Hopeaa

Jos varjot pelottavat,

on hyvä muistaa,

että juuri ne kertovat auringon paistavan.

-Paula Sainio-

.

Toissa viikonloppuna ajelimme Muonihhoon (muoniolaisittain) miehen kanssa kyläreissulle. Siellä askartelimme ystäväni kanssa pari päivää hopean parissa.

Aamupäivän auringon kultaama maisema piti käydä kuvaamassa kirpeässä pakkasessa ulkona, kun sisältä kuvattaeassa lamput heijastivat ikävästi valonsa ikkunaan.

Opettajamme kuvaa kuvaajaa ja kuvaaja kuvaajaa!

Pikkupojille tein enkeliriipukset.
Saas nähdä kelpaavatko kaulaan, mutta voihan ne ripustaa vaikka sängyn viereen seinälle.

Käsin kaiverrus on vaikeaa. Totesinkin, että pitää hakeutua kaiverruskurssille, jos tätä aikoo jatkaa. Olen joskus vuosikausia sitten käynyt kaivertamassa rukinlapoja ja muuta pientä puista juttua, mutta puu niin paljon pehmeämpää ettei kaiverrin lipsu siinä niinkuin hopeassa. Taitaa olla tuo hopean kaiverrus kuitenkin vain tekniikkajuttu.

Aattelinpa sitten tehdä sokerilusikan, joten sokerilusikan sahaukseen hopealevystä.

Terä katkesi. On sitä jo jotain oppinut, kun katkaisin vain yhden (tai kaksi!) terää. Ensimmäisellä kurssilla ensimmäisellä sahauksella tuhosin varmaankin kymmenen terää!!!

Valmis lusikka työpöydällä. Kuvan otin ilman salamaa, siksi on niin keltasävyinen.

Opettaja ehdotti ja piirsikin tähän hienon kaiverruskuvion, varmaankin kiusallaan, mutta enpä langennut loveen. Eka lusikka saa kelvata tuollaisenaan.

Tässä lusikka jo kotona sokerikupissaan.

Haamuko tämä on, vai mikä? Minähän siinä kävin saunan jälkeen ottamassa lähituntumaa pohjoisen ihanan kylmään lumihankeen. Ensin selälleen ja sitten vähän pyöriskellen ympäri ja hopusti takaisin saunan lauteille. Huuiiiiii, kun oli raikasta!

Kotona vintin ikkunasta saan seurailla lintujen tuohuja. Tässä taitaa kaksi vanhaa varista seurustella naapurin koivun latvassa.
Koneeni on sopivasti ikkunan lähellä, joten koneella surffaillessa on kiva välillä katsella luontoakin. Ja siivousurakan välillä piti aina vähän puhallella ja tuijotella ikkunasta ulos. Siivous-raivausurakka on kutakuinkin tehty tässä kammarissa. Muutamia paperi- ja lehtipinoja pitää vielä käydä läpi ja heitellä kaikki ylimääräiset menemään. Paljon on tavaraa lähtenyt ulos tästä huoneesta.

Sitten pitää jatkaa tätä touhua, nyt kun on saanut siivouspään auki. Aion siivota vielä kaikki vaatekaapit ja laittaa kierrätykseen semmoiset vaatteet, joita ei tule pidettyä.

Joten urakka jatkuu!

Muutama päivä sitten harakkapariskunta

otti aurinkoa aamusella korkealla koivun aurinkoiselle latvuksella.

Liekö on pariskunta, mutta niin mukavan näköisinä kököttivät nokka kohti aurinkoa.