Reissun kukkasia

Kauneutta on kaikki se,

mikä tuottaa iloa!

-Hugh Nibley-Maaliskuisella Madeiran matkallamme kävimme kahdessa orkideapuutarhassa. Kyllähän siellä pieni ihminen oli ihmeissään kaiken sen kauniin keskellä. Kahdesti aiemminkin, vuosina 1982 ja -96 olen siellä käynyt, mutten muista olleeni niin haltioissani kuin nyt. Orkideoiden kotikasvatus ei silloin varmaankaan ollut yhtä suosittua kuin nykyään. Ainakaan minä en siihen aikaan olisi edes yrittänyt orkidean kasvatusta.

Kuvia siellä tietenkin räpsittiin kolmen naisen voimin.

Näinkin pieni voi orkidean kukka olla. Puutarhuri sitä meille näin esitteli.

Katoksessa köynnöstävät orkideat olivat aika hauskan näköisiä.

Mustakin orkidea on olemassa.

Muutama kuva on sisareni ja ystävättäremme ottama, muut minun.

Kuvia on enempikin, mutta nämä ainakin nyt ensimmäiseen postaukseen.

Ostimme siskon kanssa sieltä pienet taimetkin. Omani vain sai vähän kylmää kotimatkalla, kun se jäi yhdeksi pakkasyöksi autoon. Elossa se vielä on, mutta vähän huonossa hapessa onneton.

Aika näyttää, miten se selviää hoidossani.

Hyvää Äitienpäivää

Ajatukset ovat kuin pieniä lapsia.

Eniten pitää omistaan !

Ruusun tuoksuista Äitienpäivää kaikille äideille ja mummeille!

Uintikausi avattu ja yksi vanha neule

Tee tänään se,

minkä olit aikonut siirtää huomiseksi,

sillä jos se osoittautuu mukavaksi,

voit tehdä sen huomenna uudelleen.

No niin,tänään on sitten avattu tämän kesän uintikausi raikkaassa kotijoessa. Vähän piti Äiti Luontoa avittaa, että tämä onnistui. Kameraa laittaessani itselaukasuvalmiuteen, en oiken nähnyt mitään kirkkaassa auringossa ja kai eka kerta veteen meno oli sen verran hidasta, etten ehtinyt kaulaani myöten veden alle kamaran lauettua. Muutaman sekunnin kyllä uinkin! Syvälle en tohtinut mennä, sillä tyynestä pinnasta huolimatta virtaa kyllä on.

Tuollainen jääreunus oli rannassa, kun menin tsekkaamaan tilannetta. Rannalla oli tuo kepakko, jolla vähän pukkelin jäätä, ja kas niinpä jäät suostuivat irtoamaan väljemmille vesille. Sitten piti kotona pitää tuumaustauko, lähdenkö? enkö lähde? No, isompia ajattelematta uimapuku ja saunatakki päälle ja pyörällä rantaan. Kun kerran olin veteen reitin saanut, niin sinne vaan jäiden sekaan, oli siinä vähän jäätä!

Kun nyt ei ole mitään valmista käsityötä, niin laitan tähän puuvillaneuleen, jonka olen tehnyt viime vuosisadan puolella, ehkä vuonna -95 tai -96. Se oli mukanaMadeiran matkallamme 1996. Siltä reissulta on diakuvakin olemassa, mutta kun skannerini ei toimi en saa sitä tähän, tai...

...sainpas sittenkin, tosin aika epäselvänä. Otin diasta digikuvan kirkasta taivasta vasten. Oli vähän hankala, kun dia on aika pieni. Diakin sattui olemaan väärin, sillä oikea reuna on oikeasti vasen ja vasen oikea. Kuva oli tarkoitus ottaa vain tuosta maastopukukuvioisesta puusta, mutta jostain syystä olen tunkenut itsenikin kuvaan.

Lähikuva kuviosta.

Neule pääsi mukaan taas nyt maaliskuussa Madeiralle ja siellä....

....Madeira-iltaankin. Ravintolassa lauloi iki-ihana Madeiralainen fadolaulaja Eugenia Maria.

Pääsin hänen kanssaan kuvaan, mies pääsi kyllä kans, mutta jääköön se kuva täältä pois.

Jännittävää Äitienpäivän odotusta!

Vanha kuva

On olemassa paljon niin

ihmeellisiä koiria

jotka ymmärtävät puhetta.

Kyllä ihmisetkin ymmärtäisivät

jos heidät opetettaisiin

kuuntelemaan toisiaan.

Olen tykännyt ja ihastellut Annikaisen Wiikon Wanhoja ja aina tulee mieleen omat vanhat valokuvat. Joten ajattelinpa minäkin muistella vanhoja.

Täma kuva on otettu pihallamme viiskytluvun alussa, siinä on äitini meidän pikkuveljien kanssa. Koira, nimeltään Jari ei ole meidän, mutta oli usein luonamme ja varsinainen äitimme kaveri ja vahti.

Kun koiria ei tarvinnut siihen aikaan pitää kiinni, niin Jari tulla hölkötteli usein meille ihan yksistään parin kilometrin päässä olevasta kodistaan. Jari kulki aina äidin mukana eikä päästänyt viereen muita. Eräänkin kerran äidin mennessä tyttökavereidensa kanssa kerhoon Jari oli puskenut jonkun naisista lumihankeen päästäkseen äidin viereen. Perillä Jari oli jäänyt vaatenaulakossa olevan äidin takin luo vahtiin ja sitten kerhon loputtua, vasta kun äiti oli takkinsa ottanut muut pääsivät hakemaan takkejaan.

Nykyään tämä ihana nelikko on jo tuolla rajan toisella puolella, toivottavasti sielläkin yhdessä.

Vielä yksi myssy

Paras maailmassa mahtuu

kahden käsivarren väliin.

-Marilyn Monroe-

Tänään pyörälenkille lähtiessäni iloistuin kovasti, kun silmiini sattui Sinivuokon suloiset kukannuput kukkapenkissäni. Tästä se suvi alkaa.

Perjantaina kiikutin tämän viidennentoista sytomyssyni postin vietäväksi Matleenalle .

Kuva on pikkuisen epäselvä, mutta kun uuttakaan en enää voi ottaa niin kelvatkoon tässä.

Pari tiskirättiäkin on valmistunut. Samanlaisia ovat, toinen nurin, toinen oikein kuvattuna.

Eilen kävin pikkupoikien kanssa rannalla kiviä heittelemässä. Tuuli vähän kylmästi, kun lähestyttiin rantaa. Kun näin, että jäät ovat menneet melkein voihkaisin, että hui aamullako pitäis mennä eka uinnille. Onnekseni ranta oli vielä jäässä, mutta onko enää huomenna?

Sillä...

... tänään rannasta irtosi iso jäälautta.

Pyöräilin noin 12 kilometrin lenkin. Keskustan kohdalla joki on jo kokonaan auki. Pienillä jäälautoilla lokit temmelsivät.

Vapaamatkustelua tämäkin. Laiskoja lokkeja!

Kotiranta piti vielä käydä katsastamassa. Vähäksi jäät käyvät ennen häipymistään.

Tuolla vastapäisen vaaran päällä hiihtelin keväthangilla vain muutama viikko sitten.

Sateinen Vappu,rättejä, huivi ja hiihtämistä

Elämässä ei ole kysymys virstanpylväistä

vaan hetkistä.

-Rose Kennedy-

Hupsita miten tuo huhtikuu hupsahti ohi. Meillä se meni vähän reissaillessa. Pohjoisessa olimme Levillä, josta piipahdin Saariselällä tyttöjen kanssa ja etelässä matkailimme linjalla Kempele, Kangasala, Vantaa ja Helsinki ja samaa reittiä takaisin. Maalis-huhtikuun vaihteessa hiihtelin parin viikon aikana noin 130 kilometriä.

Käsitöistä ison juttu on ekan Panacheni valmistuminen ja tiskirättejä on tekeillä tasaiseen tahtiin.

Nämä rätit valmistuivat jo huhtikuun alkupäivinä. Kuvaan pääsivät kahdeksas huhtikuuta.

Näitä rättejä tikuttelin Levin ja Saariselän reissuilla kun olin saanut ensimmäisen Panacheni valmiiksi.

Näin sateisena vappupäivänä on kiva vielä käväistä hohtavilla hangilla.

Hankihiihtoa Levillä ihanilla keväthangilla. Siskon kans suksilla, jätimme siskon miehen ja ystävättäremme mökille ja hiihtelimme keväisessä aurinkoisessa luonnossa.

Kohteena meillä oli Marja-Leenan kotakahvila.

Matkaa vielä kaksi kilometriä, mutta mikäs meidän hiihdellessä.

Tää oli oikea Marja-Leenojen paikka, töissä oli kolme ja ainakin yksi hiihtelijä!

Marja-Leenan lätyt oli tehty veteen, joten olivat maitoa kaihtavienkin maisteltavissa ja hyviä kaiken lisäksi. Muuan rouva valitteli ettei voinut laittaa marjahilloja lätyn päälle kun oli laktoosivaivojenkin lisäksi lisäaineyliherkkä. No, eihän hätä ollut tuon näköinen. Yksi Marja-Leenoista toi rouvalle omia pakkasesta sulatettuja hilloja, taatusti lisäaineettomia! Tälläinen Marja-Leenojen paikka löytyy Levin maisemista.

Levijärven jäällä mökille menomatkalla.

Kävin kerran rinteessäkin. Tässä kuvataan uusia laskettelulasejani. Piti käydä Tanjan puodista ostamassa uudet, kun kahdet vanhat jäi laskettelukypärän kanssa kotiin.

Rinne oli minun laskettelupäivänäni vähän turhan sohjoinen, mutta pysyin kaikki laskuni pystyssä. Tässä kohtaan odottelin siskoa hakemaan minut mökille, oli nimittäin kiire telkkarin eteen!

Nämä monelle tutut tytöt kertoivat eräästä myssykampanjastaan.

Aikamoisen hieno juttu!

Piipahdimme perjantaista maanantaihin tyttöporukassa Saariselällä. Sukset eivät olleet mukana, joten siellä emme hiihdelleet. Mutta syödähän silti piti!

Kaunispään Huipulla syötiin lauantaina poronkäristystä, johan oli hyvää!!!!

Keskellä olevassa lasissa on vielä vähän variksenmarjamehua.... sekin oli hyvää!!!

Suosittelen!

Sunnuntaina syötiin samassa paikassa lohisoppaa... hyvää, hyvää! Soppa oli tosi lohista, vähän oli pottujakin mukana, kuumaa ja maukasta. Suosittelen tätäkin!

Ei näissä maisemissa uskoisi, että tuolla kirkkaalla taivaalla leijuu melkein koko maailmaa hallinnut tuhkapilvi. Kummallisia asioita saa aikaiseksi joku Islannin tulivuorenpurkaus!
Hiihtokilometrejä minulle kertyi viidessä hiihtopäivässä himpun verran yli 60 km. Sisko hiihteli vielä reippaasti toisen mokoman, kun itse lähdin miehen kanssa kummityttäremme häihin isolle kirkolle.

Valmistuipa Levin reissulla jo kauan sitten aloitettu ensimmäinen Panacheni.

Viimeisiä kierroksia oli kutkuttavaa tehdä, kun lanka tuntui loppuvan kesken. Niinhän siinä sitten kävikin, viimeinen reikäkerros ja loppuvirkkaukset jäi tekemättä. Tykkään siitä silti tuollaisena. Lanka on Pirkanmaan kotityö Oy:n ohut Pirkka-lanka 100% villaa.

Saataa olla, että toinenkin huivi tulee joskus tehtyä...aika näyttää.

Aamuisessa aurinkoisessa hangessa sitä piti vielä kuvailla.

Mukavaa Vappua!

Pääsiäinen

Siunattua, rauhaisaa ja hyvää

Pääsiäistä

Käsitöitä nämäkin.

Muutama vuosi sitten siskon kanssa Hämeenlinnassa värkkäsimme nämä veikeät pääsiäistiput! Näiden myötä toivottelen keväistä pääsiäisen aikaa.