Puropusero

Antakaa neuleenne virrata kuin puro,

antakaa sen soljua viidakosta

lehmuston läpi,

sademetsän syleilyyn,

kukkameren kutsuun

ja katsokaa - kolibri tuolla!

ja miten kaunis luonto voi olla ilta-auringolla.

Tuo ylläoleva värssy on puro batik langan vyötteestä, josta tein alempana olevan neuleen.

Melkein koko päivän on sadellut. Sateisen päivän mukavia juttuja on leipomiset! Siis, aamupäivällä väsäsin kaksi raparperipiirakkaa. Teen aina kaksinkertaisen annoksen, kun tulee samalla vaivalla ja kiertoilmauuni paistaa kerralla. Kätevää!

Leipomusten jälkeen kujelman kimppuun.
Tämä ainaoikein Puropusero on jo jonkin aikaa ollut puikoilla, mutta tänään valmistui. Hihat tein ylhäältä alas ja säästyin hihojen kiinnittämiseltä ja pituus oli helppo mitata. Vain sivusaumat piti ommella.

Tuossa keskeneräisessä väri on oikeampi. Tää on semmoinen helppo arkipusero ja mukavan pehmoinen päällä.


Nyt iltaa kohden kirkastuu. Pilvistä on, mutta sade on lakannut, ainakin toistaiseksi. Eilen muuten tuli ennen rajua ukkoskuuroa raesade muuttaen hetkeksi maan valkioseksi.

Aurinkoista ja lämmintä huomista juhlapäivää kaikille valmistuneille!

Serkun tekemiä ja vähän minunkin

Yksi hyödyllinen teko on arvokkaampi

kuin kaikki maailman julkilausutut aikomukset.

-Ann Radcliffe-

Esittelen tässä serkkuni, joka syksyllä täytti 85 vuotta, sisareni lapsenlapselle

neulomia vauvan vaatteita. Hän on koko ikänsä neulonut, niin ettei siinä mitään ihmeellistä ole,

mutta kun hänen näkönsä on kovin huono näillä on erityistä arvoa.

Mitäs tekemistä minulla sitten on näiden kanssa. No, olen saanut pistää sormeni soppaan mukaan, kun serkku ei oikein näe, niin yhteen ompelemiset ja lankojen päättelyt jäivät minun huolekseni.

Myssyn reunaan tein rapuvirkkauksenkin. En nyt oikeesti tiedä tuliko se tehtyä oikein,

kun en viitsinyt etsiä netistä ohjetta, vaan vanhasta muistista sen tein. Takaperin kuitenkin koukutin!

Kuvasinpa vielä tähän samaan settiin kuuluvat syksyllä tekemäni lapaset ja töppöset.

Rannalla koivut ihanassa huurteessaan.

Eilen kävin päiväkävelyllä joella kameran kanssa. Päivä oli pilvinen ja hämyinen. Onneksi kuvailin, sillä tänään tuuli heitteli huurretta pois puista. Eilen oli pakkasta kymmenisen, tänään enää 3-5 astetta.

Kelokin lumipeiton alla.

Rannan männyt

Pitsinen koivuverho

Lumikiharoita

Eilen iltapäivällä ulkoilun jälkeen tein taas iänikusita maustekakkuani, kaksi kerrallaan ja silikoonivuokapaistos.

Pipareita ja joulupullaa

On sinullekin annettu tehtävä jouluna

ja joulun jälkeen:

iloksi sinutkin on tarkoitettu,

iloa viemään, valoa pimeään,

hymyä, hyvää sanaa.

-Maaria Leinonen-

Käsitöitä ei ole nyt tullut tehtyä, mitä nyt vähän tiskirättiä muttei muuta.

Aikaa on vienyt leipominen ja kylästely.

Tänään kävimme siskon kanssa serkkumme luona joulukäynnillä. Aattelin kävellä kaupungilta kotiin, mutta sorruin kuitenkin autokyytiin. No, ehdinpä leipomaan.

Eilen oli piparipäivä. Yhdet piparit on leivottu ja syötykin jo.

Toivottavasti nämä riittää Jouluun asti.

No, jos ei riitä, ehtiihän noita vielä tehdä lisääkin.

Ehdin jo mielessäni onnitella itseäni ettenpäs nyt polttanut yhtäkään pellilistä.

Ja kuinkas sitten kävikään.

Otin kiertoilmauunista viimeisiä pipareita pois ja jätin sinne yhden pellillisen vielä hetkeksi... ja sammutin uunin. Kun seraavan kerran vilkaisin uuniin n 5-10 minuutin päästä, niin voihan vitalis.... ei pitäis nuolasta ennenkuin tipahtaa! Sainpahan tummennettua muutaman piparin. No, syötyä ne kyllä tulivat!

Tein vielä kaksi taatelikakkua. Ei ne ihan noin tummia ole, mutta kiiltävät kyllä.. silokoonivuoka saa tuon kiillon aikaiseksi.

Illalla pikkupojat tulivat aukaisemaan kalenteriauton luukkuja. Kauppareissulta tullessani nappasin ipanat mukaani, kun ovat olleet muutaman päivän käymättä ja luukut tietenkin avaamatta.

Pojat takkatulilla papan kanssa.

Tänään leivoin hillosilmiä...

.. ja luumuisia joulupullia.

Eilen sain tehtyä ikkunaan jääkukkia. Kun vein petivaatteet vintin parvekkeelle tuulettumaan ja jätin sisemmän oven auki, niin oven ikkunaan alkoi muodostua kauniita kiemuroita.

Saahan noita joulukoristeita näinkin aikaiseksi.

Tuossa keskellä kuvaa on kuin oisi sakset, terät pystyssä.

Leivonnaisia, lapsia ja lapasia

Miten pieni asia tekeekään

meidät onnelliseksi silloin,

kun tunnemme ansainneemme sen.

-Mark Twain-

Leivoinpa tässä muutama päivä sitten.

Oli muutama vähän kirpeän makuinen omena, joista ajattelin tehdä piirakan.

Teen aina kaksinkertaisen annoksen, kun tulee samalla vaivalla ja kiertroilma paistaa kerralla.

Toinen piirakka sai täytteeksi mustikoita. Kun taikinaa oli sen verran paljon, niin piti vielä yksi pieni tehdä. Siihen laitoin omenaa ja mustikoita.

Sitten tuli pikkumies mummilaan ja tuumasi, että voitaisko me leipoa äidille yllätys!
No, voitiinhan me. Piti vain sovellella, mitä kaapista löytyis.
Tehtiin valkosuklaa- mansikkamuffinsseja.
Olipas taikina hyvää!

Mansikan värjäämät muffinssit menossa uuniin.
Valmiista pellillisestä jäi kuva ottamatta. Pikkuleipuri tuumas, ettei nää oo muffinnsseja, kun ne ei oo pulleita. No, pieni virhe korjattiin suklaakuorrutuksella. Makoisia olivat. Tuli vain riitaa, kumpi ne saa kotiin kantaa. No, toinen vei autolle, toinen sitten kotiin sisälle.

Pienemmät veljetkin tulivat mummilaan.

Majan rakentamiseen tarvittiin tyynyjä ja huopia.

Nautinnollinen jäätelöhetki.

Minä kans! Pääsinpäs isompien kupille ja osaan itsekin!

Näin tämä käyttää parhaiten.

Mitäs tähän sanois!

Tämä Oulun messureissulla aloitettu ensimmäinen tuplalapanen on jo valmistunut. Peukalo kyllä vielä puuttuu. Toisessakin on jo resori valmiina. Piti tässä vain aloittaa Hepsin mallilla pitsisukan tekoa. Niin, että taas on useampi tekele menossa. Tosin on jotain pientä jo valmiinakin, kunhan saan ne tänne näytille.

Niitä näitä

Jokainen päivä

teemme talletuksia

lapsiemme muistojen pankkiin.

-Charles Swindoll-

Viikonloppuna kävimme mieheni kanssa katsastamassa kaupungin keskustassa vanhaan malliin toteutettua markkinatapahtumaa. Lähdimme reippaasti kävellen reilun parin kilometrin päähän vanhalle torille.

Mukava hentoinen kesäsade yllätti meidät matkalla ja aurinko paistoi. Äiti kertoi meille lapsille aikoinaan, että kun aurinko paistaa ja sataa vettä, silloin on hiirellä häät.

Alatalo taitaa lauleskella, että taitaa tulla kesä, mutta syksyltä nyt kyllä jo näyttää.

Kesäsade ei edes kunnolla kastellut. Kuva on otettu vasten valoa, eikä sade oikein näy muuten kuin lammen pinnalta, eikä siihen tullut sitä herkkyyttä mitä se oli.

Kyltti ohjasi perille, vaikka kyllä me sinne osattiin mennä.
Vaakuna on kans jo vanha. Vaakuna uusittiin kun maalaiskunta ja kaupunki yhdistettiin.
Tykkään enempi tästä vanhasta!


Vanhoista markkinoista oli kuultokuvia torin reunassa. Valon suhteen olisin saanut paremmat kuvat pois lähtiessä, mutta kameran akku oli silloin sen päivän työnsä jo tehnyt!

Markkinoilla oli myytävänä vain kotimaisten tekijöiden aikaansaannoksia, kaikenlaisia käsitöitä, lankoja, syötävää ja monenmoista tuotetta, seppäkin oli siellä takomassa.

Tähän linja-autoon Ford TT vuodelta 1925 haluttiin tietoja ja mahdollisia valokuvia entisöintiä varten.

Rannalla oli näytteillä nämä kaksi lehmää ja pari posrsastakin. Possujen kuvasta vaan tuli niin epäselvä ettei kehtaa julkaista.

Joella oli samaan aikaan uistelukisa. Tässä veneitä on rantautumassa kalojen punnitukseen.

Sitten kotona:

Viikonloppuna sain putsattua mansikkamaan valmistautumaan syksyä ja tulevaa talvea varten.

Raakileita ja kukkiakin oli vielä, jotka pääsivät kukkavaasiin.

Kukkapenkistä pilkotti jotan lilaa. Tarkemmin tarkasteltaessa jouluhyasinttihän se sieltä kukintaansa työntää esille. Keväällä kaapin kätköistä löytynyt kuivettunut kukkasipuli joutui multaan piiloon ja näin nyt kiitteli uudesta kasvupaikastaan.

Piirakkaa varten otin pakastimesta viime syksyisiä omenan lohkoja. Toiveissa kun on saada taas uusia omenoita siskon puutarhasta.

Leipomisessa saan seuraa, jos vain pienokaiset sattuvat silloin mummilaan.

"Mummi, sun piirakka on hyvä, mutta mulla on vielä hienompi!"

No, niinpäs onkin.

Taikinaan ja täytteeseen laitetiin jugurttia ja piirakasta tuli hyvä!

Tässä vielä kuva pienistä pakastajista. Kun olin laittamassa Hämeenlinnasta tuotuja mustaherukoita pakastepussiin, niin pitihän poikienkin saada tehdä osansa. Pöydällä istuen homma hoitui.

Synttärit

Nuoruutta tuhlata voit

mutta et säästää!

Lämmin ihana aurinkoinen ilma edelleen. Tänäänkin yli 27 varjossa.

Joo, tänään tuli taas yksi vuosi lisää. Nuoruus on tuhlattu, mutta kyllä jotain on silti

säästöönkin jäänyt, ainakin omasta mielestä.

Jos tuo nuoruuden tuhlaaminen näkyykin naamasta, niin mieli on kuitenkin vielä, ainakin toisinaan,

kuin tyttösellä.

Läheisimmät kävivät kahvilla, tarjolla oli vain mansikkatorttua ja raparperikakkua, Pirkan "mitä tänään syötäisiin" ohjeella.

Miniä oli löytänyt näin ihanan ja tähän hetkeen sopivan kortin.

Matleena toi yökylään miehensä kanssa tullessaan (olivat menossa pohjoiseen) tämän ison ulos tarkoitetun tulilatvan vielä lahjaksi jo aiemmin saamani kassin lisäksi. Kassi on esitelty Matleenan blogin 22.6 postauksessa. Kiitos näistä molemmista.

Tässä raparperikakku ennen ja jälkeen kerma-Marianne crush kuorrutusta.

Hyvää oli!