Ylläs syyskuussa ja muutamat sukat

Rakkaus ei rajoita,

vaan avartaa horisonttejamme,

ja näemme selvästi kaiken

mikä on meidän ulkopuolellamme,

mutta vieläkin selvemmin

oman sydämemme salaiset sopukat.

-Paolo Coelho-

.

Syyskuun puolivälin jälkeen olimme ystäväpariskunnan kanssa ruskaretkellä Ylläksellä.

Yllästunturi takana, olemme makkaran paistolla Kahvikeitaalla.

Yllästunturi Tunturijärveltä päin.

Yksi sateinen päiväkin mahtui reilun viikon reissun aikana. Onneksi ulkoiluvaatteet ja kengät ovat nykyään sateen pitäviä. Omat kenkäni ovat jo pitkälti toista kymmentä vuotta vanhat ja kuluneet ja niinhän siinä kävi, että varpaani kastuivat loppumatkasta ja kaikilla kastuivat käsineet. Mutta saunan jälkeen oli taas mitä mukavin olo.

Toisekseen tuo sadepäiväkin oli ihan mainio, teimme silloin reissumme pisimmän lenkin, vaatimattomasti noin 20 kilometriä!

Uskomatonta, mutta mustikat olivat vielä ihan napakoita ja hyviä. Päivittän keräsimme aamupuuromarjat. Tämä kuva on otettu 24.9.

Tätä terassinäkymää ihailimme aina saunan jälkeen.

Yksi päivä oli sumuinen, ei satanut. Olimme kuin satumetsässä reissullamme.

Porot lounaalla.

Kaunista.

Maaruska hehkui.

Nämä sukat sain valmiiksi ennen Ylläkselle lähtöä. 7-veljestä saapassukat sai miesreissukaverimme.

Muutama päivä sitten otin itselaukaisukuvan aamu-uinnilta. Sen verran oli vilpoista,että tossujen riisuminen vei aikaa niin etten ehtinyt kokonaan veteen ennen kuvaa. Enkä viitsinyt ottaa kuvaa uusiksi! Miksiköhän?

Sukkia lisää. Vaaleammalla raidalla olevat sukat saa miehen veli synttärilahjaksi ja tummemmalla raidalla olevat vaimonsa tuliaisiksi.

Lähdemme viikonloppuna Göteborgiin juhlimaan miehen veljen 7-kymppisiä!

Sukat on 7-veljestä, sopivat hyvin tilanteeseen 7-kymppiselle veljeltään.

Vielä kolmet, siniset 7-veikkaa, kirjavat Steppiä.

Siniset Step-sukat saa mies isänpäivälahjaksi unisukiksi.

Eilen illalla sain vietyä kaikki kuudet Sukkasadon sukat Hillokellarin hyllylle.

Aattelin tehdä ainakin yhdet, joten näistä tekeleistäni olen ihan tyytyväinen.

Pientä kirjailuakin olen saanut aikaiseksi. Sisareni pojan nimi kastemekkoon. Siskon nimi oli kirjaitu siihen jo pari vuotta aiemmin. En osannut tehdä ihan samanlaista, käsialani oli vähän tiiviimpää ja lankakin ehkä hieman ohuempaa kuin aikaisemman tekijän. Mutta mekon ohut päälikerros himmentää kirjailut, joten ei kai kovasti haittaa vaikkei ihan samanlainen olekaan.

Toivottavasti kelpaa.

Kesän viimeiset ruusut pihalta keittiön pöydällä.

Lumi tuli ja meni

Jokainen päivä on erilainen,

joka aamuun kätkeytyy oma ihmeensä,

maaginen hetki, jona vanhat maailmankaikkeudet

tuhoutuvat ja uusia tähtiä syntyy.

-Paolo Coelho-

Eilen aamulla heräsin iloisena kurkistellen ikkunasta ihanan valkoista maailmaa, oli lumi maassa! Uimaan mennessä jätin pyörän pihaan ja kävelin aamutakissa parinsadan metrin matkan rantaan.

Unikkorievut olivat vähän allapäin aamulla, mutta iltapäivällä jo taas terhakkaana pystyssä.
Kehäkukatkin sain iltapäivällä vaasiin, kun aurinko sulatti lumen kukkasten päältä.

Valmistuneet patapesimet piti kuvata ensilumen päällä ennenkuin lumi , hupsista, sulikin pois.

Eilen illalla kymmenen lähellä oli vielä nelisen astetta plussan puolella. Ei lumi silloin viihdy näkösillä, vaan haihtuu pois.

Vähän hopeaa, kukkasia ja pupu

Innostus on tulivuori;

sen kraatereissa ei epäröinnin ruoho kasva.

-Kahil Gibran-Syksy on jo pitkällä, mutta lunta ei vielä ole. Pupu on kuitenkin jo alkanut vaihtaa väriään valkoiseksi. Tämä söpöläinen juoksenteli pihallamme muutama päivä sitten.

Edelliseksi viikonlopuksi matkasin linja-autolla kohti pohjoista. Ystäväni kanssa olimme perjantaista sunnuntaihin hopeakurssilla. Viikonloppureissu venähti keskiviikkoon asti, meillä kun oli sitten muutakin mielenkiintoista ohjelmaa.

Tämän kurssin saldo oli aika vaatimaton, mutta jotain sentään syntyi. Rannekoru itselle, sormus tyttärelle, korvikset itselle, hopeakukkanen (joskus johonkin) ja kännykkäkorut itselle ja kohta 6-v. pojanpojalle. Lapsukainen ei vain nallekorua huolinutkaan!!!!

Oma enkelikännykoru sahausvaiheessa.

Kukkanen ja sormus, jossa elämäni ensimmäinen kaiverrus. Jäljestä näkyy ettei se niin helppoa ollutkaan, kuin vähän aattelin.

Korvakoruista tuli itselleni oikein mieluiset. Miehen sisaren tyttärentyttären korviksista otin kesällä kuvan, mutta kuva jäikin kotiin ja jouduin sitten tekemään korut "omasta päätä".

Korvikset ja kännykorut.

Hyvälle alulle sain vielä kaulakäädyn, samalla mallilla kuin rannekoru. Keväällä tein yhden, mutta sen on kummitytär saanut lahjaksi. Tämä jää varmaankin itselle.

Kaivertaessa piti kuunnella toisen jutustelua eikä miettiä kaiverrusta.
Ja niinhän siinä aina kävi ajatellessa, että hyvinhän tämä sujuu, niin heti lipsahti.
No, ope tuumasi, että on hän huonompiakin ensimmäisiä kaiverruksia nähnyt! Ehkäpä tuonkin taidon oppii harjoittelemalla.

Kukkiakin on vielä vähän pihassa. Mitäkö nämä ovat? No, parsahan se on päässyt kukkimaan. Huomenna kerään nuppuiset ja teen parsakeiton!

Kehäkukkiakin on vähän, nämäkin taitavat päästä huomenna sisälle vaasiin.

Unikkojakin on muutamia kukassa.

Orvokkeja onkin sitten peltotilkulla ihan runsaasti. Monen monta vuotta sitten ostin muutanan sarviorvokin taimen kukkapenkkiin. Siitä ovat mokomat vallanneet melkein koko kasvimaan ja ilostuttavat minua lumen tuloon asti.

Näin ovat herttaisia!

Ruskaa, karpaloita ja vähän käsitöistäkin

Elämän parhaat asiat

eivät ole esineitä!Näin ihanalla rannalla kävin aamu-uinnilla. Hui, olihan jo raikasta vettä, mutta unen rippeetkin jäivät jokeen!

Pari päivää sitten kävin ihkaihanien ystävieni kanssa karpalosuolla.

Kyllä suolla on kaunista ja karpaloita ihan runsaasti. Tämä kuva keikahti pystyyn, vaikka vaakaan kuuluisi olla, mutta ei kai se haittaa???

Kolme ja puoli litraan ihanan kirpeitä marjoja.

Ja niitä käsitöitä. Ensimmäiset patapesimet ovat tässä. Pari näistä lähtee tänään tuliaisiksi muutaman tiskirätin kanssa "Muonihhoon".

Kolmannet ylipolvensukatkin ovat valmiina. Valmistuivat jo syyskuun alkupuolella, mutta kun on muka ollut noita muita touhuja niin etteivät ole tänne ennen ennättäneet. Olen kyllä jo sukkasatoonkin saanut kahdet sukat valmiiksi, mutta niistä Muonion reissun jälkeen!

Mukavaa syksyistä viikonloppua!

Tunnustuksia

Olen saanut hämmentyneen iloisena otaa vastaan tunnustuksia, ihan kaksin kappalein, ensimmäinen Pirjo-Riitalta

Kiitos Pirjo-Riitta ja pyytelen nöyrästi anteeksi, että tämä tunnustuksen vastaanotto on vähän viipynyt. Tänne blogisivuilleni en ole oikein ehtinyt tulla, kun on ollut noita muita touhuja ihan riittämiin. Touhuja ja touhuja: marjastusta, keikkaa Helsinkiin ja Ylläkselle yms.

Mutta nyt yritän jatkaa. Sääntöihinhän kuuluu, että se jaetaan seitsemälle ja samalla kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa.

Voi, voi, mitähän nyt kertoisin, no yritetään.

1. Minulla on aviomies, poika ja tytär. Lapset ovat jo "maailmalla" ja me vanhukset eläkkeellä. Mies vain pakkaa harrastella vielä työntekoa.

2. Pojallamme on kolme maailman ihaninta pientä poikaa. Olen siis tavallisen ylpeä mummi.

3. Tykkään tehdä käsitöitä. Nyt on eniten puikot käytössä, mutta osaan ommella, virkata, kirjoa ja hopeaakin olen työstänyt.

4. Metsässä liikkuminen on mahtavaa ja marjareissut ihanien lapsuudenystävieni kanssa ovat luxusta.

5. Matkustaminen kiehtoo aina ja on tullut jo vähän kierrettyä "muailmaa".

6.Olen kai vähän rämäpääkin. Linnanmäellä ja Göteborgin Lissebergissä olen testannut varmaankin kaikki laitteet.

7. Olen illan virkku ja aamun torkku!

Ja toisen Mallilta


Kiitän iloisena Malli antamastasi tunnustuksesta ja pyytelen sinultakin anteeksi saamattomuuttani.
Tähän tunnustukseen kuuluu jakaa tämä viidelle blogille ja kertoa kolme rakasta asiaa ja rakas kuva.

Rakkainta on tietenkin oma perhe ja siinä kruununa kolme lapsenlasta.

Rakas asia on sisaret ja ihanat ystävät ja poisnukkuneet vanhemmat.

Kolmas rakas asia on Lujan luoma ihmeellinen luonto ja usko tuonpuoleiseen.

Rakkaita kuvia on paljon, mutta mielessäni on ollut nyt kuva lapsistamme pieninä sohvalla pyjamissaan kaulakkain. Kunhan sen etsin ja digikuvaan uudelleen niin laitan sen joskus tänne.


Jakaminen nyt eteenpäin jää tällä kertaa. Vaikka illanvirkku olenkin, niin kellon ollessa yli puolenyön taidan puikahtaa petiin!

Elokuun lopulla

Onnellisimpia ihmisiä näyttäisvät olevan ne,

joilla ei ole mitään erikoista syytä olla onnellisia,

paitsi se että he sitä ovat.

-W.R Inge-

Aamulla uimaan mennessä joki oli usvainen ...
....ja peilityyni.
Vesi on jo niin raikasta että pienet uintipyrähdykset riittävät jolloin aamu-unet karisevat vauhdilla joen pohjaan ja sitten freesinä kotitouhuihin.

Niin se syksykin tulla tupsahti ihanan lämpimän, välillä kuumankin kesän jälkeen. Nyt nautitaan marjametsän raikkaudesta ja hulppeista marjamaista.

Vähäisiä, vähäisiä ovat olleet tämän kesän käsityöt. Nämä tiskirätit ovat sentään valmistuneet. Ja aina yksi pitää olla tekeillä, jotta on jotain ottaa käteensä kun istahtaa telkkarin ääreen.

Ei oo vissiin tullut paljon istuttua, kun juuri mitään en ole saanut aikaiseksi.

Tämän kesän myssysato on ollut aika heikko. Tuo oranssi myssy on jo aiemmin ollut esilläkin, mutta tuo helmenharmaa on valmistunut jossain vaiheessa kesää, sattuivat vaan näköjään haluamaan samaan kuvaan. Lisäksi puikoilla on kolmannet ylipolvensukat, toinen sukka on pohjekavennusvaiheessa, joten on vielä on vähän tikuteltavaa. Saas nähdä jääkö sukkasadon jalkoihin!!!

Taas Sukkasatoon

Ilmoittauduinpa minäkin Sukkasatoon 2010.

Tämä on toinen kertani kerätä sukkia satoon. Saas nähdä mitä saan aikaiseksi. Ainakin yhdet lupaan varmasti tehdä.

Tässäpä onkin pikkuisen vierähtänyt aikaa edellisestä sepustuksestani. Pikkuisen vaan olen reissannut, vieraita olen kestinnyt ja öitäkin pitänyt, mutta suurimman osaa ajastani on vienyt iki-ihanaiset marjastusreissut iki-ihanien lapsuudenystävieni kanssa.

Niistäpä tässä kirjoittelen, kunhan ehdin!