Kukaan ei ole täydellinen
ja minä olen täydellinen esimerkki siitä!
Tämä viesti oli kirjoitettu Pyhätunturin ladun varressa olevan Marjutin kahvikodan seinälautaan. Sopii hyvin minullekin!
Tuppelo, vitsikö? Eihän toki! Anonyymi sitä ihmetteli tuon edellisen postauksen kommentissaan.Tässä tuppelo työssään. Jos puikko painaa sormea, tuppelo auttaa!!!
Ennen Baretsin hiitoreissulle lähtöä, (josta en nyt ehdi laittaa juttua) pikkupojat kävivät hiihtokilpailuissa. Tässä keskimmäinen pojista ohittaa pikkuveljeään, jota ohitus vain naurattaa. 
Vaari, isi ja pappa kannustavat poikia! Olimme viime viikon Pyhätunturilla.
Hiihtelin siskon kanssa huikeissa maisemissa viikon aikana kuutena päivänä 83 kilometriä.
Tässä siskokset ladulla.
Ketkä lienevätkään kisailleet ladun vierellä. Mukavaa varmaankin on ollut jäljistä päätellen.
Rinteessäkin käytiin, minä kolme kertaa, siskon sain mukaani kahdesti. Sisko ei suostunut laskettelemaan muualla kuin perherinteessä. Sielläkin kyllä sai vauhtia ihan mukavasti. Tässä hän jo melkein alhaalla.
Itse kävin huipulla asti. Eka kerralla alas katsoessa aattelin,että VOI!!! Mutta alashan sieltä oli päästävä. Seuraavat kerrat olivatkin sietten jo helpompia!
Tuo punatakkinen olen minä. Pyhällä on muuten aivan upeat uudet kuvulliset tuolihissit. Ei tuntunut tuuli huipulle mennessä. Alas tullessa sitten kylläkin.
Käsitöitäkin tehtii. Sisko kutoi vihreää sukkaa.
Ystävämme virkkasi tabletteja omalle siskolleen tuliaisiksi.
Tässä valmiina vaaleasta langasta kaksi kappaletta. Lanka tais olla Novitan virkkauslankaa kaksinkertaisena.
Minä sain aikaisksi sukat Step AloeVera jojoba langasta.
Eilen kävin tämän kevään viimeisen hiihtoreissun. Kotikaupunki joen toiselta puolen vaaran päältä. Siellä se kotikin pilkottaa!
Vaaran päälle nousu on varsinainen kuntopolku, ainakin minulle, mutta sieltäpä onkin sitten muutaman sadanmetrin huikea lasku. Kuvassa laskua koko matkan ja reilusti tuplasti vielä lisää mutkan jälkeen. Jo tuon takia kannattaa hikoilla vaaran päälle. Sitten takaisin ylös kolmen eri nousun kautta ja taas pitkän pitkää loivaa laskua alas joenjäälle ja kotiin.
Kyllä täällä on kelvannut hiihdellä, mutta ensi talvena uudelleen.
Hiihtelin siskon kanssa huikeissa maisemissa viikon aikana kuutena päivänä 83 kilometriä. 
Tässä siskokset ladulla. 
Ketkä lienevätkään kisailleet ladun vierellä. Mukavaa varmaankin on ollut jäljistä päätellen. 
Rinteessäkin käytiin, minä kolme kertaa, siskon sain mukaani kahdesti. Sisko ei suostunut laskettelemaan muualla kuin perherinteessä. Sielläkin kyllä sai vauhtia ihan mukavasti. Tässä hän jo melkein alhaalla. 
Itse kävin huipulla asti. Eka kerralla alas katsoessa aattelin,että VOI!!! Mutta alashan sieltä oli päästävä. Seuraavat kerrat olivatkin sietten jo helpompia! 
Tuo punatakkinen olen minä. Pyhällä on muuten aivan upeat uudet kuvulliset tuolihissit. Ei tuntunut tuuli huipulle mennessä. Alas tullessa sitten kylläkin.
Käsitöitäkin tehtii. Sisko kutoi vihreää sukkaa. 
Ystävämme virkkasi tabletteja omalle siskolleen tuliaisiksi. 
Tässä valmiina vaaleasta langasta kaksi kappaletta. Lanka tais olla Novitan virkkauslankaa kaksinkertaisena. 
Minä sain aikaisksi sukat Step AloeVera jojoba langasta. 
Eilen kävin tämän kevään viimeisen hiihtoreissun. Kotikaupunki joen toiselta puolen vaaran päältä. Siellä se kotikin pilkottaa! 
Vaaran päälle nousu on varsinainen kuntopolku, ainakin minulle, mutta sieltäpä onkin sitten muutaman sadanmetrin huikea lasku. Kuvassa laskua koko matkan ja reilusti tuplasti vielä lisää mutkan jälkeen. Jo tuon takia kannattaa hikoilla vaaran päälle. Sitten takaisin ylös kolmen eri nousun kautta ja taas pitkän pitkää loivaa laskua alas joenjäälle ja kotiin. 
Kyllä täällä on kelvannut hiihdellä, mutta ensi talvena uudelleen.Huomenna suuntaamme kohti eteläistä Suomea ja maanantaina sitten kuukaudeksi Brasilian auringon alle. Käsityöt taitavat jäädä kotiin sulattamaan lumia ja odottamaan.
11 kommenttia:
Kauniita maisemia ja paljon nättiä olet käsitöissä saanut aikaseksi.
Olipa hauskaa, kun hengästymättä pääsin mukanasi vaaran päälle, huikaisevan kauniita maisemia ihailemaan!
Oikein hyvää matkaa etelään ja Brasiliaan!
Onpa otsikkosi melkein sama kuin minulla :)
Hauskan huikeita maisemia ja kokemuksia olet saanut elää. Austerman Stepistä sain tuntumaa kun neuloin sukkatempauksessamme pitkät polvisukat eräälle hoitokodin asukkaalle - helpon ja mukavan oloista käsitellä, toivottavasti myös käyttää, koska sisältää aloeveraa ja jojobaöljyä.
Kiitos kun valaisit sormituppelon salaisuutta ! Kudon itse vissiin liian vähän, koska en ole huomannut sen tarpeellisuutta. Osaat varmaan olla onnellinen hyvästä kunnostasi ja osaamisestasi ! Sivusta katsoen olet kyllä "erittäin hyvä ellet täydellinen" !
Noissa lasten kisoissa sitä onkin aina riemua mukana! ;) Ja O:lla ihan oikea asenne kilpailuun ainakin vielä. ;D
Kuvissasi ihania talvisia maisemia, mutta pian katseletkin kesäisempia maisemia. Hyvää matkaa, tulkaa terveinä kotiin! :)
Mukavaa matkaa! Joku täällä on pienesti kateellinen noin pitkästä ulkomaan reissusta.
Nyt minäkin huomasin vasta tuo Brasilian kun maltoin lukea viimeisetkin rivit. Mukavaa Matkaa!
Hienoja hiihtoreissuja sinulla upeissa maisemissa. Ooh Brasiliaan kuukaudeksi! Oikein ihanaa,rentouttavaa ja elämysrikasta Brasilian matkaa!
Onpa upeita maisemia ja käsitöitä
Ihania maisemia! Ja oikein mukavaa matkaa:)
Minä toivottelen Sinulle ja Rqkkaillesi Ihanaa Pääsiäistä
Lähetä kommentti