Synttärit, hiihtoa ja kutimia

Hymy on paistetta iloisen mielen,

hymy on loistetta sydämen pienen,

sillä voi kukittaa elämän teitä,

sillä voi pyyhkiä kyyneleitä!

Mummin ja papan keskimmäinen kultamuru täytti perjantaina neljä vuotta!

Päiväkodin juhlassa kuninkaana kahden airueen keskellä.

Kotona sitten juhlittiin, ensin päivällä kaikkien päiväkotilaisten kanssa ja illalla sitten vielä muiden sukulaisten ja kavereiden kanssa.

Pöydällä olevan suklaahyytelökakun tein kahvipöytään. Tein tonnikalapiirakankin, jonka reseptin nappasin jostain blogista, helppo ja herkullinen.

Olipahan hulinaa ja huisketta kun ipanat pani parastaan, välillä osa porukasta keskittyi rauhallisesti päivänsankarin lahjoihinkin, mutta parin tunnin jälkeen mummi oli valmis kotiin. Illalla sitten mentiin papan kanssa uudelleen. Sankari tuli ovelle vastaan kysymyksen kanssa: Missä on lahja?? Mummihan toi sen jo päivällä! Kun paketissa oli villatakki, aikaisemmin ostettujen luistinten lisäksi, ei se paketti sen enempää sitten kiinostanutkaan.

Eilen aamulla yhdeksän nurkilla oli melkoisen harmaata ja lunta tuiskutti ihan tosissaan, mutta....

...puolilta päivin piti jo päästä hiihtämään, kun aurinko tuli esiin ja loihti mitä kauneimman kevätsään.

Plussan puolellakin oltiin 2-3 astetta ja linnut pitivät kevätkonserttiaan.

Kyllä täällä kelpaa hiihtäjän hiihdellä!

Tässä olen jo noussut pisimmän ja raskaimman osan ladusta vaaran päälle. Nousua riittää kilometrin verran , välillä jyrkempää, välillä vähän loivempaa ja olenpas kaikki nousut tampannut ylös levähtämättä, joskin puuskuttaen mummovauhdilla. Nuoremmat ja näppärämmät kyllä huitelevat ohi luistelutekniikalla. Mutta minähän saan nautiskella menostani omalla tahdilla!

Tänään samassa nousussa ohi luisteleva mies tuumasi nousun olevan aika kovan! No, olipahan sitten vaaran päällä energiatankkauksella, kun itse pääsin sinne asti.

Vaaran päällä.

Edessä olevan mutkan takaa lähteekin sitten lähes kilometrin mittainen huikea lasku.

Pitääpä vielä piipahtaa lauantain hiihtoreissulla....

Pilvisellä säällä muutaman asteen pakkasessa lähdin taas hiitelemään. On se merkillistä miten huikean moninainen metsä voi olla. Pilvisessä säässäkin siinä on oma taikansa ja miten kummasti metsä rauhoittaa ja saa mielen niin hyväksi. No, sielläpä rauhassa hiihtelin, olin noussut kaikki mäet ylös ja laskenut alas, kun viimeistä loivaa pitkää laskua laskeskelin, niin hupsista. Mitä lie mielessä liikkui ja mitä sivulta vilkuilin, kun yks kaks iski tajuntaan, että nyt lennetään...

...ja niin oli mummo lumessa. Hupsahdin ojaan uppeluksiin sukset ja sauvat sikinsokin, ei näkynyt kuin valkoista, kun sain silmäni auki. Ensimmäinen ajatus oli ettei vaan kukaan näkisi ja kiireesti ylös. Mutta paremmin sanottu kuin tehty. En saanut suksia pois jaloista, takapuoli painoi pehmeään lumeen. Siinä sitä ähelsin ja puhelsin aikani, että pääsin ojasta ylös, lunta oli nimittäin reisiin asti ja sukset ja sauvat ristissä ojan pohjan risujen kanssa.

No, kukaan ei nähnyt, tuli vaan itsellä mieleen, ett ois ollut kiva sivusta katsoa ojaan sukellusta!!!!

Ei tuo jälki niin pahalta näytä, onneksi pehmeä lumi siloitteli vähän kuoppaa.

Loiva oli mäki mitä laskeskelin. Piti muuten kiertää sitten vielä uudestaan tuo vaaran 5,5 kilometrin lenkki. Olin sitä jo alkumatkalla ajatellut ja lumessa pyörähtäminen sai vain ajatukseen lisää puhtia. Lenkille tuli kotoa asti mittaa noin 16 kilometriä.

Pikkuisen olen saanut käsitöitäkin tehtyä. Nyt on muuten keittiön kaappien suursiivous menossa!
Nämä kolme tiskirättiä valmistui helmikuun aikana pieninä välitöinä.

Nämä sukat aloitin Hämeenlinnasta tulomatkalla junassa. Kokoa on isolle miehelle ja aattelin antaa nämä yhdelle isolle miehelle, jonka synttärit on parin päivän päästä.

Vuoden ensimmäiset!

Hetkinen onnea on enemmän arvoinen

kuin tuhat vuotta historiaa!

-Voltaire-

...

Vuosi on jo hurahtanut kunnolla käyntiin. On pidellyt pakkasiakin, meidän mittarissa asteita parhaimmillaan -29.4 ja välillä taas vain kolme - neljä astetta miinusta. Nyt satelee hiljalleen lunta, jota mekin viimein saadaan tännekin kunnolla. Meillähän lumitilanne on ollut pikkuisen huonompi kuin tavalliseti näihin aikoihin!

Käsityörintamallakin on jo jotain valmista. Tiskirättejä piti tehdä vähän lisää, kun varasto hupeni minimiinsä. Alimmaisessa rätissä näkyy eri värjäyserän väriero. Enhän tuota huomannut kun hämärän aikaan ja lampun valossa tikuttelin. Vaan ei taida haitata käytössä ja voihan tuon jättää itsellekin!
Pikkuinen enkelikin on tämän vuoden töitä! Se liitelee ensi viikonvaihteessa toiseen kotiin!

Näitä sukkia tykkäsin tehdä. Lankana on Regia 4-fach haltbar by Kaffe Fassett. Langan ostin Tampereen käsityömessuilta syksyllä 2009.

Siniset tein SeiskaVeikasta
Varsi pitkähkö ja koko noin 43, ehkä! Molemmissa sukissa resori 3 oikein 1 nurin, jota jatkoin sitten vielä sukan teräosan päälläkin. Tämän mallin olen napannut Matleenalta. (Sorry, en saanut tähän millään linkkiä Matleenan Blogiin!) Tykkäsin tehdä näin. Valmiina on vielä yhdet, mutta en saanut niistä julkaisukelpoisia kuvia.

Mies on kehunut vuosia äitinsä kutomia sukkia, joissa kantapää on tehty niin, että sukka pysyy hyvin paikallaan jalassa. Enpä ole asiaan sen paremmin tutustunut, mutta kun mieheni toi serkultaan ( 81v.) parit sukat joululohet hänelle vietyään, niin tarkastelinpa sukkia tarkemmin. Niissä oli kantapään alaosaankin tehty parit kavennukset. Päätinpä sitten itsekin näihin sukkiin kokeilla samaa mallia.
Käytännössä ei ole vielä toimivuutta testattu, mutta ei tuo nyt niin hassultakaan näytä.

Tämä pienimmäinenkin on jo aloittanut mummilan yökyläilyt!
Joulun alla oli ensimmäisen yön ja kovasti aikoi tulla toistekin. Toisella kerralla oli koko poikatrio yökylässä. Aamulla pappa vei isommat pojat päiväkotiin ja vasta iltasella äiti kävi hakemassa nuorimmaisensa kotiin.

Päivällä kävimme laskemassa rannalla mäkeä ja huristeltiin pulkan kanssa joen jäällä. Kyllähän meillä oli lumileikeissä kivaa.

Vielä yksi myssy

Paras maailmassa mahtuu

kahden käsivarren väliin.

-Marilyn Monroe-

Tänään pyörälenkille lähtiessäni iloistuin kovasti, kun silmiini sattui Sinivuokon suloiset kukannuput kukkapenkissäni. Tästä se suvi alkaa.

Perjantaina kiikutin tämän viidennentoista sytomyssyni postin vietäväksi Matleenalle .

Kuva on pikkuisen epäselvä, mutta kun uuttakaan en enää voi ottaa niin kelvatkoon tässä.

Pari tiskirättiäkin on valmistunut. Samanlaisia ovat, toinen nurin, toinen oikein kuvattuna.

Eilen kävin pikkupoikien kanssa rannalla kiviä heittelemässä. Tuuli vähän kylmästi, kun lähestyttiin rantaa. Kun näin, että jäät ovat menneet melkein voihkaisin, että hui aamullako pitäis mennä eka uinnille. Onnekseni ranta oli vielä jäässä, mutta onko enää huomenna?

Sillä...

... tänään rannasta irtosi iso jäälautta.

Pyöräilin noin 12 kilometrin lenkin. Keskustan kohdalla joki on jo kokonaan auki. Pienillä jäälautoilla lokit temmelsivät.

Vapaamatkustelua tämäkin. Laiskoja lokkeja!

Kotiranta piti vielä käydä katsastamassa. Vähäksi jäät käyvät ennen häipymistään.

Tuolla vastapäisen vaaran päällä hiihtelin keväthangilla vain muutama viikko sitten.

Sateinen Vappu,rättejä, huivi ja hiihtämistä

Elämässä ei ole kysymys virstanpylväistä

vaan hetkistä.

-Rose Kennedy-

Hupsita miten tuo huhtikuu hupsahti ohi. Meillä se meni vähän reissaillessa. Pohjoisessa olimme Levillä, josta piipahdin Saariselällä tyttöjen kanssa ja etelässä matkailimme linjalla Kempele, Kangasala, Vantaa ja Helsinki ja samaa reittiä takaisin. Maalis-huhtikuun vaihteessa hiihtelin parin viikon aikana noin 130 kilometriä.

Käsitöistä ison juttu on ekan Panacheni valmistuminen ja tiskirättejä on tekeillä tasaiseen tahtiin.

Nämä rätit valmistuivat jo huhtikuun alkupäivinä. Kuvaan pääsivät kahdeksas huhtikuuta.

Näitä rättejä tikuttelin Levin ja Saariselän reissuilla kun olin saanut ensimmäisen Panacheni valmiiksi.

Näin sateisena vappupäivänä on kiva vielä käväistä hohtavilla hangilla.

Hankihiihtoa Levillä ihanilla keväthangilla. Siskon kans suksilla, jätimme siskon miehen ja ystävättäremme mökille ja hiihtelimme keväisessä aurinkoisessa luonnossa.

Kohteena meillä oli Marja-Leenan kotakahvila.

Matkaa vielä kaksi kilometriä, mutta mikäs meidän hiihdellessä.

Tää oli oikea Marja-Leenojen paikka, töissä oli kolme ja ainakin yksi hiihtelijä!

Marja-Leenan lätyt oli tehty veteen, joten olivat maitoa kaihtavienkin maisteltavissa ja hyviä kaiken lisäksi. Muuan rouva valitteli ettei voinut laittaa marjahilloja lätyn päälle kun oli laktoosivaivojenkin lisäksi lisäaineyliherkkä. No, eihän hätä ollut tuon näköinen. Yksi Marja-Leenoista toi rouvalle omia pakkasesta sulatettuja hilloja, taatusti lisäaineettomia! Tälläinen Marja-Leenojen paikka löytyy Levin maisemista.

Levijärven jäällä mökille menomatkalla.

Kävin kerran rinteessäkin. Tässä kuvataan uusia laskettelulasejani. Piti käydä Tanjan puodista ostamassa uudet, kun kahdet vanhat jäi laskettelukypärän kanssa kotiin.

Rinne oli minun laskettelupäivänäni vähän turhan sohjoinen, mutta pysyin kaikki laskuni pystyssä. Tässä kohtaan odottelin siskoa hakemaan minut mökille, oli nimittäin kiire telkkarin eteen!

Nämä monelle tutut tytöt kertoivat eräästä myssykampanjastaan.

Aikamoisen hieno juttu!

Piipahdimme perjantaista maanantaihin tyttöporukassa Saariselällä. Sukset eivät olleet mukana, joten siellä emme hiihdelleet. Mutta syödähän silti piti!

Kaunispään Huipulla syötiin lauantaina poronkäristystä, johan oli hyvää!!!!

Keskellä olevassa lasissa on vielä vähän variksenmarjamehua.... sekin oli hyvää!!!

Suosittelen!

Sunnuntaina syötiin samassa paikassa lohisoppaa... hyvää, hyvää! Soppa oli tosi lohista, vähän oli pottujakin mukana, kuumaa ja maukasta. Suosittelen tätäkin!

Ei näissä maisemissa uskoisi, että tuolla kirkkaalla taivaalla leijuu melkein koko maailmaa hallinnut tuhkapilvi. Kummallisia asioita saa aikaiseksi joku Islannin tulivuorenpurkaus!
Hiihtokilometrejä minulle kertyi viidessä hiihtopäivässä himpun verran yli 60 km. Sisko hiihteli vielä reippaasti toisen mokoman, kun itse lähdin miehen kanssa kummityttäremme häihin isolle kirkolle.

Valmistuipa Levin reissulla jo kauan sitten aloitettu ensimmäinen Panacheni.

Viimeisiä kierroksia oli kutkuttavaa tehdä, kun lanka tuntui loppuvan kesken. Niinhän siinä sitten kävikin, viimeinen reikäkerros ja loppuvirkkaukset jäi tekemättä. Tykkään siitä silti tuollaisena. Lanka on Pirkanmaan kotityö Oy:n ohut Pirkka-lanka 100% villaa.

Saataa olla, että toinenkin huivi tulee joskus tehtyä...aika näyttää.

Aamuisessa aurinkoisessa hangessa sitä piti vielä kuvailla.

Mukavaa Vappua!

Käytiin lomareissulla

Eilinen on kokemusta,

huominen on toivoa.

Tämä päivä on siirtymistä

eilisestä huomiseen

parhaalla mahdollisella tavalla.

Kävimme Madeiran kesässä viettämässä siskon miehen pyöreitä synttäreitä ja hieman etukäteen omaa 40-vuotishääpäiväämme.

Näitä ihania orkideoita laitan tänne lisääkin kunhan ehdin.

Reilua viikkoa ennen matkaamme Madeiralla oli rankkojen sateiden aiheuttama suurtulva. Tapahtuman jälkiä siivottiin koko lomamme ajan ja paljon jäi vielä korjattavaakin. Meille tilanne ei aiheuttanut ongelmia, vaikka tietenkin kaiken sen tuhon näkymien surettikin meitä.

Funchalin kaupunki.

Rannalla näkyvä ruskea vesi on peräisin vuorilta virtaavasta mutaisesta vedestä, vaikka aikaa tulvasta oli kulunut jo miltei kaksi viikkoa. Me saimme viettää viikon lomamme ihan mukavassa kesäsäässä. Muutamia pieniä vesisateita kyllä sateli, mutta nehän kuuluvat kesään.

Käsityörintamalla ei ole tapahtunut nyt paljoakaan.

Automatkalla Hämeenlinnaan tein tätä myssyä, joka on kolmastoista valmistuneista. Kaksitoista edellistä jätin menomatkalla Matleenalle.

Myssyn lisäksi tuli tehtyä viisi tiskirättiä reissun aikana, ei tosin Madeiralla yhtään mitään, vain kotimaan puolella automatkoilla ja siskon luona.

Kotona näyttääkin Madeiran kesän jälkeen näin ihanan valkoiselta. Kuvan otin eilen päiväkävelyllä joen jäällä. Päivällä oli muutamia asteita plussan puolella varjossakin. Maaliskuun hiihtokelit ovat nyt parhaimmillaan. Mies lupasi kaivaa sukseni lumen saartamasta varastosta jotta huomenna saisin avattua tämän talven hiihtokauden. Luistelusukset ovat kyllä olleet esillä koko talven, mutta eivätpä vaan ole saaneet vietyä minua ladulle! Tykkään enempi perinteisestä murtsikasta. Hyvä syyhän tuokin on hiihtämättömyyteeni!!! Vielä kuitenkin aion ehtiä!