Pienen miehen villatakki

Parasta tulevaisuudessa on se,

että se saapuu päivä kerrallaan!

Olenpas ollut sellainen mummi, joka ei ole neulonut yhtäkään neuletta lapsenlapsille.

Pojanpoikiahan on siunaantunut jo kolme. Vähän nolottaakin, kun kuitenkin jotain osaankin.

No, nyt asia on korjaantumassa. Villatakki vanhimmalle on hihaa ja nappeja vaille valmis.

Kauluksen tekele vähän mietityttää, mutta jos ei ole hyvä käytössä, se pitää vain

muokata uudelleen. Napit pitää käydä kans ostamassa.

Auringon jo lämmittäessä ajattelin käydä hiihtämässä. Suket hain varastosta eilen ja tänään sitten piti hakea monolaatikko, vaan eipäs löytynytkään. Mihin on voinut yksi kenkälaatikko joutua tässä huushollissa? Sisältä ei löytynyt. Oiskohan ulkovarastossa? Varasto on niin täynnä mieheni tarvikkeita, että saa itse penkoa sieltä kunhan kotiutuu.

Sukset ja viime keväänä ostetut uudet sauvat odottivat innokkana, että pääsisivät sivakoimaan ladulle. Sukset ovat vanhat, tyttäreltä "perityt", mutta hyvin on luistanut, tosin välillä aina takkuillutkin.No, kun ei ole hiihtokenkiä, niin sitten kävellen joen jäälle. Jonkin matkaa mentyäni palasin takaisin ja hain kävelysauvat mukaan. Sauvoilla kuitenkin vaikka ilman suksia. Tein puolitoista tuntisen patikoinnin hohtavan valkoisella lumisella joen jäällä. Aurinko lämmitti ja sai mielen kiitolliseksi tästä päivästä.

Oishan tässä ollut ihan kiva hiihdelläkin!

Pieni sateenkaarti keskellä kirkasta taivasta, huikeaa. Kuvassa se ei kylläkään näytä yhtä huikaisevalta, kuin se tuolla ulkona näytti.