Vuoden vaihtuessa

On viestejä, joita ei uskoa vois

kaiken ennallaan vain jatkua sois.

Mutt´ ihminen, pieni olento maan

joutuu johonkin suurempaan alistumaan.

..Joulun jälkeen sain Matleenan kautta suruviestin. Opiskeluaikainen ystävämme oli siirtynyt vakavasti sairastettuaan enkeleiden hellään hoivaan. Kiitos ystäväni, että minäkin sain kulkea kanssasi kappaleen tätä meidän maallista matkaamme.

Tuo enkelikello kuvassa on vanha, kauan lapsuuteni kodissa ollut. Vähän ajan saatossa jo rapistunutkin, mutta joka joulu se pitää koota. Jotenkin se luo niin jouluisen tunnelman hentoisella helinällään.


Niin joulu oli ja meni. Aattoilta vietettiin pikkupoikien kotona nauttien lasten herisyttävästä riemusta. Pakkasesta huolimatta kävimme ulkoilemassakin ja jopa joulupäivänä naapurissa iltakahvilla. Liekö tuo enää niin tarkkaa on, mutta lapsuudessaamme ei ennen tapania ollut tapana kyläillä!

Käsityörintamalla ei ole kovin paljoa tapahtunut, mutta nuo iloisen kirjavat sukat olen tehnyt.
Lanka on Regia 4-fach haltbar by Kaffe Fassett, jonka ostin syksyllä 2009 Tampereen Käsityömessuilta. Yhdet sukat Regia langasta on puikoilla, ne valmistuvat uuden vuoden puolella.



Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2011

Vain yksi yö Joulun juhlaan

Lumiset oksat vihreän puun

kimmeltää valossa jouluisen kuun.

Katselen tähtien hopeista nauhaa,

toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa!

...

Sydämeeni Joulun teen,
ja mieleen hiljaiseen....

Enää kaksi yötä jouluun

Ihmisen arvoa ei ratkaise se,

mistä hän on tullut,

vaan se minne hän on matkalla.

- Z. Topelius-

.. Ihana ystävä kävi miehineen parin yön yökylässä. Näin ihanan enkelin sain joulun odotuksen iloksi tuliaisena...

....ja enkelirasian täynnä suklaata!

Näitä sukkia aloittelin kuun alussa Oulun junassa ja valmistuivat sitten toisen Oulun reissun jälkeen. Piipahdin nimittäin viikon päästä uudelleen Oulussa. Nyt teatterireissulla. Käytiin katsomassa ihanaista prinsessa-satua Rosa Ruususesta.

Lähtö Ouluun oli vähän vauhdikas. Sattui nimittäin niin, että meinasin jäädä junasta ja ensin jäinkin. Odottelin kotona kaikessa rauhassa poikani kyytiä junalle. Tyttäreni, joka oli tullut jouluksi kotiin, soitteli veljelleen kysyen missä viipyy, kun junan lähtöön on enää kymmenisen minuuttia. Apua, heräsin minäkin! Onneksi kaikki matkaan lähtevä oli jo ulko-ovella, kengät jalkaan, takki päälle ja laukkuineni portille.
Kun käännyimme aseman pihaan, niin junapa jo puksutti etälään päin perävalot vilkkuen.Siinä sitä vähän noiduttiin ja pyörähdettiin autolla aseman pihalla pientä ympyrää. Sitten auton nokka kohti seraavaa pysäkkiä, jonne on matkaa 25 km. Soitin miniälle,että katsoisi netistä junan lähtöajan sieltä. Aikaa meillä oli ruhtinaalliset 16-17 minuuttia!!! Ja muutama rekka edessä muun liikenteen lisäksi ja 8-kympin rajoitukset! Välillä meinasin hermostuksissani tuskastua. Kuskini KÄSKI rauhoittua, ettei hänkin hermostuisi.

Ja niin kurvattiin onnellisesti aseman pihaan, jossa juna seisoi. Seisoi silloin vielä, mutta kun hyppäsin autosta laukkuineni, niin junapa jo liikkuikin.... siispä juoksuksi, hyppäys alimmalle junan portaalle ja käsi salamana oven kahvalle, jolloin ovi AUKESI!!!! Portailta katsoin taakseni, esikoiseni juoksi perässä ( miksiköhän???), mutta kai huojentuneena pysähtyi ja vilkutti hyvät matkat!!

Soitin hänelle, kun pulssini oli rauhoittunut ja kiittelin kyydistä ja ehdotin vähän rauhallisempaa matkaa takaisin kotiinsa. Hän kyllä tuumaili, ettei puhuttasi mitään isälleen, mutta enpä malttanut pitää suutani kiinni.

On tästä pikkuisen keskusteltu jälkeen päin, mies kun joutuu yleensä aina vähän odotteleen lähdöissämme. Mutta on minulla selityskin junasta myöhästymiseen. Omasta mielestäni sanoin pojalle junan lähtevän kymmentä vaille, kun hän taas sanoo minun sanoneen kymmentä yli! Oli miten oli, ehdin Ouluun ja teatteriin!

Joo, teatteriin! Junassa katsoin kenkiini ja hyvät hyssykät, minulla oli jalassa kuoma-saappaat! Niinpä tietenkin, ensimmäiset jalkineet kiireessä eteisessä jalkaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sain nätit nilkkurit lainaan kyläpaikkamme frouvalta. Oishan niillä kuoma-saappaillakin tietenkin voinut mennä teatteriin, mutta noin oli kuitenkin kivempi.
Piipahdinpa seuraavana päivänä Matleena ystävänikin luona.

Enkeleitä, enkeleitä...

Isoin on Oulussa neuleillassa opeteltu ja hopeinen Novitan Silver lankaa, joka oli aika karheaa virkattavaa. En taida toista siitä tehdäkään! Pienemmät virkkasin ohuesta virkkauslangasta. Enkelit saivat päähänsä ripustuslenkit, joten ne ovat varmaankin joulun ajan joulukuusessa.

Enkeleitä on nyt valmiina seitsemän kappaletta. Nämä enkelit menevät vähäksi aikaa kalenteriauton luukkuun ja pääsevät sieltä pikkupoikien mukaan, kunhan piipahtavat mummilassa. Näissäkin enkeleissä on ripustuslenkki, jotta voivat sitten lennellä kuusen oksilla.

Jouluun on enää neljä yötä!

Eipä ole enää kuin kaksi. Tietsikkani nimittäin lakkasi toimimasta. Lopulta vika oli näppäimistössä ja hiiressä. Ne ovat nyt pojaltamme lainassa ja kone toimii taas! Ja sain tehtyä valmiiksi tään postauksen.

Joulua odotellessa

Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?

Siksi että siellä missä on sydämesi,

siellä on aarteesi.

-Paolo Coelho-

...

Sininen hetki joukukuun alkaessa.

Puksuttelin joulukuun ekana päivänä junalla Matleenan luo kylästelemään. Junakäsityönä matkalla oli sukankudin. Junassa sitä vain oikeastaan teinkin ja paluumatkalla sain vain kantapään tehtyä. Ei siis oikein nopsaa tekemistä, mutta kunhan jouluksi valmistuvat!

Yhden yön olimme Matleenan luona, toisen naapurikunnan ystävien luona, jonne mies vielä jäikin auttelemaan muutamassa projektissa.

Näin komeaa käpytikkaa ihailimme kahvistelun lomassa keittiön ikkunan takaa. Herkullinen läski näytti maittavan linnulle oikein hyvin.

Talitintti yritti päästä samoille apajille, mutta kai tikan tuimasta katseesta johtuen jätti yrityksen seuraavaan kertaan.

100% puuvilla Kesäpirkka-langasta tulee myssyjä joulun jälkeen.

Sytomyttylangan, jonka ehdin ennen kuvaamista keriäkin sain Matleenan Ylläksen langoista.

Minäkin pääsin mukaan Oululaisten neuletapaamiseen Maakariin. Aiheena oli joukukoristeet; tähdet, sydämet, enkelit ja muutakin siellä tehtiin. Väkeä oli paljon, kolmen pöydän ympärillä ja me kolme vielä soffalla, minä Matleenan ja Tainan keskellä.
Matleenan kanssa virkataan enkeliä ohjeet polvillamme ja vielä mallikappale vieressä. Sitä pitikin tarkastella tämän tästä, kun kirjoitettua ohjetta ei tahtonut välillä ymmärtää!!! mutta mallin katsominen auttoi.

Ilta oli mukava ja kului rattoisasti. Väen vähetessä näyttävät jutut paranevan, kun niin kovasti naurattaa. Näin iloisessa porukassa oli tosi mukava vierailla. Sain muuten luvan tulla toistekin!

Saimme enkelimme valmiiksi vasta seuraavana päivänä. Kuvasimme mallienkeliä monelta kantilta neuleillassa tueksi kirjoitetulle ohjeelle. Onneksi ehdin illalla helmaosaan, joka oli helpoin osa työstä. Tein enkelille vielä sädekehän aloituslangan lenkkiin. Olisi sen voinut jättää ripustuslenkiksikin, mutta tämä isompi versio sopii mielestäni paremmin pöydälle.

Tänään ostin ohuempaa lankaa, josta teen enkeleitä vaikkapa joulukuuseen.

Matleena ottaa lähikuvia enkeleistämme.

Neuletapaamisesta lähtiessämme veimme Tainan kotiin. Taina sanoi takapenkillä olevan lahjapussin minulle. Ymmärsin ensin, että se olisi Matleenalle, mutta hämmennyin todella sen kuulumisesta minulle. Kiitos ihanainen Taina. Kaunis virkatulla sydämellä suljettu pussi sisälsi ihanan surukortin (serkkuni johdosta), suloisen joulukortin, hurmaavan joulukynttilän ja suussa sulavaa suklaata. Taina, kiitän, kumarran ja lähetän lämpöisen jouluhalin sinulle.

Kotiin tultuani pikkupoikien piti päästä heti mummilaan.

Kalenteriautosta sai avata kerralla kolme laatikkoa, ensimmäisestä löytyi kolme pientä tonttua, toisesta kolikot ja kolmannesta sukat kaikille kolmelle pojalle. Sukat eivät tosin mahtuneet lokeroon, mutta lokerossa oli lappu, joka kertoi kalenteriyllätyksen. Iloisina yllätykset pussitettiin kotiin vietäviksi.
Huomenissa on sitten taas kaksi lokeroa avattavaksi.

Ilon jälkeen surua

"On jokainen päivä, kuin elämä pieni.

Miten elää ne osaat, niin kulkeepi tiesi.

Kun aika nuo kaikki yhteen liittää,

vain hetkiä hyviä muistoissa riittää."

...

Kynttilöiden valoa serkulle.

Pari päivää iloisen syntymäpäiväreissun jälkeen saimme surullisen tiedon.

Serkkuni joutui sairaalaan vointinsa rajun huononemisen vuoksi. Oltuaan vain vajaat kaksi vuorokautta sairaalassa hän siirtyi taivaan kotiin. Tänään olisi juhlittu hänen 86-vuotispäiväänsä. Mutta jospa hän tuolla "yläkerrassa" tekisi nyt käsitöitään iloisena paremmin näkevillä silmillään. Auttelin häntä vähän viime aikoina silmäpakojen ja yhteenliittämisten kanssa, kun näkö teki hänelle tepposiaan.

Nyt me maalliset taivaltajat olemme saaneet pakkaset iloksemme. Tänään meillä pakkanen oli parhaimmillaan 23 asteen paremmalla puolella. Eipä tullut käytyä ulkona ollenkaan. Ulko-ovella sentään hyvästelin kylässä käyneen siskon miehineen.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä vähän. Lapaskuun innoittamana tein miniälle synttärilahjaksi lapaset saman väriselle pipolle kaveriksi. Lankana norjalainen Maija-lanka, jonka ostin Matleenan luona käydessäni Lumivilla (muistankohan oikein)- nimisestä ihanasta lankamyymälästä. Matkaa sinne on Oulusta vajaa parikymmentä kilometriä(???)

Lapasille tein kaveriksi kaulurin. Lanka samasta Lumivillasta Kitten Mohair.

Lapaskuuhun ilmoittautuessani lupasin tehdä yhdet lapaset. Intialainen peukalokiila kuitenkin innoitti tekemään vielä toiset. Näytti niin mielenkiintoiselta Matleenan Blogissa, että pitihän sitä kokeilla. Kiilasta tuli istuva ja sitä oli helppo ja mukava tehdä. Lankana SeiskaVeikka.

Tämmöisen puikkokasan, muutamia pieniä käsityöjuttua ja pari keskeneräistä neuletta sain lapsettoman serkkuni tavaroista itselleni. Hänen kahden sisarensa tyttäret kun eivät näitä tarvinneet ja yksi olisi jopa roskiin heittänyt.

Toinen neule oli melkein valmis, hihatkin tehtynä. Tämän kuitenkin purin karvain mielin, kun liian iso olisi itselleni ollut ja muutaman silmäpaon korjaaminen olisi ollut hankalaa.

Lanka on Schoeller-Stahl Batika-lanka.
Kutoessani tunnen jotenkin serkkuni läsnä olon, kun ajattelen lankan kulkeneen hänen käsiensä läpi vain vähän aikaa aiemmin. Lämpöistä hellää surutyötä saan tehdä langan ja puikkojen kanssa.

Yllätyksiä

Uskon, että elämän toisen puoliskon

on tarkoitus olla parempi kuin ensimmäisen.

Esimmäisellä puoliskolla opetellaan miten pitää elää.

Toisella puoliskolla elämästä nautitaan.

-Frances Lear-

Miehen veli täytti 70 vuotta lokakuun puolivälissä. Kun juhliminen ei tuntunut mieluiselta, hän lähti vaimonsa kanssa nauttimaan kesästä Turkin aurinkoisille rannoille.

Mutta vaimopa olikin juhlamielellä ja järjesti miehelleen yllätyksen loman jälkeen. Vaimo kulki ahkerasti "töissä" (tekee kyllä oikeasti eläkeläisenä työkeikkoja) viikon ajan valmistelemassa juhlia. Eikä mies aavistanut mitään. Juhliinkin oli menevinään kalaillallisille kalastusseurantalolle naapurin kyydillä, kun vaimon oli pitänyt mennä aikaisemmin muka avustamaan ruuan laitossa. Sisälle mentyään onnittelulaulu oli yllättänyt miehen täysin, ihan kyyneliin asti.

Seuraava yllätys oli, kun me mieheni kanssa ilmestyimme onnittelemaan. Itkuhan siinäkin tuli.

Matkamme kesti aamu kuudesta , jolloin kone lähti Oulusta kohti Rigaa, siellä odottelimme kuutisen tuntia ennen lentoa Göteborgiin Svea mamman maille. Perillä olimme sopivasti puoli tuntia ennen juhlan alkua. Yksi veljenpojista oli vastassa lentokentällä, josta sitten huristelimme onnittelemaan synttärisankaria.

Ensimmäiseksi tarjottiin ruoka, joka oli hyvää ja sitä oli riittävästi melkein sadalle juhlavieraalle.
(tästä hävitin ruokapöytäkuvan, enkä saanut sitä takaisin)

Syönnin ja muutamien laulujen jälkeen oli synttärikakun ja kahvin aika.

Juhlissa oli riemukasta ohjelmaa.

Saunamuorit kävivät tarinoimassa ja esittelemässä seksikkäitä puuvillaisia, vaaleanpunaisia, pitkälahkeisia (sitä vanhaa mummomallia) pikkuhousuja ja mittatilaustyönä tehtyjä riippurintaisen rintsikoita. Laulettiin, puheitakin pidettiin, tanssittiin ja nautittiin ruuista ja juomista.

"Tina Turnerkin" kävi laulamassa sankarille.

Mieskin sai suukon veljensä miniältä!

Näin heitetään 7-kymppistä ilmaan.

Synttärisankari juhlien jälkeen kotona vaimon antamien seitsemänkymmenen ruusunsa kanssa.
Viikko vierähti riemukkaitten juhlien jälkeen rattoisasti kylästellen.

Kotimaahan palattiin taas Rigan kautta halpalentoyhtiön lennättämänä. Matkat sujuivat vaivattomasti ja ilman ongelmia. Ja mikä yllättävintä itselleni, että selvisimme viikon reissusta kahden pienen käsimatkatavaralaukun kanssa, siis niiden sisältöjen kanssa. Niin vähillä vaihtovaatteilla en ole tainnut edes viikonloppureissua ennen tehnyt.

Oli aika hyvä pakkausopillinenkin reissu!!!!

Käsitöitä en tehnyt reissulla, mutta jo junassa Oulusta kotiin kilkuttelin puikkoja. Valkoinen kauluri Knitten mohair-langasta valmistui kotiin tultuani.

Reissulle lähtiessä olin päivän Matleenan luona kylässä.

Hän opetti minulle kuviovirkkausta. Eikä se niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin.

Käsityöt jätin pois matkastani, sillä aattelin, että nautin vain ensin juhlista ja sitten sukulaisten seurasta.

Kuviovirkkaus on edennyt vain vähän. Mitäkö tuosta tulee? No, jonkinlaista päähinettä siitä yritän. Aika näyttää, mitä saan aikaiseksi. Kuvio on tähän asti "omasta päästä", enkä yhtään tiedä miten tuo etenee!!!!

Kuvakin pyörähti tänne siityessään jostain syystä ylösalisin, mutta haitanneeko tuo mitään!

Joki jäätyy kovalla vauhdilla.

Uimiset kotirannalla onnistuvat taas noin puolen vuoden kuluttua. Vaikka joen jäätyminen on kaunista katseltavaa, sen sulaminen keväällä on niin riemullisen vapauttavaa.

Kauluri työn alla

Jotkut ihmiset eivät ikääntymisestään huolimatta

tunnu koskaan menettävän viehätysvoimaansa.

Se vain siirtyy heidän kasvoiltaan heidän sydämiinsä.

Pikkuserkukset palapelien kimpussa.

Tänään sain mieluisia vieraita, kun sisareni miehineen tuli kylään tyttärensä ja tyttärentyttärien kanssa. Miniäkin tuli nuorimmaisensa kanssa samoille kahveille.

Kaulurin olen saanut aikaiseksi, lankana vanhaa Floricaa. Punainen piti saada. Ensin ajattelin tehdä kahdella vähän erivärisellä raidottaen, mutta muutinkin mieleni ja tein vain punaisemmalla. Ja niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken ja loppu piti tehdä vaaleammalla. No, se vaaleampi kohta laitetaan niskan puolelle piiloon.

Kauluri työssään lämmittämässä kaulaani.


Valkoisen kaulurin Kitten mohairista aloitin matkakäsityöksi. Voipi olla, että työssäni on liian vähän silmukoita, mutta nyt en pura. Katellaan sitten riittääkö pyöräytettäväksi pari kertaa kaulan ympäri!

Niin matkalle, aamulla hyppään junaan Ouluun. Olen päivän Matleenan luona kylässä ja yöksi menemme mieheni kanssa lähelle lentokenttää yökylään ja siitä aamulla Baltian kautta kohti Göteborgia. Siellä juhlimme miehen veljen ylläri 7-kymppisiä. Syntymäpäivähän ei ole mikään yllätys, mutta juhlat ovat ja toivottavasti myös me kaukaiset yllättäjät.

Tässä esittelen vielä tosi huonosti näkevän sisareni sukkasatoa ( ei ole mukana sadonkorjuussa). Sukat ovat pari aina sisäkkäin. Ihmeesti sitä vain pystyy tekemään kaikenlaista, kun oikein haluaa.

Joskus mietin, mitä tekisin, jos en näkisi!

Ylläs syyskuussa ja muutamat sukat

Rakkaus ei rajoita,

vaan avartaa horisonttejamme,

ja näemme selvästi kaiken

mikä on meidän ulkopuolellamme,

mutta vieläkin selvemmin

oman sydämemme salaiset sopukat.

-Paolo Coelho-

.

Syyskuun puolivälin jälkeen olimme ystäväpariskunnan kanssa ruskaretkellä Ylläksellä.

Yllästunturi takana, olemme makkaran paistolla Kahvikeitaalla.

Yllästunturi Tunturijärveltä päin.

Yksi sateinen päiväkin mahtui reilun viikon reissun aikana. Onneksi ulkoiluvaatteet ja kengät ovat nykyään sateen pitäviä. Omat kenkäni ovat jo pitkälti toista kymmentä vuotta vanhat ja kuluneet ja niinhän siinä kävi, että varpaani kastuivat loppumatkasta ja kaikilla kastuivat käsineet. Mutta saunan jälkeen oli taas mitä mukavin olo.

Toisekseen tuo sadepäiväkin oli ihan mainio, teimme silloin reissumme pisimmän lenkin, vaatimattomasti noin 20 kilometriä!

Uskomatonta, mutta mustikat olivat vielä ihan napakoita ja hyviä. Päivittän keräsimme aamupuuromarjat. Tämä kuva on otettu 24.9.

Tätä terassinäkymää ihailimme aina saunan jälkeen.

Yksi päivä oli sumuinen, ei satanut. Olimme kuin satumetsässä reissullamme.

Porot lounaalla.

Kaunista.

Maaruska hehkui.

Nämä sukat sain valmiiksi ennen Ylläkselle lähtöä. 7-veljestä saapassukat sai miesreissukaverimme.

Muutama päivä sitten otin itselaukaisukuvan aamu-uinnilta. Sen verran oli vilpoista,että tossujen riisuminen vei aikaa niin etten ehtinyt kokonaan veteen ennen kuvaa. Enkä viitsinyt ottaa kuvaa uusiksi! Miksiköhän?

Sukkia lisää. Vaaleammalla raidalla olevat sukat saa miehen veli synttärilahjaksi ja tummemmalla raidalla olevat vaimonsa tuliaisiksi.

Lähdemme viikonloppuna Göteborgiin juhlimaan miehen veljen 7-kymppisiä!

Sukat on 7-veljestä, sopivat hyvin tilanteeseen 7-kymppiselle veljeltään.

Vielä kolmet, siniset 7-veikkaa, kirjavat Steppiä.

Siniset Step-sukat saa mies isänpäivälahjaksi unisukiksi.

Eilen illalla sain vietyä kaikki kuudet Sukkasadon sukat Hillokellarin hyllylle.

Aattelin tehdä ainakin yhdet, joten näistä tekeleistäni olen ihan tyytyväinen.

Pientä kirjailuakin olen saanut aikaiseksi. Sisareni pojan nimi kastemekkoon. Siskon nimi oli kirjaitu siihen jo pari vuotta aiemmin. En osannut tehdä ihan samanlaista, käsialani oli vähän tiiviimpää ja lankakin ehkä hieman ohuempaa kuin aikaisemman tekijän. Mutta mekon ohut päälikerros himmentää kirjailut, joten ei kai kovasti haittaa vaikkei ihan samanlainen olekaan.

Toivottavasti kelpaa.

Kesän viimeiset ruusut pihalta keittiön pöydällä.