Taas tuli vuosi lisää

Älä tarkkaile elämän kulumista;

matkusta siinä.

Nämä ihanat ruusut sain tyttäreltäni ja miniältäni, kun vuosia karttui taas yksi lisää mittariin.

Ennen synttäreiden juhlimista Juhannuksen viettoon! Mutta ennen juhannusreissuakin ehdin Ivalon matkan jälkeen olla yhden yön kotona. Lähdin seuraavana aamuna miehen mukana Ouluun, siellä vietin pari tuntia ystäväni Matleenan kotona. Matleenan mies haki minut rautatieasemalta ja Matleena vei takaisin junalle. Matkasin pendoliinilla tyttären luo Helsinkiin. Samantien jatkoimme matkaa Porvooseen. Siellä vietimme vuorokauden kahden ihanan ystävämme luona ja kiertelimme sisustuskauppoja.

Sieltä matka jatkui sisareni luo Hämeenlinnaan. Yövyimme siellä. Tytär nauroi, että hän ei ole koskaan viipynyt näin pitkään "kotimatkalla". Hän ajaa yhden pysähdyksen taktiikalla, tankaa jos on tarvis, käy vessassa ja ostaa kahvin mukaan autoon ja matkustaa yleensä yöaikaan. Äidin kanssa tehtiin matkaa vähän pitemmän kaavan mukaan.
Kaunista Aulangontietä matka jatkui kohti pohjoista. Ennen kotia

pysähdyimme lounaalle Kangasalan ystäviemme luona ja piipahdimme Kangasalan Lepokodin kesäpuodissa ja vielä Oulussa miehen luona. Yksi yö kotona ja takaisin junalla Ouluun ja miehen kanssa juhannuksen viettoon Matleenan ja miehensä mökille!

Johan oli jo aika rauhoittua. Aatto oli lämmin ja aurinkoinen ja nautimme suomen suvesta.

Mökin pihalla juhannuskoivujen katveessa teimme käsitöitä puolipukeissa.

Päästiinpä alkuillasta sauvsaunaankin, joka oli tietenkin ensin lämmitettävä. Sain tärkeän tehtävän; sytytin savusaunan pesän isäntämme leppoisassa ohjauksessa.

Haa! sehän onnistui!

Köh, köh! Loppulämmityksen sain jättää miesten huoleksi!

Siinä se lämpiää.
Saunapuhtaat tytöt ihanan lempeitten löylyjen ja hartaan saunomisen jälkeen mökin rappusilla. Ensimmäinen savusaunaelämykseni on nyt koettu. Olipahan nautinnollista. Juhannustansseissa käytiin Naapurinvaaran huvikeskuksessa. Mökille lähtiessämme nappasin auton ikkunasta kuvan kokosta.

Komeammat juhannustulet meille tarjosi koko ajomatkan ajan juhannusyön aurinko. Upeaa!

Luontomatkailuakin harrastimme. Juhannuspäivänä teimme pienen retken läheiselle könkäälle. Illalla taas tanssittiin.

Ja töitäkin tehtiin. Kotoa otin mukaan teroitettavia puukkoja, jotka Matleenan mies tahkosi teräviksi. Sain taas tärkeän tehtävän tahkon pyörittäjänä!

Matleenan mies toi minulle mökin pihalta paikallisen orkidean synttärilahjaksi.

Ennen mökiltä lähtöämme joimme synttärikahvit.

Ja jottei matka joutuisi liian sukkelaan, pysädyimme Oulun kupeeseen toisten ystäviemme luo kahville. Siellä emäntämme mieleen muistui syntymäpäiväni, ja....

.... isäntämme tuli kahvipöytään onnittelumaljojen kanssa. Tämä tarkoitti sitten sitä, että vielä yksi yö kului kyläillessä.

Sain vähän lahjojakin.Ullaneuleen kassiin mahtuu isompikin käsityö, sen sain Matleenalta. Ihanaisen enkelin, Ruusutarha-muumimukin servetteineen ja kesähatunkin sain.

Juhannuksen aikaa

Oikein aurinkoista, lämmintä ja hyvää Juhannuksen aikaa!

Piipahdettiin pohjoisessa

Usein huomaamme

vasta huomenna,

kuinka upea tämä päivä olikaan!

Päivin ihanat orvokit porrastasanteella.

Perjantai-iltana ajeltiin pohjoiseen miehen siskonpojan perheen luo kylään. Mukaan lähti viisivuotias pojanpoika.

Lauantaina menimme Ivalojoen varteen mökille. Siellä pieni mies pääsi heti majan nikkarointihommiin, pappa vahtina.

Veneajeluakin sai harrastaa.

Me tytöt kateltiin lauantai-ilta niin ihania Ruotsin kuninkaallisia häitä. Ihanhan sitä herkistyi, kun morsiuspari oli niin ihastuttavan onnellinen.

Välillä saunottiin pitkän kaavan mukaan ja käytiin vilpoisessa Ivalojoessa pulahtamassa. Lapsukainenkin kastautui mummin sylissä, kun ei yksin tohtinut.

Tänään me tytöt käytiin metsäkävelyllä.

Vanhasta koivunrungosta kasvaa terhakoita uusia koivuja. Porokin näkyy tuolla saaressa!

Ivalossa kukkivat tuomet ja kullerot. Mesimarjat olivat komeassa kukinnassa.

Kaksi poroa oli saaressa, varmaankin sääskipaossa. Vahtasivat meitä tovin ja...

...uivat sitten toiselle puolen jokea.

Ja sääskiä riitti, hupparin huppu sai olla tiiviisti päässä, sillä joka paikkaan nämä itseään tunkivat. Käteni kimpussa sai kuvattua 16 yksilöä.

Lähikuvaa imevistä inisijöistä. Huitaisin ne pois ennenkuin iskivät kärsänsä minuun.

Vähän kästöitäkin tuli tehtyä. Keskeneräisiä kovasti; ylipolvensukka ja myssy.

Tänään tultiin kotiin pohjoisesta, huomenna on sitten suuntana etelä.

Ensimmäiset ylipolvensukat

"Vähän matkaa mökkitietä eteenpäin

ja siellä se avautui

-vanha pitsihuvila ja orvokkipenkit;

oranssia ja violettia silmänkantamattomiin,

sylintäydeltä,

kuin päivä ja yö yhtaikaa"

-Nalle kukkaketo orvokki vyöte-

Tässähän nämä, ensimmäiset ylipolvensukkani. Lankana Nalle kukkaketo orvokki ja luonnonvalkoinen Nalle aloevera. Halusin sukista vähän vähemmän kirjavat, joten vuorottelin orvokin ja luonnonvalkoisen kanssa aina kaksi kerrosta kumpaisellakin. Ihmeen helpolla noinkin pitkät sukat syntyivät. Alkuun vähän epäilin kuinka noin pitkää vartta jaksaa tikutella. Kai tuo lankojen vaihtelu ja sääriosan kavennukset pitivät mielenkiintoa yllä, niin ettei ollut lainkaan tylsää. Onpas toinenkin pari jo aloitettu!

Ei ollut orvokkeja pihalla, joten kuvasin unikkoja ja angervopensaita.

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!

Vanha hame ja kukkasia

Sulje silmäsi

niin näet kauemmaksi!

Kylläpä tuo aika on taas vierähtänyt, niin ettei tässä ole juuri ehtinyt koneelle. Pihan kynsimistä riittää ja riittää. Pari päivää olen putsaillut marjapensaiden ympäristöä. Siellä kun rehottavat rikkaruohot, leinikit, nokkoset ja voikukat ja hyttyset pörräävät ympärillä. Vielä piisaa repimistä ainakin huomiseksi. Aika paljon sain kuriinkin tuota rehoitusta, kun syksyllä levittelin haravoidut lehdet pensaitten juurille ja nyt olen tyhjentänyt sinne ruohonleikkurin ruohot. Marjapensaat ovat tontin rajalla, ja suurin savotta onkin aidan vierustolla.

Tykkään touhuta ulkona, mutta sisälläkin on puuhaa.

Tämä hame on ollut uusi neljäkymmentä vuotta sitten. Hameelle on jakku ja pitkät housutkin. Ja kaikki sopivat vain viereen. Tulikin mieleen, että kadonnutta vyötäröäkö nyt pitäisi alkaa etsiä??? Taitais olla toivoton työ.

Vanha vaatekasa on siis ollut käsittelyssä. Suurimman osan olen nyt saanut laitettua matonkuteisiin, roskiinkin olen osan "raskinut" heitää ja kierrätykseenkin jotakin menee. Jo oli aikakin, sillä olen säilönyt noita vaateriepuja pari-kolme-nejäkymmentäkin vuotta!!!! Huhhuijaa!!

Nyt sitten vähän pihan kukkasia.

Pioni aukaisee kohta kukkansa. Omistan ainoastaan yhden, mutta tähän viereen aion hankkia ainakin pari lisää, kunhan taas ennätän puutarhalle.

Pihlaja oli viime viikolla näin veikeän näköinen nuppuineen. En ole tainnut aiemmin katsoakaan tarkkaan pihlajan nuppuja, tuollaisia pieniä palloja....
.... kuin vasta täydessä kukassaan.

Näitä narssisseja olen ottanut vaasiin, vienyt kylään ja haudalle pitkästi yli sadan kappaleen ja vieläkin kukkia riittää. Nyt ne eivät kuitenkaan viihdy vaasissa kuin viikon verran, ensimmäiset olivat yli kaksi viikkoa.

Kullerot lopettelevat kukintaansa. Ihmeen pitkään ne ovat kukkineetkin, ekat olivat kukassa jo kahdeskymmenes toukokuuta ja varmaankin viimeiset tämän kuun kahdeskymmenes. Sen verran on vielä kukkia. Ihanan lämpimän toukokuun lopun ja tämän viileähkön kesäkuun ansiota varmaan, kun kukat jaksavat pitää kukkansa näin pitkään.

Vuohenjuurikin jaksaa kukkia.

Käsitöitäkin on tullut vähän tehtyä.

Ensimmäiset ylipolven sukkani ovat valmiit ja toinen pari on jo aloitettu!

Huomenna ne täytyy kuvata.

Puropusero

Antakaa neuleenne virrata kuin puro,

antakaa sen soljua viidakosta

lehmuston läpi,

sademetsän syleilyyn,

kukkameren kutsuun

ja katsokaa - kolibri tuolla!

ja miten kaunis luonto voi olla ilta-auringolla.

Tuo ylläoleva värssy on puro batik langan vyötteestä, josta tein alempana olevan neuleen.

Melkein koko päivän on sadellut. Sateisen päivän mukavia juttuja on leipomiset! Siis, aamupäivällä väsäsin kaksi raparperipiirakkaa. Teen aina kaksinkertaisen annoksen, kun tulee samalla vaivalla ja kiertoilmauuni paistaa kerralla. Kätevää!

Leipomusten jälkeen kujelman kimppuun.
Tämä ainaoikein Puropusero on jo jonkin aikaa ollut puikoilla, mutta tänään valmistui. Hihat tein ylhäältä alas ja säästyin hihojen kiinnittämiseltä ja pituus oli helppo mitata. Vain sivusaumat piti ommella.

Tuossa keskeneräisessä väri on oikeampi. Tää on semmoinen helppo arkipusero ja mukavan pehmoinen päällä.


Nyt iltaa kohden kirkastuu. Pilvistä on, mutta sade on lakannut, ainakin toistaiseksi. Eilen muuten tuli ennen rajua ukkoskuuroa raesade muuttaen hetkeksi maan valkioseksi.

Aurinkoista ja lämmintä huomista juhlapäivää kaikille valmistuneille!

Viikonloppureissulla

Hymy saa sinut näyttämään

paljon paremmalta

ja vieläpä ilman kustannuksia!

Ihanainen omenapuu kukkii!

Käväisin viikonloppuna riiuureissulla Oulun seudulla. Mies oli siellä ja pyysi piipahtamaan.

Ensin oli tarkoitus, että jatkan siitä matkaa Isolle Kirkolle asti, mutta se matka siirtyi vähän tuonnemmaksi.

Olimme ensin toisen tuttavaperheen vieraina ja maanantaiaamuna minut vietiin Matleenan luo päiväksi, sieltä mies sitten vei minut illalla junalle.

Tässä tuo sama omenapuu komeassa kukinnossaan Oulun keskustassa. Matleenan kanssa käytiin vähän shoppailemassa.

Piipahdimme uudessa Lumoava Lanka-kaupassa, josta Matleena osti lankaa.

Kangastakin hänen mukaansa tarttui reissulta. Itse ostin vain mustikkaleivokset päiväkahville. No, Prismasta sitten kyllä lähti mukaan yksi lankakerä ja pari servettipakettia. Junalla kun olin liikkeellä en viitsinyt hamuta lisää kannettavaa!

Matleenan terassilla tehtiin tietenkin käsitöitä. Nämä kuvat on kamera itselaukaissut!

Tarkkana pitää olla! Minulla on menossa junamatkalla aloitettu ylipolvensukka ja Matleena aloittelee tiskirätin tekoa. Sukkalankana minulla on Nallen Kukkakedon Orvokki ja luonnonvalkoinen AloeVera. Höh, luulin Orvokkia Lakaksi ihmetellen lilan sävyjä langassa. Niinhän siinä käy, kun tohkeissaan nappaa lankoja kaupan hyllystä lukematta vyötteitä.

Kyllähän meillä hauskaa oli, kun olin saada Matleenan kameran sekaisin opetellessamme sen itselaukaisua. Sitten kikatimme kuin pahaiset kakarat, kun odotimme ottaako kamera kuvaa vai ei! No, ottihan se.

Kotimatkalla junassa. En oikein tiedä, tuliko valittua oikea väri Orvokin kaveriksi, kun vähän pliisulta näyttää. Mutta saa nyt kelvata, jos en kehtaa kenellekään antaa, pidän ensi talvena itse.

Lähellä puolta yötä junan ikkunasta kuvasin laskevaa aurinkoa, joka vielä piipahtaa piilossa hetken aikaa keskiyöllä.

Kotoinen veeärrämme oli taas myöhässä, kuten aika paljon tämän kevään aikana, nyt 50 minuuttia. Miehen siskontytär oli tyttärensä kanssa meillä yökylässä, vaikka itse emme olleetkaan kotona, joten minulla oli mieluiset vastaanottajat juna-asemalla.