Reissulta kotiin

Mikään ei ole niin mitätöntä,

ettei sitä kannattaisi tietää,

eikä mikään niin suurta,

ettei sitä kannattaisi yrittää.

-W.Horne-

.

Eilen pakkaspäivänä kävelyllä ihailin huurteista koivikkoa.

Viime viikon keskiviikkona matkasin päiväjunalla kohti Hämeenlinnaa.
Pännäisen asema piti kuvata nuoruusmuistojen vuoksi. Nuorena kihlattuna matkustelin junalla riiuureissuille melkein kaikkina vapaapäivinäni. Sulhanen, nykyinen mieheni oli useimmiten asemalla vastassa, mutta joskus sulhon ollessa töissä seikkailin linja-autoilla tästä eteenpäin. Oi, niitä aikoja....

Aurinko paistoi kirkkaasti ja lumen määrä vain lisääntyi, mitä etelämmäs juna puksutti!

Matkakäsityönä tein torkkupeiton palasia.

Ensimmäinen pysäkki reissullani oli Hämeenlinna, siellä vietin vuorokauden siskon ja miehensä luona. Siskolle vein synttärilahjaksi, joka muuten on huomenna, teekannun myssyn hänen vihreän sävyiseen keittiöönsä. Onnea Pirkko!

Teekannun myssy pääsi heti iltateelle toimittamaan tärkeää tehtäväänsä.

Samanlaisen myssyn olen tehnyt itselleni jo syksyllä 2009. Tämä myssy on ollut ahkerassa käytössä ja pitää teen kauan kuumana. Ohje löytyy: Suuri käsityölehti lokakuun numero 10 vuodelta 2005.

Siskon kanssa käytiin avantouinnilla Aulakojärvellä. Avannolle mennessämme kysyin siskolta, että onko pakko, jos ei taho? Sisko lohdutti, ettei ole pakko!

Tämän kuvan otin kotiin lähtöaamuna kolmannella uintikerralla, kun aurinko punasi pakkasaamuisen järven lumisen pinnan.

Ei ollut pakko, mutta sinne piti pulahtaa. Oli muuten tämän talven ensimmäinen hyisen hurmion kokeminen.

Muuan rouva sanoi uivansa viisitoista vetoa. Hyvä jos itse kymmeneen pääsin.

Sisko tais uida ainakin ne 15 vetoa, mutta onkin koko talven käynyt järvessä pulikoimassa.

Lunta on etelässä hurjan paljon enempi, kuin meillä pohjoisempana. Hyvä, että pihalta näkee tielle juuri ja juuri.

Tämmöisiä palasia tein reissulla. Joskus tulevaisuudessa tästä pitäisi saada aikaiseksi torkkupeitto.

Hämeenlinnasta menin tyttären luo Helsinkiin. Siellä me messuiltiin ja shoppailtiin. Tytär osti soffan ja uuden sängyn. Ne hän sai kotiinsa vasta tiistaina, jolloin olin jo kotimatkalla. Vietettiin mukavaa äiti-tytär-viikonloppua. Sisko tuli seuraksemme sunnuntaina.

Lunta on riittämiin täälläkin enempi kuin meillä. Ihan keskustasta sitä on kyllä raivattu pois, mutta vähän kauempana on kunnon kinokset.
Siskon kanssa menimme pyhäiltana junalla takaisin Hämeenlinnaan.

Osaa se siskokin, neuloa nimittäin tai kutoa, niinkuin me sanomme. Tämän mustan takin teki itselleen. Piti kuvata salaman kanssa, jolloin mustasta tuli vähän hailukka, mutta muuten ei ois oikein malli näkynyt. Isokin takista tuli, mutta sen saa vähän pienemmäksi, kun siirtää nappia.

Takakappaleen kaula-aukosta oli tullut ensin liian avara. Kekseliäs kun on, niin hän pienensi sitä ainaoikein kerroksilla sopivaksi. Ei se kovin hyvin tässä näy, mutta oli kivan näköinen muuten sileässä neuleessa.

Kotimatkalla eväitä oli tietenkin ihan riittävä määrä. Pokkari hengen ravintona, sen lisäksi että kuuntelin lopun menomatkalla aloitetusta Enni Mustosen äänikirjasta Yllätysperintö. Kotimatkakäsityötä varten piti Hämeenlinnassa ostaa sukkalankaa, kun torkkupeittolanka loppui yhden värin osalta. Ihan tuollaista perussukkaa kudoin vain varren verran.

Eilisellä pakkaspäivän kävelyreissulla kävin hakemassa uuden passini.

Pakkasasteita oli yli kolmekymmentä, mutta hyvin tarkenin. Päässäni on äidiltä perimäni varmaankin neljä- viisikymmentä vuotta vanha minkkihattu. Ei palellut päätä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tarkeneminen on vain pukeutumiskysymys!