Sitä sun tätä

Kukaan ei ole täydellinen

ja minä olen täydellinen esimerkki siitä!

Tämä viesti oli kirjoitettu Pyhätunturin ladun varressa olevan Marjutin kahvikodan seinälautaan. Sopii hyvin minullekin!

Tuppelo, vitsikö? Eihän toki! Anonyymi sitä ihmetteli tuon edellisen postauksen kommentissaan.

Tässä tuppelo työssään. Jos puikko painaa sormea, tuppelo auttaa!!!

Ennen Baretsin hiitoreissulle lähtöä, (josta en nyt ehdi laittaa juttua) pikkupojat kävivät hiihtokilpailuissa. Tässä keskimmäinen pojista ohittaa pikkuveljeään, jota ohitus vain naurattaa.

Vaari, isi ja pappa kannustavat poikia!

Olimme viime viikon Pyhätunturilla.Hiihtelin siskon kanssa huikeissa maisemissa viikon aikana kuutena päivänä 83 kilometriä.

Tässä siskokset ladulla.

Ketkä lienevätkään kisailleet ladun vierellä. Mukavaa varmaankin on ollut jäljistä päätellen.

Rinteessäkin käytiin, minä kolme kertaa, siskon sain mukaani kahdesti. Sisko ei suostunut laskettelemaan muualla kuin perherinteessä. Sielläkin kyllä sai vauhtia ihan mukavasti. Tässä hän jo melkein alhaalla.

Itse kävin huipulla asti. Eka kerralla alas katsoessa aattelin,että VOI!!! Mutta alashan sieltä oli päästävä. Seuraavat kerrat olivatkin sietten jo helpompia!

Tuo punatakkinen olen minä. Pyhällä on muuten aivan upeat uudet kuvulliset tuolihissit. Ei tuntunut tuuli huipulle mennessä. Alas tullessa sitten kylläkin.

Käsitöitäkin tehtii. Sisko kutoi vihreää sukkaa.

Ystävämme virkkasi tabletteja omalle siskolleen tuliaisiksi.

Tässä valmiina vaaleasta langasta kaksi kappaletta. Lanka tais olla Novitan virkkauslankaa kaksinkertaisena.

Minä sain aikaisksi sukat Step AloeVera jojoba langasta.

Eilen kävin tämän kevään viimeisen hiihtoreissun. Kotikaupunki joen toiselta puolen vaaran päältä. Siellä se kotikin pilkottaa!

Vaaran päälle nousu on varsinainen kuntopolku, ainakin minulle, mutta sieltäpä onkin sitten muutaman sadanmetrin huikea lasku. Kuvassa laskua koko matkan ja reilusti tuplasti vielä lisää mutkan jälkeen. Jo tuon takia kannattaa hikoilla vaaran päälle. Sitten takaisin ylös kolmen eri nousun kautta ja taas pitkän pitkää loivaa laskua alas joenjäälle ja kotiin.

Kyllä täällä on kelvannut hiihdellä, mutta ensi talvena uudelleen.

Huomenna suuntaamme kohti eteläistä Suomea ja maanantaina sitten kuukaudeksi Brasilian auringon alle. Käsityöt taitavat jäädä kotiin sulattamaan lumia ja odottamaan.

Iloinen yllätys!

Ystävä puolittaa surun

- ja moninkertaistaa ilon

Kävimme viikko sitten hiihtämässä Barentsin hiihtoa, siitä vähän myöhemmin, jos vain saan aikaiseksi. Aika mainio reissu oli!!!!

Kotiin tultuani postissa oli tullut iloinen yllätys! Suunnittelin Matleenalle kommentoidessani, että olen ajatellut tehdä itsellenikin tuollaisen sormen tuppelon.

Niinpä oli ihana ystäväiseni päättänyt auttaa vähän ehkä saamattomanpaa ystävää ja yllätti minut iloisesti kahdella tuppelolla ja aivan ihanalla kortilla. Kiitos ystäväni!

Hiihtoreissulla pohjoiseen tein yhdet perusukat seiskaveikasta. Sopivat miehen jalkaan!




Kotona olen saanut aikaiseksi nämä raitasukat, vähän pienemmät, ehkä kengänkokoa 37-38.

Raitasukissa raidan vaihtaminen jättää aina pienen pykälän väreihin. Hepsin blogista luin kikosta, joilla raitapykälän voi häivyttää. No, en saanut auki sitä linkkiä, jossa näytetään tasaisempi ohje enkä ulkoa tietenkään sitä muistanut. Niinpä tein näin Hepsin toisen ohjeen mukaan, eka väriraitakerros normaalisti, toisella kerroksella eka silmukka neulomatta. Tuli aika hyvä!

Tässä vähän lähempää!

Näin ihanilla hiihtoladuilla on kyllä kelvannut hiihdellä täällä kotosalla.

Nyt sitten vaihdetaan pikkuisen maisemia. Kunhan on käyty katsomassa pikkumiesten hiihtokilpailut lähdetään kohti Pyhätunturia!

Naistenpäivän iltana

Tiijän naesen, joka on haaska, huolehtiva, rakastava,

hulvaton, hyvä ystävä ja lukkoo tätä viestijä justiisa nyt!

Lähetä tämä tyttölöille, joeta et koskaan unoha.

Jos et laeta tätä kellekkään, se tarkottaapi

että uot kiireine ja unohtanu kaekki ystäväs!

Niinku sinkkuelämän naeset muistaa ystävyyen,

niin pitäs meijännii muistoo.

Jos suat 6 takas, uot toellakkii rakas!

Vasen tissis alakaa roikkummaan jos et lähettele.

RIEHAKASTA NAISTENPÄIVÄÄ!

Tämän viestin sain ihanaiselta ystävältäni Matleenalta , pitihän se lähettää eteenpäin ettei tuo tissi..... Kiitos hulvattomasta viestistä.

..

Käsityörintamalla on jotain valmistunutkin. Matleenalta lankalahjoituksesta saadusta puuvillalangasta tein Will I Be Pretty sytomyssyn. Siitä tuli aika reilun kokoinen, mutta onhan meitä erikokoisia naisiakin olemassa.

Toinen valmistunut on kutovalta(=neulovalta) serkultani syksyllä "perimästäni" keskeneräisestä työstä purkamistani langoista pusero. Lanka on schoeller + stahl BATIKA, jota jäi vielä parisataa grammaa. Siitähän vois tehdä vaikka huivin. Puseron teon aloitin jo ennen joulua, mutta se jäi mietintämyssyyn, kun en oikein tiennyt millaisen kaula-aukon siihen teen. Hihoista tuli vähän liian pitkät, ajattelin niitä lyhyemmiksi, mutta peittääpä allit hyvin!

Näin naistenpäivänä myös äitiäni muistelen. Tämä kuva äidistä nuorena tyylikkäässä hatussaan putkahti esiin laatikoita siivotessani.Viime viikolla tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun äitimme lähti tästä maailmasta melkein 95 vuotiaana enkeleiden maailmaan. Vuoden päästä toukokuussa on äidin syntymästä kulunut huikeat 100 vuotta.

Fredin vieraana ohjelmassa olleen Tapani Pertun sanat sopivat mielestäni oikein hyvin kaikille naisille (miksei myös miehille):

Älä anna eilisen työntää,

vaan anna tulevaisuuden vetää!

Synttärit, hiihtoa ja kutimia

Hymy on paistetta iloisen mielen,

hymy on loistetta sydämen pienen,

sillä voi kukittaa elämän teitä,

sillä voi pyyhkiä kyyneleitä!

Mummin ja papan keskimmäinen kultamuru täytti perjantaina neljä vuotta!

Päiväkodin juhlassa kuninkaana kahden airueen keskellä.

Kotona sitten juhlittiin, ensin päivällä kaikkien päiväkotilaisten kanssa ja illalla sitten vielä muiden sukulaisten ja kavereiden kanssa.

Pöydällä olevan suklaahyytelökakun tein kahvipöytään. Tein tonnikalapiirakankin, jonka reseptin nappasin jostain blogista, helppo ja herkullinen.

Olipahan hulinaa ja huisketta kun ipanat pani parastaan, välillä osa porukasta keskittyi rauhallisesti päivänsankarin lahjoihinkin, mutta parin tunnin jälkeen mummi oli valmis kotiin. Illalla sitten mentiin papan kanssa uudelleen. Sankari tuli ovelle vastaan kysymyksen kanssa: Missä on lahja?? Mummihan toi sen jo päivällä! Kun paketissa oli villatakki, aikaisemmin ostettujen luistinten lisäksi, ei se paketti sen enempää sitten kiinostanutkaan.

Eilen aamulla yhdeksän nurkilla oli melkoisen harmaata ja lunta tuiskutti ihan tosissaan, mutta....

...puolilta päivin piti jo päästä hiihtämään, kun aurinko tuli esiin ja loihti mitä kauneimman kevätsään.

Plussan puolellakin oltiin 2-3 astetta ja linnut pitivät kevätkonserttiaan.

Kyllä täällä kelpaa hiihtäjän hiihdellä!

Tässä olen jo noussut pisimmän ja raskaimman osan ladusta vaaran päälle. Nousua riittää kilometrin verran , välillä jyrkempää, välillä vähän loivempaa ja olenpas kaikki nousut tampannut ylös levähtämättä, joskin puuskuttaen mummovauhdilla. Nuoremmat ja näppärämmät kyllä huitelevat ohi luistelutekniikalla. Mutta minähän saan nautiskella menostani omalla tahdilla!

Tänään samassa nousussa ohi luisteleva mies tuumasi nousun olevan aika kovan! No, olipahan sitten vaaran päällä energiatankkauksella, kun itse pääsin sinne asti.

Vaaran päällä.

Edessä olevan mutkan takaa lähteekin sitten lähes kilometrin mittainen huikea lasku.

Pitääpä vielä piipahtaa lauantain hiihtoreissulla....

Pilvisellä säällä muutaman asteen pakkasessa lähdin taas hiitelemään. On se merkillistä miten huikean moninainen metsä voi olla. Pilvisessä säässäkin siinä on oma taikansa ja miten kummasti metsä rauhoittaa ja saa mielen niin hyväksi. No, sielläpä rauhassa hiihtelin, olin noussut kaikki mäet ylös ja laskenut alas, kun viimeistä loivaa pitkää laskua laskeskelin, niin hupsista. Mitä lie mielessä liikkui ja mitä sivulta vilkuilin, kun yks kaks iski tajuntaan, että nyt lennetään...

...ja niin oli mummo lumessa. Hupsahdin ojaan uppeluksiin sukset ja sauvat sikinsokin, ei näkynyt kuin valkoista, kun sain silmäni auki. Ensimmäinen ajatus oli ettei vaan kukaan näkisi ja kiireesti ylös. Mutta paremmin sanottu kuin tehty. En saanut suksia pois jaloista, takapuoli painoi pehmeään lumeen. Siinä sitä ähelsin ja puhelsin aikani, että pääsin ojasta ylös, lunta oli nimittäin reisiin asti ja sukset ja sauvat ristissä ojan pohjan risujen kanssa.

No, kukaan ei nähnyt, tuli vaan itsellä mieleen, ett ois ollut kiva sivusta katsoa ojaan sukellusta!!!!

Ei tuo jälki niin pahalta näytä, onneksi pehmeä lumi siloitteli vähän kuoppaa.

Loiva oli mäki mitä laskeskelin. Piti muuten kiertää sitten vielä uudestaan tuo vaaran 5,5 kilometrin lenkki. Olin sitä jo alkumatkalla ajatellut ja lumessa pyörähtäminen sai vain ajatukseen lisää puhtia. Lenkille tuli kotoa asti mittaa noin 16 kilometriä.

Pikkuisen olen saanut käsitöitäkin tehtyä. Nyt on muuten keittiön kaappien suursiivous menossa!
Nämä kolme tiskirättiä valmistui helmikuun aikana pieninä välitöinä.

Nämä sukat aloitin Hämeenlinnasta tulomatkalla junassa. Kokoa on isolle miehelle ja aattelin antaa nämä yhdelle isolle miehelle, jonka synttärit on parin päivän päästä.