Innostus on tulivuori;
sen kraatereissa ei epäröinnin ruoho kasva.
-Kahil Gibran-
Syksy on jo pitkällä, mutta lunta ei vielä ole. Pupu on kuitenkin jo alkanut vaihtaa väriään valkoiseksi. Tämä söpöläinen juoksenteli pihallamme muutama päivä sitten.
Syksy on jo pitkällä, mutta lunta ei vielä ole. Pupu on kuitenkin jo alkanut vaihtaa väriään valkoiseksi. Tämä söpöläinen juoksenteli pihallamme muutama päivä sitten. Edelliseksi viikonlopuksi matkasin linja-autolla kohti pohjoista. Ystäväni kanssa olimme perjantaista sunnuntaihin hopeakurssilla. Viikonloppureissu venähti keskiviikkoon asti, meillä kun oli sitten muutakin mielenkiintoista ohjelmaa.
Tämän kurssin saldo oli aika vaatimaton, mutta jotain sentään syntyi. Rannekoru itselle, sormus tyttärelle, korvikset itselle, hopeakukkanen (joskus johonkin) ja kännykkäkorut itselle ja kohta 6-v. pojanpojalle. Lapsukainen ei vain nallekorua huolinutkaan!!!!
Oma enkelikännykoru sahausvaiheessa.
Kukkanen ja sormus, jossa elämäni ensimmäinen kaiverrus. Jäljestä näkyy ettei se niin helppoa ollutkaan, kuin vähän aattelin.
Korvakoruista tuli itselleni oikein mieluiset. Miehen sisaren tyttärentyttären korviksista otin kesällä kuvan, mutta kuva jäikin kotiin ja jouduin sitten tekemään korut "omasta päätä".
Korvikset ja kännykorut. Hyvälle alulle sain vielä kaulakäädyn, samalla mallilla kuin rannekoru. Keväällä tein yhden, mutta sen on kummitytär saanut lahjaksi. Tämä jää varmaankin itselle.
Kaivertaessa piti kuunnella toisen jutustelua eikä miettiä kaiverrusta.Ja niinhän siinä aina kävi ajatellessa, että hyvinhän tämä sujuu, niin heti lipsahti.
No, ope tuumasi, että on hän huonompiakin ensimmäisiä kaiverruksia nähnyt! Ehkäpä tuonkin taidon oppii harjoittelemalla.
Kukkiakin on vielä vähän pihassa. Mitäkö nämä ovat? No, parsahan se on päässyt kukkimaan. Huomenna kerään nuppuiset ja teen parsakeiton!
Kehäkukkiakin on vähän, nämäkin taitavat päästä huomenna sisälle vaasiin.
Unikkojakin on muutamia kukassa.
Orvokkeja onkin sitten peltotilkulla ihan runsaasti. Monen monta vuotta sitten ostin muutanan sarviorvokin taimen kukkapenkkiin. Siitä ovat mokomat vallanneet melkein koko kasvimaan ja ilostuttavat minua lumen tuloon asti.
Näin ovat herttaisia!
6 kommenttia:
Kauniita koruja, hopeaseppä ! Siellä pohjoisessa on kuvista päätellen kesäisempää kuin täällä etelämmässä.
Voi meille satoi viime yönä ensi lumen! Nyt näyttää kirkkaassa auringonpaisteessa kaikki niin kauniilta. :) Ja V. kiirehti heti talvirenkaita vaihtamaan.
Mutta itse asiaan: ihania koruja olet taas tehnyt! Tuo kukkanen on oikein soma, jännä nähdä, mihin se päätyy ja milloin.
Ihana pupujussikka. Kauniita koruja.Kiitos kommenteista blogissani. Muutin anonyymin kohdelle nimesi linnkeineen.:)
Oikein hyvää syksyn jatkoa sinne Roihin.
Taidokasta ja kaunista, myös luonnossa :)
Että tuo hopeakurssi kuulostaa mielenkiintoiselta. Mistä vain saisi lisää aikaa.
Anonyymi:
Kiitos!
No joo, lumikin kävi täällä ja nyt taitaa olla samanlaista vähän kaikkialla. :)
Matleena:
Samana yönä satoi täälläkin, mutta suli jo iltapäivällä pois.
Kiitti vaan, en vielä tiedä tuon kukkasen kohtaloa. :)
SeijaSisko:
Kiitos.
Syksyä sinnekin ja talven odotusta!:)
Pirle:
Kiitos! :)
Marjut:
Mielenkiintoista ja kivaa on. Näin eläkeläisenä ennätää sitä sun tätä!:)
Lähetä kommentti