tiistai 3. maaliskuuta 2009

Hiihtämässä

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään-
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.
-Eino Leino-

Tänään kävin jo kolmannen kerran hiihtämässä. Hiihdin 15 km, kahtena edellisenä päivänä 10 kilometrin lenkit. Johan olin puhki kotiin tultuani, kun lähdin pelkän jugurtti+marjamössö aamupalan energioilla liikkeelle.
Kotiin tultuani söin ja istuin sitten soffalle tiskirättiä kutomaan, jota jouduin pian purkamaan. Panin pitkäkseni ja olin unessa heti. Tunnin päästä heräsin, mutta kun en heti nuossut, heräsin uudelleen tunnin päästä. Oli sellainen olo, että mikä maa, mikä valuutta.

Monotkin löysin lauantai-iltana, kun menin vielä kerran mieheni (on reissussa) kehoituksesta penkomaan kellarin portaiden alustaa ja siellähän se monolaatikko oli. Viime keväänä ostetut uudet monot nököttivät miehen vanhojen monojen vieressä sulassa sovussa isossa laatikossa.

Sunnuntaipäivänä hiihdellessä oli pakkasta, lähtiessä -12 astetta, kotiin tullessa -17. Pikkuisen oli takapuoli ja takareidet jäässä. Mutta aurinko paistoi kirkkaasti ja kilometrejä kertyi kymmenen.

Olen juuri noussut vaaran päälle puuskuttaen. Aina eka kerralla nousu on rankkaa, mutta siitähän sen kunnon nousun huomaa, jos puuskutus kerta kerralta vähenee.

Vaaran korkeimmalla kohdalla koko kaupunki jalkojen juurella.Tätä maisemaa pitää joka kerta pysähtyä katselemaan, mieli täynnä kiitollisuutta kauniista kotikaupungista.

Siellähän se kotikin pilkistää.




Suoraan edessa kesäisten marjareissujen autopaikka.
Tässä sama paikka elokuussa 2007 marjakaverit poseeraamassa mustikkasaaliin kanssa.



Joen jäällä jo lähellä kotia sunnuntai- iltapäivänä.


Maanantaina tein samanlaisen hiihtoreissun, sää oli pilvinen ja pakkasta vain 7 astetta.

Tänään hiihtelin taas erilaisessa säässä, -3 pakkasta, pilvistä ja aika pureva tuuli. Latua piti aukaista paikoin itselleen, kun tuuli tuiskutti aukeilla paikoilla ladun umpeen. Vaan onpahan se niin mahtava olo kun kotipihalla ottaa hikisenä sukset pois jaloistaan kuin isonkin urakan tehneenä.


Taas on valmistunut yksi tiskirätti Bambu-langasta. Lanka loppui vaan niin vähää vaille vaimistumista, että yläreunaan tuli vain pari kerrosta ainaoikeaa. Mutta tämä rätti jääkin kotiin.

5 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Onpan ihania kuvia Pöyliövaaralta kaupunkiin, varsinkin tuo missä teidänkin talo näkyy! ;)
V. kävi myös lukemassa tätä äsken kanssani ja hoksattiin siinä, että sinulla on esittely hiukan päivityksen tarpeessa, kun on vain kaksi pojanpoikaa! ;D

Marleena kirjoitti...

Hei!
Terveisiä taas hiihtoladulta. tein taas saman lenkin. On se upean näköistä tuolta vaaran päältä. Pitää ensi kesänä tehdä sinne patikkaretki.
On siellä esittelyn lopussa ilmoitettu, että olemme saaneet kolmannen pojapojan! ;-)

Matleena kirjoitti...

Ai niinpä näkyy olevan! Taisin lopettaa lukemisen kesken. ;D

Matleena kirjoitti...

Taas minä täällä huhuilen! Sinulle on jotain blogissani, joten kurkkaapas sinne!

Seijasisko kirjoitti...

Näyttäis kuvasta, että hiihtolenkkisi suuntautuisi Pöyliönvaaralle. Se on minulle tuttu hiihtoreitti lapsuudesta ja nuoruudesta. Kansakoulun ja lukion liikuntatunneilla hiidettiin aina sinne. Kotini oli 70-luvulla Veitikanharjulla.Synnyin kaupunkini on minustakin kaunis.