Aurikoisena aamuna lähdimme suolle tutkailemaan, millä mallilla hillat ovat!
Missä ne hillat luuraa?
Sääsket hupun ulkopuolella! 
Kelovanhus pitkällään, varmaankin ötököiden aarreaittana
Hillahan se siinä
Tämä hilla on vielä vähän raaka, kypsän hillan tsuumaus ei onnistunut, mutta saimme jokainen suuhumme ihanan "jänkälämpimän" kypsän hillan
Niittyvilla kukkii
Suo piti ylittää vähän loikkien
Raakoja hilloja löytyi metsän seunasta, muutama kypsä avosuolta
Eiköhän mennä vaan eteenpäin
huh,huh, olipas ryteikkö
Pyy pivossa
Metsän siimeksessä...
mustikatkin jätettiin kypsymään
koivikko kimalsi 
Kyllä syöminen on mukavaa, kun on nälkä
Kyllä kannatti tarpoa!
Tehtiin yli kymmenen kilometrin metsä-suo-korpireissu tosi vaihtelevissa maastoissa. Tästä nyt kotiin ja uimaan!
2 kommenttia:
Jänkälämmin hilla - aivan vesi herahti suuhun! Onko sen makiampaa marjaa olemassakaan.
Sinulle jotain kivaa blogissani, käväsepä kurkkaamassa!
Lähetä kommentti