Itsenäisyyspäivän touhuja

Elämä on kaunis,

herää joka päivä huomaamaan

ainakin yksi ihana asia

tämän kaiken kiireen keskellä. Itsenäisyyspäivän aattoiltana keskimmäinen lapsenlapsista tuli eka kertaa mummilaan yökylään. Isovelihän on tämän tästä meillä yöseurana. Nyt viimein oli pienemmän vuoro.

Kuvia ottaessani poika tuumasi etten saa kuvata, vaan hän.

No, kameraan tallentui ensin kuvia omista sormista, mutta pian tämäkin ipana käytti kameraa kuin tekijä, ei tarvi enää mummin räpsiä!

Ennen saunaan menoa meinas tulla koti-ikävä, mutta sauna, iltapala ja iltasatu nukuttivat yövieraan vaivatta. Parin tunnin unen jälkeen tuli tutti-ikävä. Tutin turvin yöunta riittikin sitten vielä lisää kymmenen tuntia!

Varsinainen väkkärä meillä nukkuikin välissämme tyytyväisenä. Mummi ja pappa vähän herkemmin.

Aattona tehtiin ison veikan kanssa piparitaikina valmiiksi pyhää varten.
Iso veli tuli itsenäisyyspäivänä piparitalkoisiin. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Piparit tuli leivottua ja paistettua. Valmiit piparit vain jäi kuvaamatta.

Pojilla oli jo suunnitelma yökyläilystä: Ensin minä kolme yötä ja sitten sinä kolme yötä!!!
No, katellaan miten käy!
Pienet pojat piti viedä kotiin sytyttämään itsenäisyyskynttilöitä.
Yövieraan piti saada itse kantaa yöreppua, vaikka raskaskin kuulemma oli.
No, loppumatkasta mummi auttoi kantamisessa.

Välillä piti peuhata lumessa.

Loppuilta kuluikin sitten papan kanssa kahdestaan kynttilöitä poltellen, linnan juhlia katellen ja rauhaisaa itsenäisyyttä toivoen kaikelle kansalle.