Leivonnaisia, lapsia ja lapasia

Miten pieni asia tekeekään

meidät onnelliseksi silloin,

kun tunnemme ansainneemme sen.

-Mark Twain-

Leivoinpa tässä muutama päivä sitten.

Oli muutama vähän kirpeän makuinen omena, joista ajattelin tehdä piirakan.

Teen aina kaksinkertaisen annoksen, kun tulee samalla vaivalla ja kiertroilma paistaa kerralla.

Toinen piirakka sai täytteeksi mustikoita. Kun taikinaa oli sen verran paljon, niin piti vielä yksi pieni tehdä. Siihen laitoin omenaa ja mustikoita.

Sitten tuli pikkumies mummilaan ja tuumasi, että voitaisko me leipoa äidille yllätys!
No, voitiinhan me. Piti vain sovellella, mitä kaapista löytyis.
Tehtiin valkosuklaa- mansikkamuffinsseja.
Olipas taikina hyvää!

Mansikan värjäämät muffinssit menossa uuniin.
Valmiista pellillisestä jäi kuva ottamatta. Pikkuleipuri tuumas, ettei nää oo muffinnsseja, kun ne ei oo pulleita. No, pieni virhe korjattiin suklaakuorrutuksella. Makoisia olivat. Tuli vain riitaa, kumpi ne saa kotiin kantaa. No, toinen vei autolle, toinen sitten kotiin sisälle.

Pienemmät veljetkin tulivat mummilaan.

Majan rakentamiseen tarvittiin tyynyjä ja huopia.

Nautinnollinen jäätelöhetki.

Minä kans! Pääsinpäs isompien kupille ja osaan itsekin!

Näin tämä käyttää parhaiten.

Mitäs tähän sanois!

Tämä Oulun messureissulla aloitettu ensimmäinen tuplalapanen on jo valmistunut. Peukalo kyllä vielä puuttuu. Toisessakin on jo resori valmiina. Piti tässä vain aloittaa Hepsin mallilla pitsisukan tekoa. Niin, että taas on useampi tekele menossa. Tosin on jotain pientä jo valmiinakin, kunhan saan ne tänne näytille.