Ilon jälkeen surua

"On jokainen päivä, kuin elämä pieni.

Miten elää ne osaat, niin kulkeepi tiesi.

Kun aika nuo kaikki yhteen liittää,

vain hetkiä hyviä muistoissa riittää."

...

Kynttilöiden valoa serkulle.

Pari päivää iloisen syntymäpäiväreissun jälkeen saimme surullisen tiedon.

Serkkuni joutui sairaalaan vointinsa rajun huononemisen vuoksi. Oltuaan vain vajaat kaksi vuorokautta sairaalassa hän siirtyi taivaan kotiin. Tänään olisi juhlittu hänen 86-vuotispäiväänsä. Mutta jospa hän tuolla "yläkerrassa" tekisi nyt käsitöitään iloisena paremmin näkevillä silmillään. Auttelin häntä vähän viime aikoina silmäpakojen ja yhteenliittämisten kanssa, kun näkö teki hänelle tepposiaan.

Nyt me maalliset taivaltajat olemme saaneet pakkaset iloksemme. Tänään meillä pakkanen oli parhaimmillaan 23 asteen paremmalla puolella. Eipä tullut käytyä ulkona ollenkaan. Ulko-ovella sentään hyvästelin kylässä käyneen siskon miehineen.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä vähän. Lapaskuun innoittamana tein miniälle synttärilahjaksi lapaset saman väriselle pipolle kaveriksi. Lankana norjalainen Maija-lanka, jonka ostin Matleenan luona käydessäni Lumivilla (muistankohan oikein)- nimisestä ihanasta lankamyymälästä. Matkaa sinne on Oulusta vajaa parikymmentä kilometriä(???)

Lapasille tein kaveriksi kaulurin. Lanka samasta Lumivillasta Kitten Mohair.

Lapaskuuhun ilmoittautuessani lupasin tehdä yhdet lapaset. Intialainen peukalokiila kuitenkin innoitti tekemään vielä toiset. Näytti niin mielenkiintoiselta Matleenan Blogissa, että pitihän sitä kokeilla. Kiilasta tuli istuva ja sitä oli helppo ja mukava tehdä. Lankana SeiskaVeikka.

Tämmöisen puikkokasan, muutamia pieniä käsityöjuttua ja pari keskeneräistä neuletta sain lapsettoman serkkuni tavaroista itselleni. Hänen kahden sisarensa tyttäret kun eivät näitä tarvinneet ja yksi olisi jopa roskiin heittänyt.

Toinen neule oli melkein valmis, hihatkin tehtynä. Tämän kuitenkin purin karvain mielin, kun liian iso olisi itselleni ollut ja muutaman silmäpaon korjaaminen olisi ollut hankalaa.

Lanka on Schoeller-Stahl Batika-lanka.
Kutoessani tunnen jotenkin serkkuni läsnä olon, kun ajattelen lankan kulkeneen hänen käsiensä läpi vain vähän aikaa aiemmin. Lämpöistä hellää surutyötä saan tehdä langan ja puikkojen kanssa.

Yllätyksiä

Uskon, että elämän toisen puoliskon

on tarkoitus olla parempi kuin ensimmäisen.

Esimmäisellä puoliskolla opetellaan miten pitää elää.

Toisella puoliskolla elämästä nautitaan.

-Frances Lear-

Miehen veli täytti 70 vuotta lokakuun puolivälissä. Kun juhliminen ei tuntunut mieluiselta, hän lähti vaimonsa kanssa nauttimaan kesästä Turkin aurinkoisille rannoille.

Mutta vaimopa olikin juhlamielellä ja järjesti miehelleen yllätyksen loman jälkeen. Vaimo kulki ahkerasti "töissä" (tekee kyllä oikeasti eläkeläisenä työkeikkoja) viikon ajan valmistelemassa juhlia. Eikä mies aavistanut mitään. Juhliinkin oli menevinään kalaillallisille kalastusseurantalolle naapurin kyydillä, kun vaimon oli pitänyt mennä aikaisemmin muka avustamaan ruuan laitossa. Sisälle mentyään onnittelulaulu oli yllättänyt miehen täysin, ihan kyyneliin asti.

Seuraava yllätys oli, kun me mieheni kanssa ilmestyimme onnittelemaan. Itkuhan siinäkin tuli.

Matkamme kesti aamu kuudesta , jolloin kone lähti Oulusta kohti Rigaa, siellä odottelimme kuutisen tuntia ennen lentoa Göteborgiin Svea mamman maille. Perillä olimme sopivasti puoli tuntia ennen juhlan alkua. Yksi veljenpojista oli vastassa lentokentällä, josta sitten huristelimme onnittelemaan synttärisankaria.

Ensimmäiseksi tarjottiin ruoka, joka oli hyvää ja sitä oli riittävästi melkein sadalle juhlavieraalle.
(tästä hävitin ruokapöytäkuvan, enkä saanut sitä takaisin)

Syönnin ja muutamien laulujen jälkeen oli synttärikakun ja kahvin aika.

Juhlissa oli riemukasta ohjelmaa.

Saunamuorit kävivät tarinoimassa ja esittelemässä seksikkäitä puuvillaisia, vaaleanpunaisia, pitkälahkeisia (sitä vanhaa mummomallia) pikkuhousuja ja mittatilaustyönä tehtyjä riippurintaisen rintsikoita. Laulettiin, puheitakin pidettiin, tanssittiin ja nautittiin ruuista ja juomista.

"Tina Turnerkin" kävi laulamassa sankarille.

Mieskin sai suukon veljensä miniältä!

Näin heitetään 7-kymppistä ilmaan.

Synttärisankari juhlien jälkeen kotona vaimon antamien seitsemänkymmenen ruusunsa kanssa.
Viikko vierähti riemukkaitten juhlien jälkeen rattoisasti kylästellen.

Kotimaahan palattiin taas Rigan kautta halpalentoyhtiön lennättämänä. Matkat sujuivat vaivattomasti ja ilman ongelmia. Ja mikä yllättävintä itselleni, että selvisimme viikon reissusta kahden pienen käsimatkatavaralaukun kanssa, siis niiden sisältöjen kanssa. Niin vähillä vaihtovaatteilla en ole tainnut edes viikonloppureissua ennen tehnyt.

Oli aika hyvä pakkausopillinenkin reissu!!!!

Käsitöitä en tehnyt reissulla, mutta jo junassa Oulusta kotiin kilkuttelin puikkoja. Valkoinen kauluri Knitten mohair-langasta valmistui kotiin tultuani.

Reissulle lähtiessä olin päivän Matleenan luona kylässä.

Hän opetti minulle kuviovirkkausta. Eikä se niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin.

Käsityöt jätin pois matkastani, sillä aattelin, että nautin vain ensin juhlista ja sitten sukulaisten seurasta.

Kuviovirkkaus on edennyt vain vähän. Mitäkö tuosta tulee? No, jonkinlaista päähinettä siitä yritän. Aika näyttää, mitä saan aikaiseksi. Kuvio on tähän asti "omasta päästä", enkä yhtään tiedä miten tuo etenee!!!!

Kuvakin pyörähti tänne siityessään jostain syystä ylösalisin, mutta haitanneeko tuo mitään!

Joki jäätyy kovalla vauhdilla.

Uimiset kotirannalla onnistuvat taas noin puolen vuoden kuluttua. Vaikka joen jäätyminen on kaunista katseltavaa, sen sulaminen keväällä on niin riemullisen vapauttavaa.