Kun teet valintoja elämässä,
älä unohda elää!
-Samuel Johnson-
Tuossa edellisessä postauksessa mietiskelin, että vieläkö kotirantaan pääsisi uimaan.
No, 26.11 päivällä kävin tarkistamassa rannan tilanteen. Ei ollut jäätä, ei!
Siis, uimaan äkkiä! Uimaystäväni oli jossain palaverissa, joten siirrettiin kylmää kylpyämme myöhemmäksi.
Pimeää oli jo, kun iltasella puoliseitsemän lähdettiin rantaan. Kaverillani oli otsalamppu mukana, joten hänen pulikoimisensa näkyy kuvassa juuri ja juuri. Minusta otettu kuva vedessä on vain mustaa....
...pois kahlatessani sentään osuin näkyvästi kuvaan.
Sitten seuraavana päivänä 27.11 yöpakkasen myötä rantaan oli hiipinyt ohutta jäätä.
Ystäväni otti mukaan vähän kättä pitempää, jolla pukkeli rannan puhtaaksi.
Enpä ole näin myöhään kertaakaan aikaisemmin voinut uida "omassa rannassa" kodin lähellä.
Uintiaika on ollut suunnilleen äitienpäivästä isänpäivään!
Nyt ranta on taas jäässä!
Tämä ranta on nyt sitten hyvästelty uimisen merkeissä uuteen kevääseen,
kunhan ensin saamme katsella riemumielin jäiden lähtöä!!!
6 kommenttia:
Ihanaa hyistä hurmiota! <3
Itse en ole koskaan uskaltautunut noin kylmään veteen aikuisiällä. Sen hyväätekevästä vaikutuksesta olen kyllä kuullut.
Ihailtavaa rohkeutta!
Minua, kuivalla maalla kasvanutta, aivan hirvittää...
Matleena:
Ihanaa on hyinen hurmia! Olo jälkeen päin vieläkin parempi! :)
Marjut:
Suosittelen läpmpimästi kokeilemaan, jos mahdollisuus tulee eteen.
Veteen on vaan mentävä kerralla mitään miettimättä!!! :)
Heleena:
Rohkeudesta en tiedä, mutta suosittelen sinuakin kokeilemaan! :)
Matleena:
Ihanaa on hyinen hurmia! Olo jälkeen päin vieläkin parempi! :)
Marjut:
Suosittelen läpmpimästi kokeilemaan, jos mahdollisuus tulee eteen.
Veteen on vaan mentävä kerralla mitään miettimättä!!! :)
Heleena:
Rohkeudesta en tiedä, mutta suosittelen sinuakin kokeilemaan! :)
Tuota noin, täällähän jäätyy, ihan kuvaa katsoessaan =)))
Lähetä kommentti