Syyspäivä 30.9.2008

Syyskuun viimeinen aamu! Kello kahdeksan oli pakkasta -2 astetta. Porraskaiteen kukat olivat huurteessa, mutta päivästä tuli aurikoinen, mukava syyspäivä. Päiva kului kuten eilinenkin pihalla haravoiden, kukkapenkkejä siivoten ja kesäkukkaruukkuja tyhjennellen. Tänään tosin hoitelin kauppa- ja ruoka-asioita siinä sivussa.
Aamusella kävin kameran kanssa joen rannassa. Tässä maisemassa sielu lepää, jokea katsellen oikein tuntee, miten siitä saa voimaa. Miten huikean kaunis luonto voi olla.
Ja sitten....

pulahdin joen kylmään syleilyyn ja rikoin tyvenen pinnan.

-----------------------

25.9 oli myös kaunis aamu. Asteet olivat plussan puolella. Ruskaisissa puissa olivat lehdet vielä tiukasti kiinni, mutta tänään niitä oli jo vähemmän. Kävin tässä välillä pilvisempänä ja tuulisempana aamunakin uimassa ja kamera oli mukana. Uintikuva ei onnistunut, kun itselaukaisu teki vähän epäselvän kuvan. Enkä viitsinyt mennä toista kertaa veteen heti uudestaan.

Näin kauniin ruskan loistaessa oli ihan mukava pulahtaa aika raikkaaseen jokeen!

Hui!!! Ei täällä kauan vanheta!

Sukat!

En osannut ilmoittautua sukkatalkoisiin, mutta innostuin kuitenkin verestämään sukan kutomistaitoja. Loppukesä ja alkusyksy meni mustikka-, puolukka- ja ruskaretkillä niin tiiviisti, että blogiharrastelun opetteleminenkin on ollut paitsiossa. Mustikka-ja puolukkareissut ovat luonnosasteella, mutta teen nekin kyllä valmiiksi.

Sukan kutomisen aloitin, kun lähdimme viikko sitten ruskareissulle Leville ystäväpariskunnan kanssa. Matleenalta lahjaksi saamani ranneroikotin oli oiva apu varsinkin automatkalla.

Sain sukat valmiiksi päivittäisten vaellusreissujen, saunomisten, syömisten ja seurustelun lomassa. Seuraavatkin sukat ovat jo alulla. Ne aloitin kun kävimme Oulussa teatterireissulla viikonloppuna.

Sukat tein Nalle-langasta.

Sukat valmiina!

Automatkalla aloitettu sukanvarsi!

Pitipähän vähän miettiä, miten kantapää tehdään, mutta ihan omasta päästä se syntyi! Liekö oikeaoppinenkaan, mutta kantapää kuitenkin.

Kohta valmiit!

Sukat päättelemisiä vaille valmiina tunturimökin soffalla!!!


Sukat tekijänsä jaloissa!

Pif- lahjani

Olin kipeänä keskiviikkona. Kävin postilaatikolla vasta illalla kymmenen jälkeen. Sielläpä oli mukava yllätys, iso kirjekuori, sisältäen jotain pehmeää! Kiireestihän se piti avata, sisältä paljastui Matleenan ompelema hieno ranneroikotin! Sitä pääsen kokeilemaan automatkalla, kun lähdemme maanantaina ruskareissulle Leville. Otan mukaan sukankutimen ja lankakerä saa matkata ranneroikottimessa, ettei pyöri jaloissa! Kuvassa roikottimen vieressä tulevien sukkien lankakerä odottaa innokkaana pussiin pääsemistä!

Kiitos Matleena-ystäväni!