perjantai 18. helmikuuta 2011

Reissulta kotiin

Mikään ei ole niin mitätöntä,
ettei sitä kannattaisi tietää,
eikä mikään niin suurta,
ettei sitä kannattaisi yrittää.
-W.Horne-
.
Eilen pakkaspäivänä kävelyllä ihailin huurteista koivikkoa.

Viime viikon keskiviikkona matkasin päiväjunalla kohti Hämeenlinnaa.
Pännäisen asema piti kuvata nuoruusmuistojen vuoksi. Nuorena kihlattuna matkustelin junalla riiuureissuille melkein kaikkina vapaapäivinäni. Sulhanen, nykyinen mieheni oli useimmiten asemalla vastassa, mutta joskus sulhon ollessa töissä seikkailin linja-autoilla tästä eteenpäin. Oi, niitä aikoja....

Aurinko paistoi kirkkaasti ja lumen määrä vain lisääntyi, mitä etelämmäs juna puksutti!

Matkakäsityönä tein torkkupeiton palasia.

Ensimmäinen pysäkki reissullani oli Hämeenlinna, siellä vietin vuorokauden siskon ja miehensä luona. Siskolle vein synttärilahjaksi, joka muuten on huomenna, teekannun myssyn hänen vihreän sävyiseen keittiöönsä. Onnea Pirkko!

Teekannun myssy pääsi heti iltateelle toimittamaan tärkeää tehtäväänsä.

Samanlaisen myssyn olen tehnyt itselleni jo syksyllä 2009. Tämä myssy on ollut ahkerassa käytössä ja pitää teen kauan kuumana. Ohje löytyy: Suuri käsityölehti lokakuun numero 10 vuodelta 2005.

Siskon kanssa käytiin avantouinnilla Aulakojärvellä. Avannolle mennessämme kysyin siskolta, että onko pakko, jos ei taho? Sisko lohdutti, ettei ole pakko!

Tämän kuvan otin kotiin lähtöaamuna kolmannella uintikerralla, kun aurinko punasi pakkasaamuisen järven lumisen pinnan.

Ei ollut pakko, mutta sinne piti pulahtaa. Oli muuten tämän talven ensimmäinen hyisen hurmion kokeminen.

Muuan rouva sanoi uivansa viisitoista vetoa. Hyvä jos itse kymmeneen pääsin.

Sisko tais uida ainakin ne 15 vetoa, mutta onkin koko talven käynyt järvessä pulikoimassa.

Lunta on etelässä hurjan paljon enempi, kuin meillä pohjoisempana. Hyvä, että pihalta näkee tielle juuri ja juuri.

Tämmöisiä palasia tein reissulla. Joskus tulevaisuudessa tästä pitäisi saada aikaiseksi torkkupeitto.

Hämeenlinnasta menin tyttären luo Helsinkiin. Siellä me messuiltiin ja shoppailtiin. Tytär osti soffan ja uuden sängyn. Ne hän sai kotiinsa vasta tiistaina, jolloin olin jo kotimatkalla. Vietettiin mukavaa äiti-tytär-viikonloppua. Sisko tuli seuraksemme sunnuntaina.

Lunta on riittämiin täälläkin enempi kuin meillä. Ihan keskustasta sitä on kyllä raivattu pois, mutta vähän kauempana on kunnon kinokset.
Siskon kanssa menimme pyhäiltana junalla takaisin Hämeenlinnaan.

Osaa se siskokin, neuloa nimittäin tai kutoa, niinkuin me sanomme. Tämän mustan takin teki itselleen. Piti kuvata salaman kanssa, jolloin mustasta tuli vähän hailukka, mutta muuten ei ois oikein malli näkynyt. Isokin takista tuli, mutta sen saa vähän pienemmäksi, kun siirtää nappia.

Takakappaleen kaula-aukosta oli tullut ensin liian avara. Kekseliäs kun on, niin hän pienensi sitä ainaoikein kerroksilla sopivaksi. Ei se kovin hyvin tässä näy, mutta oli kivan näköinen muuten sileässä neuleessa.

Kotimatkalla eväitä oli tietenkin ihan riittävä määrä. Pokkari hengen ravintona, sen lisäksi että kuuntelin lopun menomatkalla aloitetusta Enni Mustosen äänikirjasta Yllätysperintö. Kotimatkakäsityötä varten piti Hämeenlinnassa ostaa sukkalankaa, kun torkkupeittolanka loppui yhden värin osalta. Ihan tuollaista perussukkaa kudoin vain varren verran.

Eilisellä pakkaspäivän kävelyreissulla kävin hakemassa uuden passini.
Pakkasasteita oli yli kolmekymmentä, mutta hyvin tarkenin. Päässäni on äidiltä perimäni varmaankin neljä- viisikymmentä vuotta vanha minkkihattu. Ei palellut päätä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että tarkeneminen on vain pukeutumiskysymys!

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet kadehdittavan energinen, arvostan kovasti ! Minäkin kävin joskus muinoin avannossa, mutta 25 km:n matka talviselle uintipaikalle alkoi tuntua liian pitkältä.

Eila kirjoitti...

Olipas kiva kertomus!
Nuo pannumyssyt ovat ihastuttavia, voivoi kun meillä ei ole tarvis tuollaisille, teetä jos joku juo, niin pussiteetä.

Päivikki kirjoitti...

Kauniita kuvia (tuo avantouinti on jo vähän extremeä - hui!) ja tällaiselle teepannumyssyintoilijalle oli ilo nähdä kaunis teepannumyssykin.

Matleena kirjoitti...

Tutunnäköien pannumyssyn veitkin Pirkolle! Minäkin olen tehnyt pari tuollaista J:n perheeseen (liekö ollut asiasta puhetta, en muista). Ja Pirkolle tätä kautta muuten onnitteluhalit rutistuksen kera! :)

Voi kun iski kaipuu avantoon!!! Vaikka varmaan tuntuisi kamalalta meno sinne vuosien jälkeen. ;)

Meiilä muuten tänä aamuna enää -22! Ehkä se vielä josksu lauhtuu kevääksikin! :)

Marleena kirjoitti...

Anonyymi:
No, meillä on täällä kotona avanto muutaman kilometrin päässä, mutta kun ei ole uintikaveria, niin ei tule mentyä! Piti käydä tuolla 6-700 kilometrin päässä uimassa!! ;-D

Eila:
Kiitos!
Kyllä meilläkin pussiteetä juodaan, mutta melkein joka ilta laitan haudutettua, parempaako?? minusta on!

Päivikki:
Kiitos!
Tuo myssy on ihan helppo ja nopea tehdä!

Matleena:
Itseasiassa sinulta tuon myssymallin olen napannut. Liveenä en ole niitä nähnyt, mutta kuvassa. Soukempi malli oli musta-valkoinen! Eikös?
Onnittelut menee perille!
Joo, vähän hirvitti avantoon meno, kun piti kysyä: Onko pakko,jos ei taho! Mutta sinnehän pitää vain mennä! ;-D
Hei! meillä ei oo kuin -15 astetta!

Marjut kirjoitti...

Kiva pannumyssy! Tarkeneminen on todellakin pukeutumiskysymys, mutta blogikoiran kanssa aamulenkille lähtö oli hiukan hurjaa, kun mittari näytti -32.

Seijasisko kirjoitti...

Mukava reissu tuntuu olleen ja Rohkea avantouimari olet!

Teemyssy on kiva ja tuo sisaresi kutoma takki aivan ihana!!

TeSa kirjoitti...

Sinulla on ollut ihana matka, paljon tuttuja ja mukavaa tekemistä.
Itse istuin riiustelumatkani juurikin Hämeenlinnasta - Tre ;)
Mutta uimaan minua ei saa hyisen kylmään veteen, ei!
Ihanat pannumyssyt. Omani tein Pellervosta löytämälläni ohjeella.

sirimi kirjoitti...

Ihania teekannun myssyjä! Upeita talvikuvia myös. :)

Marleena kirjoitti...

marjut:
Kiitos.
Onneksi nyt on jo kivat ulkoiluilmat. Meillä pakkasta vajaa 15 astetta.

SeijaSisko:
Kiitos!
Välitän siskolle mieluiset terveiset!

TeSa:
Nautin kovasti reissustani siskon ja tyttären luona.
Riiuureissumuitelut on ihan mukavia! Eikös?
Kannattais kokeilla avantouintia! ihan tosi!

Sirimi:
Kiitos!

Pirena kirjoitti...

Mukava juttu taasen ja tuo pannumyssy on oikein lämpimän näköinen. Toisin kuin tuo avanto, minulla varmaan sydän pysähtyisi jos pitäisi niin kylmään veteen kastautua. Kesällä järveen mennessä tuntuu, että jalat jäätyy vaikka silloin vesikin on sentään siedettävää.

EilaM kirjoitti...

Sinäkin siis kuulut näihin ihmisiin, joiden kädet ovat aina ahkeroimassa. Matkallakin syntyy uutta, vaikka nuoruusmuistot pyörivätkin mielessä. :))
Hauska on tuo teekannun myssykin, kertakaikkiaan.
Vaikka muuten olen ulkoilmaihminen, en oikein tuohon avantouintiin ole ihastunut. Kylmä tuli jo kuvia katsellessa. Ainakin kolme sisaristani on aktiivisia avantouimareita, minä uin ainoastaan kesällä tai uimahallissa. Olen kyllä koettanut, mutta en jäänyt koukkuun silloin, ja toista kertaa en ole kokeillut.

Ihania kuvia sinulla täällä blogissasi.

Marleena kirjoitti...

Pirena:
Kiitos!
Kylmäähän tuo avantovesi on, mutta kyllä kesälläkin ainakin jokivesi tuntuu aika kylmältä lämpimällä iholla! :-D

EilaM:
Kiitos.
Kun on käsitöiden makuun päässyt, pitää olla aina jotain näpertämässä. Pitkillä junamatkoilla ja automatkoillakin saa aina jotain aikaiseksi.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kiitos vierailustasi. Voi täältä blogistasi löytyy vaikka mitä ihanaa. Ihania pannumyssyjä.