Yksi tiiviisti eletty tunti
voi olla arvokkaampi kuin
yksi puoliksi eletty kokonainen elämä.
Tänään herättiin ensilumen raikkaaseen syysaamuun.4-vuotias oli mummilassa yökylässä- jo kolmatta yötä. Eipä tarvinnut maanitellen herätellä pikkumiestä, kun silmät sikkarallaan kurkisti ulos ja näki lumiset puut!
Miljoonakello lumihupussa.
Pihapöytä liinoineen taitaa jo joutaa varatoon.
Rajanaapurin sireenit lumisissa lehdissään.
Rantaan teki mieli, vaikka olin jo ajatellut jättää uimiset sikseen tälle syksylle.Niin vain piti vielä pulahtaa jokeen. Eikä edes tullut avannossa käynnin tunnetta, ei ollut vielä vesi tarpeeksi kylmää. Ihana ihon kihelmöinti jäi vielä kokematta.
Pitää kai vielä jatkaa pulahtelua, uimisesta ei enää voi puhua!
Puolelta päivin lumi sitten oli jo poissa!Tuo aurinko armas sulatti lumen.
13 kommenttia:
Oi, teillä on jo ollut valkoista. Hienoja kuvia, varsinkin tuo jokiranta. Onkohan se Kiiminkijoki :)
Hui, lunta! Upea tuo rantakuva!
Annikainen ja Päivi:
Lumi on jo poissa! Nyyh! Tai ei oikeastaan, kun lehdetkin ovat vielä puissa. Pitäähän ne saada vielä haravoitua poiskin kunhan maahan ehtivät ;-D
Joki on Kemijoki,ja minun mielimaisemani, kuvia siitä on miljoonia! No, ei ihan, mutta paljon on kuvattu.
Upeita kuvia:) Tuo sireenikuva äkkiseltään katsottuna toi mieleen
kukkivat pensaat.
Kauniita kuvia. Mie yritin aamulla uskotella itselleni, että kuuraa se vain on :D Kivahan se talvikin on, mutta ei nyt vielä syyskuussa kuitenkaan...
Ai lunta! No tulihan se v.1968 pysyvä lumi näihin aikoihin. Muistatko? Lehdet olivat vielä puussa.
Voi, kun on niin kauniita kuvia varsinkin tuo jokivarrenkuva. Joka syksy, kun tulee ensilumi, se on aina elämys.
Villa Lankala:
Kiitos! Nyt kun katsoin kuvaa, näyttää tosiaan, että sireenissä oisi valkoisia kukkia. On se tuo luonto ihmeellistä :-D
Tess:
Kiitos kans. Joo, ei vielä oikeesti tarttis talven tulla. Sitten kun on pimeää ja loskaista lumi saa tulla ja valaista koko maailman.
Matleena:
Lumi tuli ja meni, näihän se useimmin käykin.
Kävin Lankapirtissä mietiskelemässä tuota syksyä 1968.
Äipän tuohut:
Rakastan tuota jokinäkymää. Vuodenaikojen ja säiden mukaan sillä on niin monta ilmettä. Siinäkin se luojan ihmeellisyys näkyy. :D
Olet sinä reipas kun niin kylmässä vedessäkin täytyy pulahtaa. Vaikka mistä sitä tietää, jos tulisi itsellekin semmoinen himo, jos asuisi veden äärellä.
Minäkin olen vasta yhdet sukat saanut Sukkasatoon, toiset on vähän aluillaan.
Kauniita kuvia. Ensilumi jo,voi sentään kun se talvi tulee!On täälläkinpäin käynyt niinkin,että joskus on lehdetkin jääneet puihin ja pysyvä lumi tullut. Mikä sotku keväällä. Ai,että vieläkin järveen pulahtelua ja sitten avantoon. Hui,kylmä,hui,hui. Minä kun vaan menen uimahalliin korkeintaan talvella ja mieluummin etelän auringossa voi uida:D
Kiva blogi! Sattumalta tupsahdin tanne kun etsin kasityo/ruuanvalmistus ohjeita.
Kanadasta terkkuja!
Pirena:
Ei vielä himota tuo talviuiminen. Toissapäivänä vielä kävin. Aika raikasta jokivesi jo on!
Intsu:
Lunta on maassa ja lehdet puussa. Aika hauskan näköistä - vihreät lehdet lunta vasten. Luoja järjestää monenlaista ihmettä katseltavaksi :-D
TarJarl:
Kiitos käynnistä, tervetuloa toistekin.
En päässyt sivuillesi!?!
Mistäs päin Kanadaa kirjoittelet?
Olen käynyt kahdesti Torontossa. Eka kerralla koko perhe yli 20 vuotta sitten, miehen kanssa muutama vuosi sitten. :-D
Minulla ei ole omaa Blogia:(
Olen kylla 'facebook' sivuilla.
Asun ihan Kanadan lansirannikolla
Vancouverissa. Meilla on meneillaan mita ihanin varikas syksy!
Cheers!
Lähetä kommentti