Vuoden vaihtuessa

On viestejä, joita ei uskoa vois

kaiken ennallaan vain jatkua sois.

Mutt´ ihminen, pieni olento maan

joutuu johonkin suurempaan alistumaan.

..Joulun jälkeen sain Matleenan kautta suruviestin. Opiskeluaikainen ystävämme oli siirtynyt vakavasti sairastettuaan enkeleiden hellään hoivaan. Kiitos ystäväni, että minäkin sain kulkea kanssasi kappaleen tätä meidän maallista matkaamme.

Tuo enkelikello kuvassa on vanha, kauan lapsuuteni kodissa ollut. Vähän ajan saatossa jo rapistunutkin, mutta joka joulu se pitää koota. Jotenkin se luo niin jouluisen tunnelman hentoisella helinällään.


Niin joulu oli ja meni. Aattoilta vietettiin pikkupoikien kotona nauttien lasten herisyttävästä riemusta. Pakkasesta huolimatta kävimme ulkoilemassakin ja jopa joulupäivänä naapurissa iltakahvilla. Liekö tuo enää niin tarkkaa on, mutta lapsuudessaamme ei ennen tapania ollut tapana kyläillä!

Käsityörintamalla ei ole kovin paljoa tapahtunut, mutta nuo iloisen kirjavat sukat olen tehnyt.
Lanka on Regia 4-fach haltbar by Kaffe Fassett, jonka ostin syksyllä 2009 Tampereen Käsityömessuilta. Yhdet sukat Regia langasta on puikoilla, ne valmistuvat uuden vuoden puolella.



Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2011

Vain yksi yö Joulun juhlaan

Lumiset oksat vihreän puun

kimmeltää valossa jouluisen kuun.

Katselen tähtien hopeista nauhaa,

toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa!

...

Sydämeeni Joulun teen,
ja mieleen hiljaiseen....

Enää kaksi yötä jouluun

Ihmisen arvoa ei ratkaise se,

mistä hän on tullut,

vaan se minne hän on matkalla.

- Z. Topelius-

.. Ihana ystävä kävi miehineen parin yön yökylässä. Näin ihanan enkelin sain joulun odotuksen iloksi tuliaisena...

....ja enkelirasian täynnä suklaata!

Näitä sukkia aloittelin kuun alussa Oulun junassa ja valmistuivat sitten toisen Oulun reissun jälkeen. Piipahdin nimittäin viikon päästä uudelleen Oulussa. Nyt teatterireissulla. Käytiin katsomassa ihanaista prinsessa-satua Rosa Ruususesta.

Lähtö Ouluun oli vähän vauhdikas. Sattui nimittäin niin, että meinasin jäädä junasta ja ensin jäinkin. Odottelin kotona kaikessa rauhassa poikani kyytiä junalle. Tyttäreni, joka oli tullut jouluksi kotiin, soitteli veljelleen kysyen missä viipyy, kun junan lähtöön on enää kymmenisen minuuttia. Apua, heräsin minäkin! Onneksi kaikki matkaan lähtevä oli jo ulko-ovella, kengät jalkaan, takki päälle ja laukkuineni portille.
Kun käännyimme aseman pihaan, niin junapa jo puksutti etälään päin perävalot vilkkuen.Siinä sitä vähän noiduttiin ja pyörähdettiin autolla aseman pihalla pientä ympyrää. Sitten auton nokka kohti seraavaa pysäkkiä, jonne on matkaa 25 km. Soitin miniälle,että katsoisi netistä junan lähtöajan sieltä. Aikaa meillä oli ruhtinaalliset 16-17 minuuttia!!! Ja muutama rekka edessä muun liikenteen lisäksi ja 8-kympin rajoitukset! Välillä meinasin hermostuksissani tuskastua. Kuskini KÄSKI rauhoittua, ettei hänkin hermostuisi.

Ja niin kurvattiin onnellisesti aseman pihaan, jossa juna seisoi. Seisoi silloin vielä, mutta kun hyppäsin autosta laukkuineni, niin junapa jo liikkuikin.... siispä juoksuksi, hyppäys alimmalle junan portaalle ja käsi salamana oven kahvalle, jolloin ovi AUKESI!!!! Portailta katsoin taakseni, esikoiseni juoksi perässä ( miksiköhän???), mutta kai huojentuneena pysähtyi ja vilkutti hyvät matkat!!

Soitin hänelle, kun pulssini oli rauhoittunut ja kiittelin kyydistä ja ehdotin vähän rauhallisempaa matkaa takaisin kotiinsa. Hän kyllä tuumaili, ettei puhuttasi mitään isälleen, mutta enpä malttanut pitää suutani kiinni.

On tästä pikkuisen keskusteltu jälkeen päin, mies kun joutuu yleensä aina vähän odotteleen lähdöissämme. Mutta on minulla selityskin junasta myöhästymiseen. Omasta mielestäni sanoin pojalle junan lähtevän kymmentä vaille, kun hän taas sanoo minun sanoneen kymmentä yli! Oli miten oli, ehdin Ouluun ja teatteriin!

Joo, teatteriin! Junassa katsoin kenkiini ja hyvät hyssykät, minulla oli jalassa kuoma-saappaat! Niinpä tietenkin, ensimmäiset jalkineet kiireessä eteisessä jalkaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sain nätit nilkkurit lainaan kyläpaikkamme frouvalta. Oishan niillä kuoma-saappaillakin tietenkin voinut mennä teatteriin, mutta noin oli kuitenkin kivempi.
Piipahdinpa seuraavana päivänä Matleena ystävänikin luona.

Enkeleitä, enkeleitä...

Isoin on Oulussa neuleillassa opeteltu ja hopeinen Novitan Silver lankaa, joka oli aika karheaa virkattavaa. En taida toista siitä tehdäkään! Pienemmät virkkasin ohuesta virkkauslangasta. Enkelit saivat päähänsä ripustuslenkit, joten ne ovat varmaankin joulun ajan joulukuusessa.

Enkeleitä on nyt valmiina seitsemän kappaletta. Nämä enkelit menevät vähäksi aikaa kalenteriauton luukkuun ja pääsevät sieltä pikkupoikien mukaan, kunhan piipahtavat mummilassa. Näissäkin enkeleissä on ripustuslenkki, jotta voivat sitten lennellä kuusen oksilla.

Jouluun on enää neljä yötä!

Eipä ole enää kuin kaksi. Tietsikkani nimittäin lakkasi toimimasta. Lopulta vika oli näppäimistössä ja hiiressä. Ne ovat nyt pojaltamme lainassa ja kone toimii taas! Ja sain tehtyä valmiiksi tään postauksen.

Joulua odotellessa

Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?

Siksi että siellä missä on sydämesi,

siellä on aarteesi.

-Paolo Coelho-

...

Sininen hetki joukukuun alkaessa.

Puksuttelin joulukuun ekana päivänä junalla Matleenan luo kylästelemään. Junakäsityönä matkalla oli sukankudin. Junassa sitä vain oikeastaan teinkin ja paluumatkalla sain vain kantapään tehtyä. Ei siis oikein nopsaa tekemistä, mutta kunhan jouluksi valmistuvat!

Yhden yön olimme Matleenan luona, toisen naapurikunnan ystävien luona, jonne mies vielä jäikin auttelemaan muutamassa projektissa.

Näin komeaa käpytikkaa ihailimme kahvistelun lomassa keittiön ikkunan takaa. Herkullinen läski näytti maittavan linnulle oikein hyvin.

Talitintti yritti päästä samoille apajille, mutta kai tikan tuimasta katseesta johtuen jätti yrityksen seuraavaan kertaan.

100% puuvilla Kesäpirkka-langasta tulee myssyjä joulun jälkeen.

Sytomyttylangan, jonka ehdin ennen kuvaamista keriäkin sain Matleenan Ylläksen langoista.

Minäkin pääsin mukaan Oululaisten neuletapaamiseen Maakariin. Aiheena oli joukukoristeet; tähdet, sydämet, enkelit ja muutakin siellä tehtiin. Väkeä oli paljon, kolmen pöydän ympärillä ja me kolme vielä soffalla, minä Matleenan ja Tainan keskellä.
Matleenan kanssa virkataan enkeliä ohjeet polvillamme ja vielä mallikappale vieressä. Sitä pitikin tarkastella tämän tästä, kun kirjoitettua ohjetta ei tahtonut välillä ymmärtää!!! mutta mallin katsominen auttoi.

Ilta oli mukava ja kului rattoisasti. Väen vähetessä näyttävät jutut paranevan, kun niin kovasti naurattaa. Näin iloisessa porukassa oli tosi mukava vierailla. Sain muuten luvan tulla toistekin!

Saimme enkelimme valmiiksi vasta seuraavana päivänä. Kuvasimme mallienkeliä monelta kantilta neuleillassa tueksi kirjoitetulle ohjeelle. Onneksi ehdin illalla helmaosaan, joka oli helpoin osa työstä. Tein enkelille vielä sädekehän aloituslangan lenkkiin. Olisi sen voinut jättää ripustuslenkiksikin, mutta tämä isompi versio sopii mielestäni paremmin pöydälle.

Tänään ostin ohuempaa lankaa, josta teen enkeleitä vaikkapa joulukuuseen.

Matleena ottaa lähikuvia enkeleistämme.

Neuletapaamisesta lähtiessämme veimme Tainan kotiin. Taina sanoi takapenkillä olevan lahjapussin minulle. Ymmärsin ensin, että se olisi Matleenalle, mutta hämmennyin todella sen kuulumisesta minulle. Kiitos ihanainen Taina. Kaunis virkatulla sydämellä suljettu pussi sisälsi ihanan surukortin (serkkuni johdosta), suloisen joulukortin, hurmaavan joulukynttilän ja suussa sulavaa suklaata. Taina, kiitän, kumarran ja lähetän lämpöisen jouluhalin sinulle.

Kotiin tultuani pikkupoikien piti päästä heti mummilaan.

Kalenteriautosta sai avata kerralla kolme laatikkoa, ensimmäisestä löytyi kolme pientä tonttua, toisesta kolikot ja kolmannesta sukat kaikille kolmelle pojalle. Sukat eivät tosin mahtuneet lokeroon, mutta lokerossa oli lappu, joka kertoi kalenteriyllätyksen. Iloisina yllätykset pussitettiin kotiin vietäviksi.
Huomenissa on sitten taas kaksi lokeroa avattavaksi.