Synttärit

Nuoruutta tuhlata voit

mutta et säästää!

Lämmin ihana aurinkoinen ilma edelleen. Tänäänkin yli 27 varjossa.

Joo, tänään tuli taas yksi vuosi lisää. Nuoruus on tuhlattu, mutta kyllä jotain on silti

säästöönkin jäänyt, ainakin omasta mielestä.

Jos tuo nuoruuden tuhlaaminen näkyykin naamasta, niin mieli on kuitenkin vielä, ainakin toisinaan,

kuin tyttösellä.

Läheisimmät kävivät kahvilla, tarjolla oli vain mansikkatorttua ja raparperikakkua, Pirkan "mitä tänään syötäisiin" ohjeella.

Miniä oli löytänyt näin ihanan ja tähän hetkeen sopivan kortin.

Matleena toi yökylään miehensä kanssa tullessaan (olivat menossa pohjoiseen) tämän ison ulos tarkoitetun tulilatvan vielä lahjaksi jo aiemmin saamani kassin lisäksi. Kassi on esitelty Matleenan blogin 22.6 postauksessa. Kiitos näistä molemmista.

Tässä raparperikakku ennen ja jälkeen kerma-Marianne crush kuorrutusta.

Hyvää oli!

Ihanan lämmintä

Kokeile jotain uutta.

Riittää kun muistat,

että amatöörit rakensivat Arkin

ja ammattilaiset Titanicin.

Tänään on ollut tosi kuuma päivä, parhaimmillaan plussaa 27,4 astetta. Ihanan helteistä, olen varmaan aito kesätyttö, kun niin nautin näistä päivistä.

Koko päivä on kulunut ulkona. Lähdin pihalle ennen kymmentä, leikkasin nurmikon ensin, sitten raivaustöihin kompostin ja leikkimökin viereisen "varastokasan" kanssa. Siinäpä vierähtikin iltaan puoli seitsemään. Tosin kävin välillä syömässä.

Ihanan auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta touhusin hikipäässä, onneksi "työpisteeni" oli varjoisassa varaston katveessa.

Illaksi sain sitten vieraaksi ihanaiset muruseni.

Tämä isoin lapsukainen piti lahjoa pois mummilasta. Aika hönttiä, kun lapsi ois halunnut väkisin jäädä mummin seuraksi, niin piti lahjomalla saada lähtemään kotiinsa. No, oli siihen syykin, aamulla aikaisin mummilaan piti tulla siivooja, joten pienen miehen ois pitänyt nousta kesken uniensa. Aarreauto kainalossa sitten kotiin.

Eilen kävin ostamassa langat virkattavaan kesäpuseroon.

Tästä alkoi virkkauskokeilu. Tämän verran sain aikaiseksi eka iltana.

Ja tiskirätit...

...nämä ja kaksi muuta, sininen ja turkoosi lisäksi, tuli tehtyä juhannuksen aikana reissullamme Matleenan luona. Sininen ja turkoosi rätti jäivät matkallamme erään nuorenparin keittiön somistukseksi ja toki töihinkin sinne, toivottavasti ;-D

Juhannus meni

Ihminen laskee huolensa,

ei ilojaan.

Jos hän laskisi ilot, hän huomaisi,

että jokaisessa elämänosassa on kyllin onnea.

-Fedor Dostojevski-

Juhannuksen alla jo keskiviikkoiltana porhalsin junalla Ouluun. Mieheni oli jo siellä.

Matleena oli asemalla vastassa puhelin kädessään. Oli juuri aikonut soittaa minulle, että missä vaunussa olen pitkässä junassa. Onneksi näimme jo toisemme kun asemalla ei ollut kovin ruuhkaista. Kännyni oli nimittäin jäänyt kotiin. Minun piti junassa ilmoittaa matkastani muutamalle ystävälle, mutta mitenkäs ilmoittelet kun puhelin on muualla.

Äkkiä sitä ihminen oppii näihin nykyajan kiemuroihin. Eihän sitä ennen kotoa lähdettyä mietitty puhelinjuttuja.

Vietimme mukavan juhannuksen ihanien ystäviemme kanssa.

Juustoherkku muhimassa juhannusaaton aamuna.

Matleenan pravuuri!

Hyvää, hyvää, hyvää :-D

Aattona alkuillasta noin 12 asteen lämmössä suuntasimme matkamme Kiiminkiin Koitelin-koskelle .

Osa meitä, osa muita makkaranpaistopaikalla kosken toisella puolen.

Makkaratikut valmiina. Makkarat syötyämme suuntasimme takaisin autoon ja Matleenan ja miehensä lämpöiseen residenssiin.

Iltapalalla maistui juustokeitto.

Itse en laittanut siihen sokeria, vain ripauksen kanelia

ja HYVÄÄ oli.

Juhannuspäivänä teimme pitkän kävelylenkin Oulussa reittiä keskusta-> Pikisaari-> Hietasaari ja takaisin keskustaan. Sää oli aurinkoinen ja jo paljon lämpimämpi kuin Juhannusaattona.

Täällä kävimme jäätelöllä!

Sunnuntaina kävimme mieheni kanssa toisella vierailulla, jätimme Matleenan miehineen vähän levähtämään monen päivän vieraistaan.

Toisen ystäväpariskunnan 40v- hääpäivää juhlistimme vähän jälkikäteen piknikillä Hailuodossa. "Hääparille" veimme Matleenan tekemät sukat lahjaksi.

Aurinko helli meitä yhdeksän hengen porukkaa.

Mennessä väkemme seurailee Hailuodolta tulevaa lauttaa .

Leiriytyminen käynnissä.

Retkellähän syödään hyvin, tässä makkara-annokseni salaatin kera. Tämä oli alkupala.

Pääruuan possun fileepalat ovat kohta valmiit.

Jälkiruuaksi saatiin kahvit lättyjen ja mansikkahillon kanssa.

40 vuotta yhdessä virallisesti taivaltaneet saivat näin sydämelliset lätyt!

Oma annokseni

Suojaisessa leirissämme oli niin mukavaa.

Porukan pienin kiipeilee vahti vierellään,

muut nauttivat auringosta tuolla etäämpänä rannasta.

Leirin purku käynnissä.

Meri kimaltaa...

Tästä kuvasta tulee mieleeni; voiko ihanampaa olla kuin on tää....

Arkena koitti sitten kotiin lähdön aika.

Matleena vei minut asemalle, mies jäi vielä Oulun seudulle.

Lähdimme hyvissä ajoin, että ehdimme hiukan shoppailla. Paljoa ei mukaan tarttunut, vain kymmenen euron kipukeppi ja yhden euron tuubin litistäjä. Toisenkin ostin, miniälle tuliaisiksi!

Kuvassa litistäjä, vai mikä lie oikealta nimeltään, on tomaattipyreeputkilossa tuo sininen osa. Hyvän tuntoinen keksintö.
Ennen juhannusta kävimme yhden shoppailureissun. Pikkupojille ostin puuautot ja värityskirjat. Itselleni pari kerää Bambu-lankaa.

Käsitöitä tuli tehtyä yhdeksän tiskirätin verran, joista kaksi pääsi jo viemisiksi käydessämme toisessa kyläpaikassa.

Tiskirätit ovat vielä autossa matkakassissa miehen mukana.

Stokkan vintillä caputsino-kahvit suklaakakun kanssa ennen junalle menoa.

Kaunis kiitos vielä kerran Matleena ja miehesi ihanasta yhteisestä ajasta juhannuksena.

Juhannuksen kukkasia

Jo jotain valmista käsitöissä!

Tee mitä voit,

sillä mitä sinulla on,

siellä missä olet.

-Theodore Roosevelt-

Vihdoinkin!

Sain valmiiksi valkoisen neuleen eilen! Huh, huh!

Pitkän ja hartaan tekemisen jälkeen se on vihdoinkin valmis. Tämän tekeleen olen aloittanut viime vuoden elokuussa. No, onhan tuossa samalla tullut tehtyä jotakin muutakin!

En ole ihan varma tuliko kauluksesta hyvä, mutta sen aika näyttää ja sehän on helppo tehdä uusiksi, jos siltä tuntuu.

Oiskohan tuo loppurutistuksen hitaus johtunut osaltaan myös paksusta langasta.

Lanka on vanhaa Rondon seitsemän veljestä, vanhan vanhaa varastoa.

Näin kesällä luontuis kevyempi lanka käteen paremmin.

Tietenkin kaikki pihahommat ovat osaltaan hidastuttaneet käsitöiden tekemistä.

Nyt on kuitenkin vuorossa kevyempi neulonta.

Teen taas tiskirättejä!

Eilen valmistui vaaleanpunainen Veera-puuvillalangasta, tänään turkoosi Bambu-langasta.

Muutakin on kyllä suunnitelmissa.

Kutkuttaa yksi kesäinen virkattu toppi.

Voi olla, että se pääsee seuraavaksi isommaksi työksi noiden rättien seuraksi. Kunhan saan ostettua langat.

Tämän päivän urakka olikin sitten pyykkäyspuolella. Kävin pesemässä keittiön mattoja.

Eka reissulle otin kuusi mattoa, kolme sinistä ja kolme siniraitaista, kooltaa 80 x 200.

Kotiin tultuani nappasin vielä mukaan kolme vaaleaa mattoa ja takaisin matonpesupaikalle.

Olin jo loppusuoralla, kun mahdoton musta pilvi alkoi piiskoa vettä. Piti melkein hutaisten pestä loppuun ja huuhdella ja sitten matot valumaan telineelle vesisateessa! Sitten pyörän selkään ja vauhdilla kotiin.

Kastuin, mutta kesähän kasteensa kuivaa!!

Olipahan hyvä mieli.

Huomenna voi jynssääminen tuntua kropassa, mutta tietääpähän tehneensä jotain tosi voimallista!

Nostalgiaa!

Kun katsot tuota peikkoa

niin muista silloin minua.

Yhdennäköisyyteemme voi perehtyä,

eikä silloin voi mitenkään erehtyä.

Vaikka olenkin tumma ja peikko vaalea,

kun katsot tarkasti molempien nenää

et voi väittää toisin enää!

Sää lämpeni sen verran, että tarkeni mennä pihalle töihin.

Varaston siivouksessa päivä sitten vierähtikin.

Muuatta laatikkoa penkoessa sattui käteen lapsena kirjoittamani värssy.

Peikon kuva ei ollut enää tallessa, mutta tulipahan mukava mieli kun tuota peikkojuttua lueskelin.

Siis tarkeni mennä ulos! Olen kyllä sitä mieltä, että sääthän ovat vain pukeutumiskysymys!

Säällä kuin säällä tarkenee, kun pukeutuu sopivasti.

Mutta se lähtö pihahommiin tuntuu niin tylsältä, kun pitää tupata vaatteita kerroksittain päälle.

Nyt ei tarvinnut.

Ja mitäpä varastosta "löytyi". No, vaikka mitä. Laatikollinen lankoja, joita en muistanut edes olevan. Ja pari ufoakin oli mukana. Vihreä villatakki, jonka olen joskus kutonut sisareni ja Matleenan kanssa yhdessä omistamallamme neulekoneella. Siitä puuttuu vain kaulus ja vetoketju. Vähästäpähän on aikoinaan jäänyt keskeneräiseksi. En muista kenelle olen sitä ajatellut, itselleni se on kyllä pieni.

Rutussakin onneton on vuosin muovipussissa olon jälkeen.

Toinen tekele tai siis ufo on valkoinen neule.

Itselleni muistini mukaan olen tätä väsännyt, mutta tarkasta mallista ei ole muistikuvaa. Todennäköisesti olen tehnyt sitä "omasta päästä". Pyöröpuikolla tehtynä takaosa on valmis ja etuosassa on sitten tekeminen jäänyt tauolle!

Lankoja; kalalankaakin monta vyyhtiä! Mitähän noilla nyt tekisi???? Valmis lakananpitsi ja toinen alulla. Buklee lankaa useampi ja Novita floricaa yksi vyyhti ja erilaisia sekoitelankoja eilaisissa kerissä!!!

Ja vaatteita!

Muutama pussillinen meni suoraan roskikseen. Tästä yhdestä seurustelun aikaisesta, silloisen poikakaverini, nykyisen mieheni liivistä tuli ihan hellyttävä olo!

Liivi kesäkussa 2009 pihanurmella.

Ja tässä, silloin ennen, yli 40 vuotta sitten!

Voi meitä<3> Tämän asun teetin ompelijalla . Asu on oikeasti omenanvihreä. Tällä puvulla menin eka kertaa rouvana mieheni sukulaisten luo kylään!

Osa omista vaatteista pestynä.
Pesukone on hyrrännyt oikein tosissaan, monta koneellista on pesty.

Tässä tuo vihreä jakku on lähempänä oikeaa väriä. Milloinkahan nuo oikein mahtuivat päälle? Taitavat olla kokoa 36, jos ihan sitäkään, itsetehtyjä kun ovat.

Kirjalaatikoitakin varastosta löytyi. Niiden läpikäyminen on vielä kesken. Satukirjat olen jo valkannut näkösille . Niitä sitten pikkupojille lueskellaan. Kuvassa olevat kirjat on vanhin edesmennyt sisareni saanut 50-luvun alussa. Ne on kyllä luettu tarkoin silloin aikoinaan kaikkien meidän neljän tyttären voimin.

Voi noita aikoja!

Nyt on kesä

Koivuissa lehdet kuin sydämet pienet,

ruoho on nostanut tuuleen taas pään.

Pilvien valkeat pumpulisienet

taivaalla merkkinä poutaisen sään.

-J. Itkonen-

Oman pihan narssiseja.

Kesä tuli meillekin, viikonloppu oli tosi lämmin.

Lämmintä, miltei kuumaa oli koko maassa.

Pihatöitä tuli tehtyä vähän urakallakin. Toki rennomminkin tuli otettua, kun pikkupojat tulivat touhuamaan mummilaan monena päivänä.

Aapo halusi välttämättä mummille kaveriksi pottujen panoon.

Mansikkamaan harsokin oli yhdessä levitetty aikaisemmin.

Mummi, miten päin tämä laitetaan?

Tarkkana pitää olla.

Potut saatiin maahan reippaasti, kun oli tomera apuri kaverina.