Mustikoita ja herukoita

Jonkun täytyy toteuttaa se,

mistä muut vain unelmoivat.

Vilkaisin ulos vintin ikkunasta, kun jo hämärsi. Kuvaan tuo kaunis iltarusko ei tullut niin upeana, kuin se oli. Otin kuvan kymmenen yli kymmenen.

Eilen pääsin eka kertaa tänä kesänä mustikkaan ihanien lapsuuden ystävieni, marjakavereitteni kanssa. Meitä oli nyt neljä naista reissussa, kun saimme yhden lapsenkin mukaan.

Ensimmäinen marjapaikka oli vähän niukanlainen ja kehnonlaiset olivat marjatkin, joten takaisin autoon ja uuteen paikkaan. No, löytyihän niitä. Meistä kaksi oli ensimmäisellä marjareissulla ja turnauskestävyys oli vähän huono, joten ei tehty kovin pitkää reissua. No, kaksi meistä oli tehnyt jo useamman marjaretken pyörällä, että tarpeekseen taisivat saada hekin.

Tänään meidän piti sitten lähteä heti aamusta marjaan, mutta onneton taivas piti hanojaan auki ja vettä solisi solkenaan. Ei tullut metsään menosta mitään.

Ennen puoltapäivää sitten oli jo kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Ensin harmitti tuo aamuinen sade, mutta onhan minulla poimittavaa omassakin pihassa. Joten puskiin vaan ja töihin. Aurinkokin lämmitti mukavasti ja tulihan oltua ulkona koko iltapäivä.

Tämän päivän mustaherukat, kaikkiaan kymmenisen litraa. Ihan mukavasti, vaikka en mustikkaan päässytkään, sainpahan omia pensaita tyhjemmiksi.

Eilen oli tämmöistä:

Aamu-uinti sumuisessa joessa ennen marjaan lähtöä. Tosin uinnin ja marjaan lähdön välillä kahvitin Kemijärveltä Porvooseen matkaavat ystävämme.

Puolukat punoittavat jo ihan mukavasti, ja puolukoita näyttää tulevat runsain mitoin. Mustikkamättäät jäivät kuvaamatta, eivät kai nyt sitten näyttäneet niin kuvauksellisilta.

Varikenmarjojakin on niin paljon, että jopa mietittiin josko vaihdettais mustikat variksenmarjoihin, muttei vielä ainakaan!

Eväshetki on aina retken kohokohta!

Päivän saalis: Mustikoita puhdistettuna kuusi litraa takimmaisissa kipoissa, variksenmarjoja vajaa litra ja kourallinen raakoja puolukoita.

Iltapalan jälkiruuaksi nautittiin mustikkamaitoa. Nam!

Kukkiva orkideani.