Kohta taas mennään

Elämän parasta antia

on olla menossa johonkin,

ei olla jossakin!

Nyt kun on päästy pohjoisen reissun jälkeen tavalliseen päivärytmiin, niin taas lähdetään. Tällä kertaa matkaamme etelään päin. Käymme isolla kirkolla asti. Mennessä piipahdamme Oulunsalossa ja illaksi ajelemme Hämeenlinnaan. Valkeakosken asuntomessut käymme katsastamassaja sitten sinne pääkaupunkiseudulle. Sen tarkempaa suunnitelmaa ei vielä ole, mutta mennään sinne minne nokka näyttää!

Tuleepahan tämä maa ajeltua päästä päähän.

Näin komeasti kukkii Matleenan kesäkuun lopulla tuoma synttärikukka.

Aluksi kukka oli auringossa, jolloin lehdet haalistuivat. Nyt pihlajan varjossa tulilatva voi hyvin ja kukkii runsaasti.

Kävin sunnuntaina kukkakaupassa ruusuostoksilla ja sieltä lähti mukaan kaksi orkideaa. Oli ihan pakko ostaa. Maksoivat vain vitosen kappale, kun kukinta oli jo menossa ohi. Mutta kun olivat niin hyvän ja terhakkaan näköiset ja halusivat ihan selvästi mukaan, pitihän ne ottaa. Katsotaan nyt kuinka kauan tai vähän vielä kukkivat.

Ruusuja ostin isämme haudalle. 2.8 tuli kulneeksi jo 25 vuotta isän siirtymisestä rajan taa.

Joka vuosi elokuun toinen päivä olen laittanut ruusuja haudalle.

Kävimme Aapon kanssa sunnuntaikävelyllä ja yhdessä ripottelimme ruusut nurmelle.

Aapo halusi kuvata ruusujen laittoa.

Hautausmaalta lähdettyämme ostettiin jäätelöt ja vein sitten Aapon kotiinsa. Äiti oli houkuttelemassa Eliasta sortsien pukemiseen. Ei poika joutanut, mutta kun tein lähtöä kotiin niin jo piti huutaa: äiti missä housut, lähen mummilaan. Isin lipposet jalkaan ja kovaa vauhtia ovelle. Ei päässyt lapsi nyt mukaan ja itkuhan siitä seurasi.

Eilisaamun uintikuva. Vesi on nyt ihanan lämmintä. Aamuuinti on mukavan nautinnollista, vedessä vois olla vaikka kuinka kauan.

Saas nähdä vieläkö reissun jälkeen tarkenee uiskennella yhtä hyvin.