torstai 25. marraskuuta 2010

Ilon jälkeen surua

"On jokainen päivä, kuin elämä pieni.
Miten elää ne osaat, niin kulkeepi tiesi.
Kun aika nuo kaikki yhteen liittää,
vain hetkiä hyviä muistoissa riittää."
...
Kynttilöiden valoa serkulle.
Pari päivää iloisen syntymäpäiväreissun jälkeen saimme surullisen tiedon.
Serkkuni joutui sairaalaan vointinsa rajun huononemisen vuoksi. Oltuaan vain vajaat kaksi vuorokautta sairaalassa hän siirtyi taivaan kotiin. Tänään olisi juhlittu hänen 86-vuotispäiväänsä. Mutta jospa hän tuolla "yläkerrassa" tekisi nyt käsitöitään iloisena paremmin näkevillä silmillään. Auttelin häntä vähän viime aikoina silmäpakojen ja yhteenliittämisten kanssa, kun näkö teki hänelle tepposiaan.
Nyt me maalliset taivaltajat olemme saaneet pakkaset iloksemme. Tänään meillä pakkanen oli parhaimmillaan 23 asteen paremmalla puolella. Eipä tullut käytyä ulkona ollenkaan. Ulko-ovella sentään hyvästelin kylässä käyneen siskon miehineen.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä vähän. Lapaskuun innoittamana tein miniälle synttärilahjaksi lapaset saman väriselle pipolle kaveriksi. Lankana norjalainen Maija-lanka, jonka ostin Matleenan luona käydessäni Lumivilla (muistankohan oikein)- nimisestä ihanasta lankamyymälästä. Matkaa sinne on Oulusta vajaa parikymmentä kilometriä(???)
Lapasille tein kaveriksi kaulurin. Lanka samasta Lumivillasta Kitten Mohair.

Lapaskuuhun ilmoittautuessani lupasin tehdä yhdet lapaset. Intialainen peukalokiila kuitenkin innoitti tekemään vielä toiset. Näytti niin mielenkiintoiselta Matleenan Blogissa, että pitihän sitä kokeilla. Kiilasta tuli istuva ja sitä oli helppo ja mukava tehdä. Lankana SeiskaVeikka.

Tämmöisen puikkokasan, muutamia pieniä käsityöjuttua ja pari keskeneräistä neuletta sain lapsettoman serkkuni tavaroista itselleni. Hänen kahden sisarensa tyttäret kun eivät näitä tarvinneet ja yksi olisi jopa roskiin heittänyt.

Toinen neule oli melkein valmis, hihatkin tehtynä. Tämän kuitenkin purin karvain mielin, kun liian iso olisi itselleni ollut ja muutaman silmäpaon korjaaminen olisi ollut hankalaa.

Lanka on Schoeller-Stahl Batika-lanka.
Kutoessani tunnen jotenkin serkkuni läsnä olon, kun ajattelen lankan kulkeneen hänen käsiensä läpi vain vähän aikaa aiemmin. Lämpöistä hellää surutyötä saan tehdä langan ja puikkojen kanssa.

15 kommenttia:

pirle kirjoitti...

Samoja tunnelmia täälläkin; äitini nukkui pois toissa päivänä, pitkän kivun jälkeen.
Kauniita töitä olet tehnyt.

Matleena kirjoitti...

Haikeaa on aina menettää läheinen, ikäihminenkin. Halirutistus.
Nätit tuli A:n lahjoista. Kiva tuo lapasten neulos, vissiin sitä samaa, jota olet käyttänyt sukissakin. Oikein muistit LumiVillan nimen, matkaa sinne on Oulusta todellakin hiukan vajaa 20 km. ;)

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Otan osaa suruunne.

Kauniita lapasia.

Tess kirjoitti...

Osanottoni.

Ihanan pirteän värisiä neulomuksia olet tehnyt :)

Marleena kirjoitti...

Pirle:
Lämpöinen osanottoni, äidin menettäminen on suruista suurimpia. Vaikka kukapa meistä pystyy surujen suuruutta laskemaan.
Pitkän kivun jälkeenpääseminen pois on armollistakin.Halit sinulle ja perheellesi.

Matleena:
Kiitos! :-D
Sama on neulos ja sydämet kopsasin sinulta.
Arvelinkin sinun varmistavan tai korjaavan arveluni. ;-D

Pirjo-Riitta ja Tess:
Kiitos! :-D

intsu kirjoitti...

Lämmin osanotto serkkusi poismenon johdosta. Hän varmaan tauvaassa neuloo kultalangoilla ja silmissäkään ei ole vikaa!

Eilaq kirjoitti...

Menetykset ovat aina niin surullisia, otan osaa.
Kivoja lapasia olet neulonut, varsinkin nuo ensimmäiset esitellyt ovat mieleeni kovinkin. Voi kun viitsisi värkätä noita peukalokiiloja, tahtoopi minun tekemäni olla nykyään ihan ilman kiilaa.

Marjut kirjoitti...

Osanottoni!

Intialainen peukalokiila on tosi istuva ja helppo tehdä.

Marleena kirjoitti...

Intsu:
Kiitos, niin minäkin uskon! :-D

Eila:
Kiitos!
Ekan kiilan sitten lapsuuden lapasten tein tuo intialaisen. Sitä oli ihan mukava tehdä ja lapanen istuu tosi hyvin käteen. Kokeilepa! ;-D

Marjut:
Kiitos!
Niin on. :-D

Äipän touhut kirjoitti...

Erikoinen tuo intialainen peukalokiila. Aina tuo elämä yllättää, emme aina tiedä milloin on se viimeinen tervehdys tai tapaaminen. Eilen tuli vuosi täyteen, kun isäni kanssa viimeisen kerran juttelimme tk:ssa, jossahän oli hoidossa ja tänään tuli vuosi täyteen, kun hän sairastui vakavasti verenmyrkytykseen ja koko joulukuun taistellen hän nukkui pois uutena vuonna 2010. Mutta ne ihanat muistot ovat jäljellä yhteisistä hetkistä. Voimia ja jaksamisia sinulle.

Pirena kirjoitti...

Täytyy olla vaan kiitollinen kun sairas ja vanha pääsee äkkiä pois.
Minäkin olen tehnyt tuota intialaista peukalokiilaa kintaisiini ja ihmettelen, etten ole aiemmin moiseen malliin törmännyt. Sitä on nyt niin moni luvannut koittaa, että minäkin kun neulon vaan yksivärisiä ja ihan peruskintaita toisten alla pidettäväksi.
Terveiset täältä viileästä Lissabonista, olen tyttöni luona.

TeSa kirjoitti...

Haikeutta, muistoja, kyyneleitä. Otan osaa suruusi.
Kauniita neulomuksia.

Marleena kirjoitti...

Äippä:
Tuo peukalokiila on ihan mukava tehdä ja on mukavan tuntoinenkin.

Muistot ja yhteiset hetkethän ne kantavat meitä eteen päin. :)

Pirena:
Terveisiä sinne Lissaboniin. Voi, kun teksi mieli käydä siellä! ;-)

Tesa:
Kiitos! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Törmäsin mielenkiintoiseen blogiisi haulla "intialainen peukalokiila". Tekemisissäsi lapasissa on todella hieno ja pehmeän näköinen ranneosa. Miten sellainen tehdään?

Kaunista joulunodotusta!

T: Peukalokiilaa opetteleva

Blogger kirjoitti...

SwagBucks is the #1 work from home website.