Tyttären tikkuri

Tyttäreni toivoo joululahjaksi pitkää villatakkia, nilkkoihin asti ulottuvaa. Toiveväri oli ensin musta, mutta yhdessä lankoja valittaessa päädyimme tumman harmaaseen, jossa hiven vaaleaa mukana.

Työn aloitin 30.10.2008

Kuvassa lanka näyttää paljon tummemmalta kuin todellisuudessa. Mallikuvassa valkeasta tulee neulemalli, ja tummasta takista vähän mallia silmukoiden ja kaavan suhteessa. Vähän vaikeaa on, kun teen taka- ja etukappaleet yhtenä kainaloihin asti 80 cm:n pyöröpuikolla. Otin jo kerran pois puikolta ja mittailin leveyttä, kun silmukkamäärä epäilytti. Jatkoin kuitenkin ja tänään piti taas mitata. Laitoin tyttärelle viestin, että ilmoittaa kuinka leveän helman haluaa. Purkutyö taitaa olla huomenna edessä.

Tässä väri näyttää aika oikealta

Taitaa olla parempi purkaa tämä kuin puolimetrinen pätkä!

Sukat

Vaikka en osannut ilmoittautua sukkasatoon tikuttelin niitä syys-lokakuun aikana muiden touhujen ja kutimien lomassa neljät.

Edellisten sukkien teosta taitaa olla kolmisen kymmentä vuotta, niin minulla kuin sisarellanikin.

Kantapää teetätti vähän ylimääräistä ja kärkikavennuksetkin säveltelin vähän sinnepäin. Viimeisten sukkien varren mallin kehitteli sisareni, jonka sain sukkatouhuihin mukaan Levin tunturimökissä. Ohjeen saimme lähtiessä miniäni äidiltä, ja niinpä Pirkko sitä sitten tikuttelemaan. Kuvio tulee lisäyksillä ja kavennuksilla. Lisäys kuuluisi siirtää aina seuraavalla kerroksella yhden eteen päin, mutta kun ei siirretty, kuviosta tuli tämmöinen.

Väärin ymmärretystä ohjeesta tuli niin kiva, ettäPirkko teki toiset samanlaiset.

Lapaskuuhun minäkin!

Olen nyt sitten Lapaskuulainen. Pääsin Tumpputupaan! Sukkasatoon en ilmoittautunut, kun en vain osannut. Jotain siinä tuli, että meni sormi suuhun ja sitten ilmoittautumisaika lipsahti ohi. Sen verran innostuin kuitenkin, että nyt on menossa neljäs sukkapari loppusuoralla. Jouluksi meinaan tehdä vielä ainakin yhdet miesten sukat! Ja sainpahan sisarenikin innostumaan sukan kutomisesta. Me kudotaan, vaikka pitäis kai opetella käyttämään neulomis-sanaa. Sisareni on tehnyt sukkia viimeksi kolmisenkymmentä vuotta sitten! Kuten minäkin!

Luulisin, että peruslapasen teko on helpompaa, kuin sukassa kantapään väsääminen. Vaikka kyllä se kantapääkin alkaa luonnistua, sillä harjoitteluhan se...., niin niitä mestareita tekee.

Pihan rusokuusaman marjat syysauringossa

Tervetuloa-sammakko on vähän kärsinyt kesän sateista. Mutta eiköhän talvihuolto saa sen taas ensi kesäksi ehtoisempaan kuntoon. Nyt se vielä vartioi portailla callunan katveessa, mutta lumien tultua sammako pääsee sisäruokintaan!

Syyskuvia ja käsitöitä

Ihana kotipihlajamme on jo karistanut kaikki lehtensä ja marjatkin hupenevat kovaa vauhtia lintujen parempiin suihin. Saas nähdä ehdinkö tehdä niistä hilloa!

Rusokuusaman oranssit majat hehkuvat auringossa. On aika veikeätä, että keväällä kukat ovat vaaleanpunaiset ja marjat nyt oranssit.

Hanhikki on täydessä kukassa, mutta kirkkaassa auringon valossa kukkien keltaisuus häviää tuohon vihreyteen.

Ja kesäinen lupiinikin kukkii vielä, vaikka ollaan jo lokakuulla.

Ja pikkuisen käsitöistä:

Valkoisen neuleen takakappale valmistui ja etukappale on vihdoin alulla. Tämä työ on ollut paitsiossa elokuun puolesta välistä. Tuli nuo marjareissut ja syksyiset pihatouhut häritsemään tätä uudelleen virinnyttä käsityöharrastusta.

Toiset sukatkin sain valmiiksi. Kantapäätä en saanut vieläkään siistiksi ja kavennus on vähän hassun näköinen, mutta josko harjoitus tekisi mestarin. En nyt sentää mestariksi aio, mutta vähän paremmaksi kuitenkin. Kävinpä tänään ostamassa punaista sukkalankaa, niin että jonkinlainen kipinä muhii sukkarintamalla. Ja tyttärelle olen luvannut tehdä nilkkapituisen villatakin! Langatkin on jo ostettu. Tytär toivoo takin jouluksi, jos ei nyt tälle vuodelle, niin ainakin seraavaksi! Joten ei hätää ollenkaan!

Syyspäivä 30.9.2008

Syyskuun viimeinen aamu! Kello kahdeksan oli pakkasta -2 astetta. Porraskaiteen kukat olivat huurteessa, mutta päivästä tuli aurikoinen, mukava syyspäivä. Päiva kului kuten eilinenkin pihalla haravoiden, kukkapenkkejä siivoten ja kesäkukkaruukkuja tyhjennellen. Tänään tosin hoitelin kauppa- ja ruoka-asioita siinä sivussa.
Aamusella kävin kameran kanssa joen rannassa. Tässä maisemassa sielu lepää, jokea katsellen oikein tuntee, miten siitä saa voimaa. Miten huikean kaunis luonto voi olla.
Ja sitten....

pulahdin joen kylmään syleilyyn ja rikoin tyvenen pinnan.

-----------------------

25.9 oli myös kaunis aamu. Asteet olivat plussan puolella. Ruskaisissa puissa olivat lehdet vielä tiukasti kiinni, mutta tänään niitä oli jo vähemmän. Kävin tässä välillä pilvisempänä ja tuulisempana aamunakin uimassa ja kamera oli mukana. Uintikuva ei onnistunut, kun itselaukaisu teki vähän epäselvän kuvan. Enkä viitsinyt mennä toista kertaa veteen heti uudestaan.

Näin kauniin ruskan loistaessa oli ihan mukava pulahtaa aika raikkaaseen jokeen!

Hui!!! Ei täällä kauan vanheta!

Sukat!

En osannut ilmoittautua sukkatalkoisiin, mutta innostuin kuitenkin verestämään sukan kutomistaitoja. Loppukesä ja alkusyksy meni mustikka-, puolukka- ja ruskaretkillä niin tiiviisti, että blogiharrastelun opetteleminenkin on ollut paitsiossa. Mustikka-ja puolukkareissut ovat luonnosasteella, mutta teen nekin kyllä valmiiksi.

Sukan kutomisen aloitin, kun lähdimme viikko sitten ruskareissulle Leville ystäväpariskunnan kanssa. Matleenalta lahjaksi saamani ranneroikotin oli oiva apu varsinkin automatkalla.

Sain sukat valmiiksi päivittäisten vaellusreissujen, saunomisten, syömisten ja seurustelun lomassa. Seuraavatkin sukat ovat jo alulla. Ne aloitin kun kävimme Oulussa teatterireissulla viikonloppuna.

Sukat tein Nalle-langasta.

Sukat valmiina!

Automatkalla aloitettu sukanvarsi!

Pitipähän vähän miettiä, miten kantapää tehdään, mutta ihan omasta päästä se syntyi! Liekö oikeaoppinenkaan, mutta kantapää kuitenkin.

Kohta valmiit!

Sukat päättelemisiä vaille valmiina tunturimökin soffalla!!!


Sukat tekijänsä jaloissa!

Pif- lahjani

Olin kipeänä keskiviikkona. Kävin postilaatikolla vasta illalla kymmenen jälkeen. Sielläpä oli mukava yllätys, iso kirjekuori, sisältäen jotain pehmeää! Kiireestihän se piti avata, sisältä paljastui Matleenan ompelema hieno ranneroikotin! Sitä pääsen kokeilemaan automatkalla, kun lähdemme maanantaina ruskareissulle Leville. Otan mukaan sukankutimen ja lankakerä saa matkata ranneroikottimessa, ettei pyöri jaloissa! Kuvassa roikottimen vieressä tulevien sukkien lankakerä odottaa innokkaana pussiin pääsemistä!

Kiitos Matleena-ystäväni!