Mistä tuuli tulee?

Maailmassa monta

on ihmeellistä asiaa,

se hämmästyttää, kummastuttaa

pientä kulkijaa

Paljon näimme ihmeellisiä asioita, kun kävimme reissulla pohjoisimmassa osassa tätä kaunista kotimaata. Mukana meillä oli vanhin lapsenlapsista nelivuotias Aapo.

Matkalla pohjoiseen on tietenkin vastaantulijoita. Näillä kulkijoilla on upeat sarvet päässään.

Ensimmäinen kunnon pysähdys oli Vuotsossa, jossa oli käynnissä lapin markkinat. Tosin olimme pysähtyneet Sodankylässä jäätelöostoksilla. Markkinoilla oli väkeä niin paljon ettei meinannut autolle parkkipaikkaa löytää.

Mukaamme saimme upean Inarijärvi kirjan.

Kuvat ovat huikeita.

Tässä kuvassa kirjan tekijät.

Sää oli lämmin, aurinko hehkutti täydeltä terältään, mukava leppoinen tuuli hiveli ja helpotti ettei paistumaan päästy.

Lähtiessämme autolle, lapsukainen kysäisi: Mummi, mistä tuuli tulee?

No, joo! Mistä se nyt tulee? Pitihän siinä aikuisten miettiä tätä kummallista asiaa.

Kaikkia näitä luonnon lainalaisuuksia ja kemioita! Höh!

No, mummi vastaa uudella kysymyksellä: Tulisko se tuolta tunturista?

Johon lapsi: Joo, se tulee varmaan sieltä, missä on aina talvi!

Matka jatkui Ivaloon. Siellä mentiin katsomaan WaterCross kisaa.

Ivalojoen törmälle oli kerääntynyt parituhatta ihmistä katsomaan moottorikelkkojen huristelemista pitkin vettä.

Johan oli menoa ja meininkiä.

Kolme kierrosta piti kelkan pysyä pinnalla. Vauhti on melkoinen.

Muutamille sitten kävi näin, kun vauhti hiipui. Pohjaanhan se menopeli lumpsahti.

Sitten odoteltiin, että lautta tuli paikalle ja nosti kelkan vintturilla pinnalle.

Kelkoissa on kelluke, joka nousee pintaan, joten sen saa helposti pois syvyyksistä.

Tosin yhden uponneen kelkan kellukkeen naru meni poikki ja sukeltajan piti tulla apuun. Siinä kohtaan oli vettä yhdeksän metriä, lopulta kelkka pääsi pinalle.

Vastarannalla lapset olivat uimassa. Oli mukavaa istua aurinkoisella rantatörmällä ja nauttia kuumasta kesästä ja aika hurjan näköisestä urheilusta.

VesiCrossin kohokohta taisi Aapolle olla, kun hän sai isänsä serkulta tämän Mekaanikko- laatan paidan rinnukseen.

Siinä sitä papan kanssa tarkastellaan.

Sitten mentiinkin Isolle Inarille papan serkun mökille.

Mummin sylissä on turvallista, kun lähdettiin eka kertaa vesille.Puut saunaan ja padan alle. Vedet oli jo kannettu järvestä.

Saunavesi tulella, miehet odottelevat saunaan pääsyä.

Mökin terassilla aamuauringossa.

Iltapäivän seurustelua.

Ihmetystä ja kummaa, kissankellot kiven päällä.

Ampuhaukan pesueella oli pesä mökin pihapiirissä. Haukalta irronnut sulka oli mieleinen löytö ja lippikseenhän se oli pantava.

Kyllähän näissä maisemissa kelpaa käsitöitäkin tehdä. Torkkupeitto alullaan.

Vielä vilkutukset mökille jäävälle, ja matka jatkuu järven yli autolle ja kohti vielä pohjoisempaa.

Kassit veneestä autoon, tässä menossa viimeinen.

Suloisen pehmeitä niittyvilloja rannalla.

Tihkuista vesisadetta Tenojoen varrella.

Tänne me tultiin.

Voiko kalastajan rouvalla olla ihanampaa kylttiä ovessa?

Kukkii ne kukat pohjan perukoillakin.

Tätä leikittäjää tuli kotona kova ikävä, mummin piti lähettää sähköpostissa kuvia ikävän helpottamiseksi.

Keskiyöllä oli vielä näin valoisaa.

Porohan se sieltä, ja keskellä tietä.

Autoilijat saavat luvan väistää, kun nämä sarvipäät päättävät käyttää yleisiä baanoja.

Porttipahdan allasjärvi

Tätä torkkupeiton suikaletta tikuttelin reissun aikana ja tämän verran sain aikaiseksi.

Muutamia suikaleita pitää saada aikaiseksi. Tätäkin vielä parikymmentä senttiä lisää.

Lankana on seitsemän veljestä, aina oikeaa 50 silmukkaa ja noin 150 senttiä pituutta, ainakin viisi suikaletta. Väriä vaihtelen mielivaltaisesti, tosin sinisävyistä tästä yrittelen!

Alkumatkasta aloitin teepannun myssyä, mutta siitä tuli ihan liian kaponen, joten purin sen ja aloitin tätä suikslejuttua. ;-D