Pienten hiihdot ja 40 vuotta

Samassa veneessä

Kaksin kumppanit kulkevat,

samaan suuntaan soutavat.

Tuulet, tyrskyt tempovat,

kyljen kylkeen kurovat.

Todeksi tämän tietävät:

Toisilleen ovat tärkeät.

-Petri Törmänen-

Vietimme eilen 40-vuotishääpäiväämme.

Tämän ihanan kynttiläveneen ylläolevan värssyn kera saimme ihanilta ystäviltämme lahjaksi.

Kiitos Matleena ja miehesi.

Nämä lahjat, sukkia molemmille, Geisha-sulkaata ja kynttilän saimme jo Madeiralla matkakumppaneiltamme. Sisko oli tehnyt meille kortin jo kotona.

Kortin sisäsivulla oli mukavia, ihania muistoja tuovia kuvia matkoiltamme.

Hääpäivämme kului mukavasti. Aamupäivällä olimme katsomassa pikkupoikien hiihtokilpailuja. Sitten kävimme kaksistaan autonäyttelyssä. Sen jälkeen kävin yksin hiihtämässä kympin lenkin. Hiihtolenkkini jälkeen joudettiin viimein juomaan kahvit yhteisen taipaleemme kunniaksi.

Päiväkahvikattaus vähän keskeneräisenä tässä vielä, mutta mukien kans mentiin juomaan kahvit olohuoneeseen, telkkarista kun taisi tulla sopivasti urheilua!

Miehen mukin viereen laitoin suklaasydämet, joista toisen tietenkin söin itse.

Kaksistaan kahvisteltiin.

Aamupäivällä mentiin porukalla lasten hiihtokilpailuihin. Huoltojoukkoina pappa, vaari, isi ja äiti, kameran takana mummikin.

3-vuotias ladulla, vaari, isoveli ja isi menossa mukana.

Piti oikein miettiä, mitä tuollaisen pienen ihmisen päässä liikkuu. Harjoittelimme nimittäin hiihtoa perjantaina ja pieni mies tykkäs, että sukset ovat liian liukkaat ja sitten sukset koko ajan peruuttivat! Välillä lensi sauvat ja kerran poika otti suksetkin pois niin äkkiä, että me aikuiset äimisteltiin miten se oikein tapahtui. Hiihtäminen loppui alkuunsa muutaman mahalaskun ja pyllähdyksen jälkeen. Kilpailuaamuna poika oli todennut autoon mennessä, että suksia ei oteta mukaan.

No, kun vuoro tuli hiihtää mitään ongelmia ei ollut ja sankari hiihti lenkkinsä reippaasti.

Isoveli neuvoo sauvojen käytössä.

Maalisuoran loppupätkäkin onnistui, siihen eivät kirittäjät enää saannet seurata. Tässä vielä apujoukot lähellä.

Isovelikin pääsi vihdoin matkaan. Meinas vähän pitkästyttää, kun piti omaa lähtöä odottaa pikkuveljen hiihdon jälkeen toista tuntia. Mutta kun ilma oli lämmin ja aurinkoinen oli ihan mukava seurata pienten uurastamista niin tosissaan ladulla. Pienimmäiset ovat kaikkein sykädyttävimpiä hiihtäjiä.

Pienen ohitusruuhkan jälkeen vauhti taas löytyi.

Loppusuoran ohitus menossa.

Vilskettä ja vipinää riitti hiihtostadionilla.

Kotiin lähdön aika. Kyllä tuo kilpaileminen on rankkaa, molemmat pojat olivat simahtaneet päiväunille pian kotiin päästyään. Vuoden päästä taas uudelleen!