidoituksella, kokoa 44. Kaikki nämä sukat Seiska-Veikkaa, vanhaa varastoa, jota sain nyt hitusen vähennettyä! 

Naisen sukat, Seiska-Veikan sateenkaari, koko 38

Miehen sukat, koko 44-45, sateenkaarta nämäkin.

Sateenkaaret uuden kynttilälyhtyni seurassa, sopivat niin mukavasti tuhon Halloween-kynttilän väriin!

Kunhan nyt pääsen tähän bloggailuun taas kiinni, niin mennyttä ihanaa kesää muistellen pitää tuoda ainakin yhdet kesälliset sukat esille ja pari kesän keskeneräistä tekelettä!

Sukkasadon perunalaariin pitää vielä viedä nuo syksyn sukat. Yhdet on vielä kesken, mutta eiköhän nekin ehdi satoon.

Sukkasadon perunalaariin!!!

Korkeinkin torni alkaa maasta!

..

Eiköhän tämä bloggailukin tästä virkisty sukkasadon myötä!

Pääsin mukaan Sukkasadon perunalaariin!

Syksyn tulo melkein yllätti, mutta ihanan kesän jälkeen viettäkäämme ihanaa syksyä marjastuksen ja sukkien parissa. Pihallakin pitäis ehtiä vielä puuhastella ja sisälläkin ois hommia, mutta nautitaan syksystä!

Juhannuksen aikaan

Keskikesän ihanaa Juhlaa

..

Hyvää Juhannusta

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille

Isät opettevat sen,

mihin meidän tulee pyrkiä-

äidit sen,

mitä me olemme.

Onnea ja rakkautta Äideille äitienpäivänä!

Kotona taas!

Pyri kuuhun.

Jos osut harhaan,

putoat keskelle tähtiä.

-Les Brown-

Viiden viikon reissumme aikana meillä oli parit yövieraat kotona. Sisko oli miehensä kanssa muutaman yön ja samaan aikaan miehen serkku yöpyi meillä tyttärensä kanssa palatessaan pohjoiselta mökkireissulta kotiin hämeeseen.

Sisko oli jättänyt kiitokseksi tämän ihanan enkelin ...

.

...ja hauskan Finlaysonin kesäkassin. Kiitokseksi mistä???, no yöpaikkahan kyllä oli, mutta jääkaappi tyhjänä. Onneksi toinen sisko ja pojan perhe pitivät vieraittemme hyvinvoinnista ruuan osalta huolen.

Aprillipäivänä lähdimme kotipihasta näin lumisista maisemista ihanalle Brasilian lomallemme.

Menomatkalla olimme Oulun seudulla yhden yön ja Hämeenlinnassa kaksi. Sitten noin vuorokauden matkattuamme vietimmekin upean, aurinkoisen, oikein leppoisan rauhallisen ja hienon neliviikkoisen ajan huikean kauniissa maisemissa Brasilialaisessa pikkukaupungissa.

Sielläpä tuli mietittyä, miksi aina pitää olla niin hirmuinen hoppu paikasta toiseen lomallakin. Oli aivan mahtavaa vain olla ja nauttia kiireettömyydestä, vieraanvaraisuudesta, ihanista ystävistä ja paikallisista ihmisistä ja lämmöstä. Vaikka välillä oli kuumaa, kuumaa ja kuumaa ja välillä tuli muutaman kerran vettäkin taivaan täydeltä.

Kuvat ovat jumissa kamerassa. Ostin lentokentältä 16 gigasen muistikortin, enkä saa nyt kuvia kamerasta ulos!!!

Kotimatkalla teimme sitten samat pysähdykset kuin mennessämmekin.
Kotipiha oli vähän muuttanut olemustaan, lumet olivat häipyneet ja jäät joesta sulaneet.
Kotona on oltu jo kaksi päivää. Pyykkikone on pyörinyt ahkerasti ja älytön silityskasa odottaa inspiraatiota. Eilen haravoin suurimman osan pihasta ja isot kasat roskia odottaa säkittämistä ja poisvientiä.
Pikkupojat olivat illan luonamme ja papan vietyä porukan kotiin kaksi isointa tuli paluukyydissä takaisin, yökylään. Tuossa nyt tuhisevat jo yöunillaan.

Kesän uintikausikin on jo korkattu. Eilen aamulla miehen vielä nukkuessa piipahdin joessa.
Tulopäivän iltana kävin katsomassa, olisko ranta sulana. Mies vain tuumasi silloin, ettei tarttis mennä hukkumaan. No, en aikonutkaan. Aamulla, yön jälkeen oli pieni jääkaistale rannassa, mutta kiveltä saattoi hyvin mennä veteen. Olihan raikasta.

Käsitöitä tein reissulla vain meno- ja paluumatkoilla suomen puolella. Parit sukat sain aikaiseksi, niistä ehkäpä huomenissa.

Sitä sun tätä

Kukaan ei ole täydellinen

ja minä olen täydellinen esimerkki siitä!

Tämä viesti oli kirjoitettu Pyhätunturin ladun varressa olevan Marjutin kahvikodan seinälautaan. Sopii hyvin minullekin!

Tuppelo, vitsikö? Eihän toki! Anonyymi sitä ihmetteli tuon edellisen postauksen kommentissaan.

Tässä tuppelo työssään. Jos puikko painaa sormea, tuppelo auttaa!!!

Ennen Baretsin hiitoreissulle lähtöä, (josta en nyt ehdi laittaa juttua) pikkupojat kävivät hiihtokilpailuissa. Tässä keskimmäinen pojista ohittaa pikkuveljeään, jota ohitus vain naurattaa.

Vaari, isi ja pappa kannustavat poikia!

Olimme viime viikon Pyhätunturilla.Hiihtelin siskon kanssa huikeissa maisemissa viikon aikana kuutena päivänä 83 kilometriä.

Tässä siskokset ladulla.

Ketkä lienevätkään kisailleet ladun vierellä. Mukavaa varmaankin on ollut jäljistä päätellen.

Rinteessäkin käytiin, minä kolme kertaa, siskon sain mukaani kahdesti. Sisko ei suostunut laskettelemaan muualla kuin perherinteessä. Sielläkin kyllä sai vauhtia ihan mukavasti. Tässä hän jo melkein alhaalla.

Itse kävin huipulla asti. Eka kerralla alas katsoessa aattelin,että VOI!!! Mutta alashan sieltä oli päästävä. Seuraavat kerrat olivatkin sietten jo helpompia!

Tuo punatakkinen olen minä. Pyhällä on muuten aivan upeat uudet kuvulliset tuolihissit. Ei tuntunut tuuli huipulle mennessä. Alas tullessa sitten kylläkin.

Käsitöitäkin tehtii. Sisko kutoi vihreää sukkaa.

Ystävämme virkkasi tabletteja omalle siskolleen tuliaisiksi.

Tässä valmiina vaaleasta langasta kaksi kappaletta. Lanka tais olla Novitan virkkauslankaa kaksinkertaisena.

Minä sain aikaisksi sukat Step AloeVera jojoba langasta.

Eilen kävin tämän kevään viimeisen hiihtoreissun. Kotikaupunki joen toiselta puolen vaaran päältä. Siellä se kotikin pilkottaa!

Vaaran päälle nousu on varsinainen kuntopolku, ainakin minulle, mutta sieltäpä onkin sitten muutaman sadanmetrin huikea lasku. Kuvassa laskua koko matkan ja reilusti tuplasti vielä lisää mutkan jälkeen. Jo tuon takia kannattaa hikoilla vaaran päälle. Sitten takaisin ylös kolmen eri nousun kautta ja taas pitkän pitkää loivaa laskua alas joenjäälle ja kotiin.

Kyllä täällä on kelvannut hiihdellä, mutta ensi talvena uudelleen.

Huomenna suuntaamme kohti eteläistä Suomea ja maanantaina sitten kuukaudeksi Brasilian auringon alle. Käsityöt taitavat jäädä kotiin sulattamaan lumia ja odottamaan.