Joulun riemua ja rauhaa

Joulun jännittävin päivä on jo takana. Lasten riemussa ja jännityksessä vanhakin nuortui.

Toisaalta Joulun sanoma ja ilo saa mielen niin rauhaisaksi.

Aatoaamuna söimme tyttären keittämän joulupuuron lounaaksi.

Joulupuuron tyttäremme opetteli keittämään oman mumminsa kanssa, sillä riisipuuro oli kummankin suurta herkkua.

Poikamme isommat pojat tulivat koristelemaan mummilan kuusta.

Pienin jätettiin kotiin, "kun ei se vielä oikein osaa!"

Pallojen asettelu oli niin tarkkaa touhua, että kummin piti pikkuisen auttaa.

Pakettien piiloitusta vielä kuusen alle.

Kun mummilassa oli saatu viimeisetkin joulutouhut tehtyä veimme pojat kotiin.

Me aikuiset lähdimme iltapäivän hämärtyessä kynttilöiden valaisemalla kirkkomaalle.
Siellä, jos missä tuntee Joulun hartauden.

Veimme kynttilät rakkaittemme haudoille ja tähän muualle siunattujen muistopaikalle.

Kotiin tultuamme söimme kolmistaan jouluaterian ennenkuin lähdimme odottamaan

Pukkia pienten poikien kotiin. Sinne tulivat myös vaarin mummi ja vaari.

Missä se Joulupukki viipyy??

Pienin tonttu ei osannut vielä hätäillä, papan sylissä oli turvallista ihmetellä toisten hyörinöitä.

No, tulihan se Joulupukki sieltä!

Osasihan se Pukki tuoda ne sukset, jotka käytiin vaarin kanssa sovittamassa!

Mitähän muuta sieltä löytyy?

Tovin seurattuaan Eliaskin uskaltautui hakemaan Pukilta paketin, mutta sitten tuli kiire mummin turvaan, kun Pukki pyysi syliinsä.

Kiintoisa punainen paketti ja paketin kultainen naru.

Autoja ei ole pienillä pojilla koskaan liikaa, vaan eipä taida olla isomillakaan!
Voi sitä riemua, kun tuosta vireisestä isosta paketista löytyi poliisiasema- legot!

"Näitä minä juuri toivoin, ja Pukki tiesi"

Näitä vaatteitakin minä olin toivonut!

Ison velun uudet saappaat koekäytössä.

Kummin helmoissa on mukava kelliä.

Koko katras kaikkien kolmen kummin kimpussa.

Joulun rauhaisaa aikaa toivon taas ensi Jouluksi!