Kauluri työn alla

Jotkut ihmiset eivät ikääntymisestään huolimatta

tunnu koskaan menettävän viehätysvoimaansa.

Se vain siirtyy heidän kasvoiltaan heidän sydämiinsä.

Pikkuserkukset palapelien kimpussa.

Tänään sain mieluisia vieraita, kun sisareni miehineen tuli kylään tyttärensä ja tyttärentyttärien kanssa. Miniäkin tuli nuorimmaisensa kanssa samoille kahveille.

Kaulurin olen saanut aikaiseksi, lankana vanhaa Floricaa. Punainen piti saada. Ensin ajattelin tehdä kahdella vähän erivärisellä raidottaen, mutta muutinkin mieleni ja tein vain punaisemmalla. Ja niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken ja loppu piti tehdä vaaleammalla. No, se vaaleampi kohta laitetaan niskan puolelle piiloon.

Kauluri työssään lämmittämässä kaulaani.


Valkoisen kaulurin Kitten mohairista aloitin matkakäsityöksi. Voipi olla, että työssäni on liian vähän silmukoita, mutta nyt en pura. Katellaan sitten riittääkö pyöräytettäväksi pari kertaa kaulan ympäri!

Niin matkalle, aamulla hyppään junaan Ouluun. Olen päivän Matleenan luona kylässä ja yöksi menemme mieheni kanssa lähelle lentokenttää yökylään ja siitä aamulla Baltian kautta kohti Göteborgia. Siellä juhlimme miehen veljen ylläri 7-kymppisiä. Syntymäpäivähän ei ole mikään yllätys, mutta juhlat ovat ja toivottavasti myös me kaukaiset yllättäjät.

Tässä esittelen vielä tosi huonosti näkevän sisareni sukkasatoa ( ei ole mukana sadonkorjuussa). Sukat ovat pari aina sisäkkäin. Ihmeesti sitä vain pystyy tekemään kaikenlaista, kun oikein haluaa.

Joskus mietin, mitä tekisin, jos en näkisi!

Ylläs syyskuussa ja muutamat sukat

Rakkaus ei rajoita,

vaan avartaa horisonttejamme,

ja näemme selvästi kaiken

mikä on meidän ulkopuolellamme,

mutta vieläkin selvemmin

oman sydämemme salaiset sopukat.

-Paolo Coelho-

.

Syyskuun puolivälin jälkeen olimme ystäväpariskunnan kanssa ruskaretkellä Ylläksellä.

Yllästunturi takana, olemme makkaran paistolla Kahvikeitaalla.

Yllästunturi Tunturijärveltä päin.

Yksi sateinen päiväkin mahtui reilun viikon reissun aikana. Onneksi ulkoiluvaatteet ja kengät ovat nykyään sateen pitäviä. Omat kenkäni ovat jo pitkälti toista kymmentä vuotta vanhat ja kuluneet ja niinhän siinä kävi, että varpaani kastuivat loppumatkasta ja kaikilla kastuivat käsineet. Mutta saunan jälkeen oli taas mitä mukavin olo.

Toisekseen tuo sadepäiväkin oli ihan mainio, teimme silloin reissumme pisimmän lenkin, vaatimattomasti noin 20 kilometriä!

Uskomatonta, mutta mustikat olivat vielä ihan napakoita ja hyviä. Päivittän keräsimme aamupuuromarjat. Tämä kuva on otettu 24.9.

Tätä terassinäkymää ihailimme aina saunan jälkeen.

Yksi päivä oli sumuinen, ei satanut. Olimme kuin satumetsässä reissullamme.

Porot lounaalla.

Kaunista.

Maaruska hehkui.

Nämä sukat sain valmiiksi ennen Ylläkselle lähtöä. 7-veljestä saapassukat sai miesreissukaverimme.

Muutama päivä sitten otin itselaukaisukuvan aamu-uinnilta. Sen verran oli vilpoista,että tossujen riisuminen vei aikaa niin etten ehtinyt kokonaan veteen ennen kuvaa. Enkä viitsinyt ottaa kuvaa uusiksi! Miksiköhän?

Sukkia lisää. Vaaleammalla raidalla olevat sukat saa miehen veli synttärilahjaksi ja tummemmalla raidalla olevat vaimonsa tuliaisiksi.

Lähdemme viikonloppuna Göteborgiin juhlimaan miehen veljen 7-kymppisiä!

Sukat on 7-veljestä, sopivat hyvin tilanteeseen 7-kymppiselle veljeltään.

Vielä kolmet, siniset 7-veikkaa, kirjavat Steppiä.

Siniset Step-sukat saa mies isänpäivälahjaksi unisukiksi.

Eilen illalla sain vietyä kaikki kuudet Sukkasadon sukat Hillokellarin hyllylle.

Aattelin tehdä ainakin yhdet, joten näistä tekeleistäni olen ihan tyytyväinen.

Pientä kirjailuakin olen saanut aikaiseksi. Sisareni pojan nimi kastemekkoon. Siskon nimi oli kirjaitu siihen jo pari vuotta aiemmin. En osannut tehdä ihan samanlaista, käsialani oli vähän tiiviimpää ja lankakin ehkä hieman ohuempaa kuin aikaisemman tekijän. Mutta mekon ohut päälikerros himmentää kirjailut, joten ei kai kovasti haittaa vaikkei ihan samanlainen olekaan.

Toivottavasti kelpaa.

Kesän viimeiset ruusut pihalta keittiön pöydällä.

Lumi tuli ja meni

Jokainen päivä on erilainen,

joka aamuun kätkeytyy oma ihmeensä,

maaginen hetki, jona vanhat maailmankaikkeudet

tuhoutuvat ja uusia tähtiä syntyy.

-Paolo Coelho-

Eilen aamulla heräsin iloisena kurkistellen ikkunasta ihanan valkoista maailmaa, oli lumi maassa! Uimaan mennessä jätin pyörän pihaan ja kävelin aamutakissa parinsadan metrin matkan rantaan.

Unikkorievut olivat vähän allapäin aamulla, mutta iltapäivällä jo taas terhakkaana pystyssä.
Kehäkukatkin sain iltapäivällä vaasiin, kun aurinko sulatti lumen kukkasten päältä.

Valmistuneet patapesimet piti kuvata ensilumen päällä ennenkuin lumi , hupsista, sulikin pois.

Eilen illalla kymmenen lähellä oli vielä nelisen astetta plussan puolella. Ei lumi silloin viihdy näkösillä, vaan haihtuu pois.

Vähän hopeaa, kukkasia ja pupu

Innostus on tulivuori;

sen kraatereissa ei epäröinnin ruoho kasva.

-Kahil Gibran-Syksy on jo pitkällä, mutta lunta ei vielä ole. Pupu on kuitenkin jo alkanut vaihtaa väriään valkoiseksi. Tämä söpöläinen juoksenteli pihallamme muutama päivä sitten.

Edelliseksi viikonlopuksi matkasin linja-autolla kohti pohjoista. Ystäväni kanssa olimme perjantaista sunnuntaihin hopeakurssilla. Viikonloppureissu venähti keskiviikkoon asti, meillä kun oli sitten muutakin mielenkiintoista ohjelmaa.

Tämän kurssin saldo oli aika vaatimaton, mutta jotain sentään syntyi. Rannekoru itselle, sormus tyttärelle, korvikset itselle, hopeakukkanen (joskus johonkin) ja kännykkäkorut itselle ja kohta 6-v. pojanpojalle. Lapsukainen ei vain nallekorua huolinutkaan!!!!

Oma enkelikännykoru sahausvaiheessa.

Kukkanen ja sormus, jossa elämäni ensimmäinen kaiverrus. Jäljestä näkyy ettei se niin helppoa ollutkaan, kuin vähän aattelin.

Korvakoruista tuli itselleni oikein mieluiset. Miehen sisaren tyttärentyttären korviksista otin kesällä kuvan, mutta kuva jäikin kotiin ja jouduin sitten tekemään korut "omasta päätä".

Korvikset ja kännykorut.

Hyvälle alulle sain vielä kaulakäädyn, samalla mallilla kuin rannekoru. Keväällä tein yhden, mutta sen on kummitytär saanut lahjaksi. Tämä jää varmaankin itselle.

Kaivertaessa piti kuunnella toisen jutustelua eikä miettiä kaiverrusta.
Ja niinhän siinä aina kävi ajatellessa, että hyvinhän tämä sujuu, niin heti lipsahti.
No, ope tuumasi, että on hän huonompiakin ensimmäisiä kaiverruksia nähnyt! Ehkäpä tuonkin taidon oppii harjoittelemalla.

Kukkiakin on vielä vähän pihassa. Mitäkö nämä ovat? No, parsahan se on päässyt kukkimaan. Huomenna kerään nuppuiset ja teen parsakeiton!

Kehäkukkiakin on vähän, nämäkin taitavat päästä huomenna sisälle vaasiin.

Unikkojakin on muutamia kukassa.

Orvokkeja onkin sitten peltotilkulla ihan runsaasti. Monen monta vuotta sitten ostin muutanan sarviorvokin taimen kukkapenkkiin. Siitä ovat mokomat vallanneet melkein koko kasvimaan ja ilostuttavat minua lumen tuloon asti.

Näin ovat herttaisia!

Ruskaa, karpaloita ja vähän käsitöistäkin

Elämän parhaat asiat

eivät ole esineitä!Näin ihanalla rannalla kävin aamu-uinnilla. Hui, olihan jo raikasta vettä, mutta unen rippeetkin jäivät jokeen!

Pari päivää sitten kävin ihkaihanien ystävieni kanssa karpalosuolla.

Kyllä suolla on kaunista ja karpaloita ihan runsaasti. Tämä kuva keikahti pystyyn, vaikka vaakaan kuuluisi olla, mutta ei kai se haittaa???

Kolme ja puoli litraan ihanan kirpeitä marjoja.

Ja niitä käsitöitä. Ensimmäiset patapesimet ovat tässä. Pari näistä lähtee tänään tuliaisiksi muutaman tiskirätin kanssa "Muonihhoon".

Kolmannet ylipolvensukatkin ovat valmiina. Valmistuivat jo syyskuun alkupuolella, mutta kun on muka ollut noita muita touhuja niin etteivät ole tänne ennen ennättäneet. Olen kyllä jo sukkasatoonkin saanut kahdet sukat valmiiksi, mutta niistä Muonion reissun jälkeen!

Mukavaa syksyistä viikonloppua!