Nostalgiaa!

Kun katsot tuota peikkoa

niin muista silloin minua.

Yhdennäköisyyteemme voi perehtyä,

eikä silloin voi mitenkään erehtyä.

Vaikka olenkin tumma ja peikko vaalea,

kun katsot tarkasti molempien nenää

et voi väittää toisin enää!

Sää lämpeni sen verran, että tarkeni mennä pihalle töihin.

Varaston siivouksessa päivä sitten vierähtikin.

Muuatta laatikkoa penkoessa sattui käteen lapsena kirjoittamani värssy.

Peikon kuva ei ollut enää tallessa, mutta tulipahan mukava mieli kun tuota peikkojuttua lueskelin.

Siis tarkeni mennä ulos! Olen kyllä sitä mieltä, että sääthän ovat vain pukeutumiskysymys!

Säällä kuin säällä tarkenee, kun pukeutuu sopivasti.

Mutta se lähtö pihahommiin tuntuu niin tylsältä, kun pitää tupata vaatteita kerroksittain päälle.

Nyt ei tarvinnut.

Ja mitäpä varastosta "löytyi". No, vaikka mitä. Laatikollinen lankoja, joita en muistanut edes olevan. Ja pari ufoakin oli mukana. Vihreä villatakki, jonka olen joskus kutonut sisareni ja Matleenan kanssa yhdessä omistamallamme neulekoneella. Siitä puuttuu vain kaulus ja vetoketju. Vähästäpähän on aikoinaan jäänyt keskeneräiseksi. En muista kenelle olen sitä ajatellut, itselleni se on kyllä pieni.

Rutussakin onneton on vuosin muovipussissa olon jälkeen.

Toinen tekele tai siis ufo on valkoinen neule.

Itselleni muistini mukaan olen tätä väsännyt, mutta tarkasta mallista ei ole muistikuvaa. Todennäköisesti olen tehnyt sitä "omasta päästä". Pyöröpuikolla tehtynä takaosa on valmis ja etuosassa on sitten tekeminen jäänyt tauolle!

Lankoja; kalalankaakin monta vyyhtiä! Mitähän noilla nyt tekisi???? Valmis lakananpitsi ja toinen alulla. Buklee lankaa useampi ja Novita floricaa yksi vyyhti ja erilaisia sekoitelankoja eilaisissa kerissä!!!

Ja vaatteita!

Muutama pussillinen meni suoraan roskikseen. Tästä yhdestä seurustelun aikaisesta, silloisen poikakaverini, nykyisen mieheni liivistä tuli ihan hellyttävä olo!

Liivi kesäkussa 2009 pihanurmella.

Ja tässä, silloin ennen, yli 40 vuotta sitten!

Voi meitä<3> Tämän asun teetin ompelijalla . Asu on oikeasti omenanvihreä. Tällä puvulla menin eka kertaa rouvana mieheni sukulaisten luo kylään!

Osa omista vaatteista pestynä.
Pesukone on hyrrännyt oikein tosissaan, monta koneellista on pesty.

Tässä tuo vihreä jakku on lähempänä oikeaa väriä. Milloinkahan nuo oikein mahtuivat päälle? Taitavat olla kokoa 36, jos ihan sitäkään, itsetehtyjä kun ovat.

Kirjalaatikoitakin varastosta löytyi. Niiden läpikäyminen on vielä kesken. Satukirjat olen jo valkannut näkösille . Niitä sitten pikkupojille lueskellaan. Kuvassa olevat kirjat on vanhin edesmennyt sisareni saanut 50-luvun alussa. Ne on kyllä luettu tarkoin silloin aikoinaan kaikkien meidän neljän tyttären voimin.

Voi noita aikoja!