Ipanan hame

Onnellisuus ei ole sitoutunut esineisiin.
Onnellisuus on meissä itsessämme!
-Marika Borg-

Pikkuneidin hameen tein kaveriksi aikaisemmin tekemälleni nutulle. Ensin ajattelin tehdä hameen helmaan jonkin kuvion, mutten löytänyt mallia, joka ois tuntunut kivalta, niinpä päädyin noihin raitoihin. Muutenkin hame on "omasta päästä", toivottavasti sopii 1-vuotiaalle neidille.

Napit eivät ole vielä kiinni, laitan ne kunhan sovitan oikealle kohdalle. Voi olla, että pitää väsätä vielä vyölenkitkin. 

Lilan oikea väri  on tässä kuvassa lähempänä oikeaa, kun taas valkoinen on oikeamman värinen tuossa ylemmässä kuvassa. 

Meillä oli jo ihan oikea talvi parikin kertaa, mutta ei oo enää. Kävin pari päivää sitten rannassa ja aattelin, että joskohan vielä pääsis uimaan lähirantaan. Avantouintikausi on jo aloitettu avantopaikalla, mutta kun tuo ranta ois parin minuutin kävelymatkan päässä!!!!

Tänään vielä ruoho vihertää!

Eilen kuvasin Kirkkolammen tullessani ikonitunnilta....

...ja Harjulammen  edellisen läheltä, harjun toiselta puolelta.

Pienen askeleen pääsin taas eteenpäin, sinistä viittaa maalailin ja vähän punaistakin Jospa tämä vielä joskus valmistuisi!

Viikko reissussa

Löydämme aina aikaa sen tekemiseen,

mitä todella haluamme tehdä!

Viime lauantaista viikko sitten palasin Ulla-ystäväni kanssa viikon reissulta tyttäreni luota. Kävimme siellä viettämässä suloisen prinsessamme 1-vuotissynttäreitä.

Tähän alkuun kuitenkin vähän käsitöitä.

Yllä olevat pikkuiset sukat prinsessa saa todennäköisesti joulupaketissa.

Valkoisen pitsimekon vein tuliaisiksi. Malli Modasta nro 3/2009.
Lanka ON line, 55% BRI-Nylon 45% Polyacryl, ostettu Hakaniemen hallista joskus menneenä kesänä.

Hesingin matkallamme tapasimme ystävämme Porvoosta ja Espoosta.

Porvooseen meidät kaappasi ystävämme, joka kävi onnittelemassa 1-vuotiasta. Palautti meidät sitten tyttöjen luo seuraavana päivänä. Kolmen vauhdikkaan naisen voimin vietimme tunnelmallisen naisenergia-illan. Porvoosta paluumatkalle lähtiessämme kävimme Aapispeittotaidenäyttelyssä!
  

Äiti Teresan lastenkoteihin Intiaan lähetetään ihanien ihmisten tekemiä tilkkupeittoja.

Peitoissa on kuvia ja kirjaimia , joiden avulla lapset voivat oppia kirjaimia ja englannin sanojakin.

Kuva- ja kirjainlaput on tehty neulekoneella, muut on sitten tikuteltu käsin. Yhteisissä tapaamisissa niitä on sitten sommiteltu ja liitetty yhteen.

Lappujen koko on 18 x18cm, joita ihmiset kotonaan ja yhteisissä tapaamisissa väsäilevät.

Ystävämme vei sinne tekemiään lappuja ja ylimääräisiä lankojaan.

Näyttelyn jälkeen peitot lähtevät sitten Intiaan, jos nyt eivät jo olisi matkalla. Peittoja oli nyt lähdössä nelisenkymmentä, keväällä oli lähetetty 45 peittoa. Kävimme näyttelyssä sen viimeisenä päivänä 9.11.

Toinen mukava kyläpaikkamme oli Espoossa. Sinne meidät, koko porukan haki ja iltasella kuskasi takaisin ihana ystävämme. Kestitsi meidät ähkyn partaalle ja piti muutenkin hyvää huolta.  

 Nämä seiskaveikka Sateenkaarilapaset tikuttelin reissun aikana tyttärelle. Hän halusi itselleen samanlaiset, kuin olen tehnyt ipanallekin! Vaikka ne sovitettiin ja kuvattiin tyttären käsissä, hän saa ne vasta pukinkontista! ;-D

Tässä kämmenpuolelta, joka on sileää neuletta.  Päälipuoli on kaksi nurin, kaksi oikein.

 1-vuotias keväällä tekemässäni koltussa.

 Välillä hulina vei vähän mietteliääksi pikkuisen!

Mutta osataan sitä virnuillakin! Aamupalalla, vähän ennen kuin mummi ja Ulla-täti lähtivät junalle.

Kiitos VR:n veturi-ohjelmalle, me kaksi naista käytiin Rovaniemeltä Helsingissä ja takaisin junalla ja maksettiin koko reissusta kokonaiset 40 euroa yhteensä!

Mukava vierailu!

 Viikonloppu on kokemus,

jota rikkaampi tai viisaampi olet maanantaina.

Eilen sain mieluisia vieraita. Ystäväni Matleena tuli miehensä kanssa päivävisiitille. Oma mieheni oli remppahommissa, piipahti vain kotona kahvilla moikkaamassa ystäviämme. Matleenan mies  kävi reilun parin tunnin ajan palaverissa, joten me naiset vietettiin mukavaa laatuaikaa kahdestaan.

Vähän tehtiin käsitöitä ja sain apua blogissani olevaan pieneen ongelmaan! Muutenkin vähän päivitettiin sivujani.

Matleena lopetteli  sukankutimensa ja aloitti sytomyssyn tikuttelun. Minä suunnittelin pikkulikan hameeseen vyötä "ainaoikein"neuleena, mutta Matleena  ehdotti että tekisin sen i-cord`lla. Niin tein.

Tässä valmis vyö. Hameen kuvaan, kunhan saan ostettua ja ommeltua napit.

Matleena toi pussillisen tekemiään sytömyssyjä, jotka lupasin toimittaa arkena Lapin keskussairaalaan! 

 Tuliaisiksi sain ruusukimpun ja ihanan pienen enkelin.

Kaunis kiitos ystäväni!

Reissussa 4-vuotiaan kanssa

Jos sydämeni voisi muuttua

puhtaaksi ja yksinkertaiseksi kuin lapsen,

luullakseni ei voisi ollakaan tätä suurempaa onnea.

-Kitaro Nishida-

Pari viikkoa sitten sain tehtyä nämä sukat  Novitan 7-veikasta.

Missasin tämän syksyn sukkasadon, se vähän harmittaa, sillä oisinhan saanut sinne jo kolmet sukat. Eihän se paljoa ole, mutta  lisänähän se on rikkakin rokassa! Yhdet pienet sukat on kotona  kuvaamatta.

Olen nyt 4-vuotiaan pojanpojan kanssa  tyttären luona pääkaupungissa. Keskiviikkona tulimme ja maanantaina lennämme kotiin takaisin.

Kotoa lähtiessämme ensilumi satoi edellisenä päivänä maahan, mutta on jo kuulemma sulanut pois!

Pikkuveli 7kk saatteli meidät lentokentälle.

Turvatarkastukseen menossa. Niin oli pikkumies tohkeissaan lähdössä, ettei meinannut muistaa vanhemmilleen vilkuttaa tarkastuksen ohitettuamme. 

Näin rennosti sujui piirrettyjen katselu koneessa.

Saapuessamme sateiseen Helsinkiin tytär oli tyttärensä kanssa meitä vastassa.

Jätski maistui perille päästyämme. Hyvin on reissu mennyt, koti-ikäväkään ei ole vaivannut. Keskiviikkona käytiin pitkä iltakävelylenkki, kun sadekin lakkasi, torstaina oltiin koko päivä kylästelemässä Espoossa ja perjantaina oltiin keskustassa shoppailemassa kuutisen tuntia. 

Nyt olen lapsenlikkana, tytär pääsi musiikkikonserttiin. Ipanat ovat nukkuneet jo monta tuntia. Taidan tästä minäkin painua pehkuihin! Aamupäivällä lähdetään yökyläilemään Hämeenlinnaan!

Käsitöitä!

Hymyile ja ole myönteinen.

Kehu, jos on aihetta.

Kiitä tarvittaessa.

Anna aurinkosi loistaa!

-Onerva-

Vieläkin löytyy pihalta orvokkeja.

Varmaankin kohta kymmenen vuotta sitten ostin puutarhalta muutaman sarviorvokin taimen.Niitä ilmestyy vuosi vuoden perään kasvimaalta milloin mistäkin. Kukan koko on mielestäni pienentynyt, mutta sehän ei haittaa, eikä sekään, että orvokkeja on kukkapenkissä, perunapenkissä ja ympäri kasvimaata! 

Syyskuun Ylläksen ruskaviikolla sain valmiiksi tyttärentyttärelle neuletakin. Ens viikolla lähden viemään sen prinsessalle, saas nähdä onko koko sopiva.
Lanka on ON line 100 % puuvilla.

Tunturin tekemisiä ovat myös  sukat ja lapaset ipanalle. Yhdet 7-veikka sateenkaari sukat ovat jo jääneet tytölle pieniksi, joten tässä vähän isommat. Peukuttomat lapasetkin tein....

.... kaulahuivin....

....ja piponkin. Pipon koko on myös arvoitus, mutta otan lankaa mukaan ja teen uuden, jos tämä ei sovi.

Kavennuksesta tuli aika nätti!

Pihlajanmarjasosettakin olen saanut aikaiseksi ja tuli vielä hyvääkin!

Tästä kuvasta puuttuu vähän myöhemmin purkitetut kaksi noita pieniä purkkeja isompaa purkkia.

On hyvää liharuuan, puuron, viilin ja jäätelönkin kanssa!

Ylläksen bongaus!

Elämän tarkoitus on löytää kotiin.

-Eeva Kilpi-

Syyskuussa teimme syksyisen ruskareissun ystäväpariskunnan kanssa Ylläksen upeisiin maisemiin.

Tämä oli kolmas Ylläksen ruskamatka muutaman Levin ruskailun jälkeen. Olemma täysin myytyjä Ylläkselle!

Kaltiolammella kävin kastelemassa käteni ja kasvoni ja täyttämässä juomapullomme. Lammen haltiat lupaavat vettä kostettaneelle paranemisen rupitaudista ja näön takaisin, Jonkun kulkijan mukaan ulkonäkökin kaunistuu!

Siellä bongasin... 

 ...herttaisen norsugraffitin!

 Ystäväni Matleenan vinkistä osasin seurailla, josko norsuja osuisi kohdalle. Norsugraffittejä tekee Norsumamma    

Kaltiolammessa ON haltioita...

 ...ja lääkesammakko!

Kaltiolammen vesi on kirkasta ja raikasta.

Upeita maisemia riitti, sekä sumussa että auringonpaisteessa.

Kirkkaan punista...

... ja vähän oranssimpaa

Miehet edellä, me naiset jäätiin aina jälkeen, kun piti välillä poiketa marjan syöntiin.

Varkaankurun pitkospuilla.

Keltaista maaruskaa.

Porojen ruokahetki!

Mustikkaruskaa

Mustikoita oli tunturi tulvillaan ja ihan hyviä, vaikka oltiin jo syyskuun loppupuoliskolla. Joka aamuksi kerättiin puuromustikat ja jälkiruokaankin niitä laitettiin. Miksi ihmeessä niitä ei kukaan huolinut ja kerännyt talveksi pakkaseen? Viikon aikana nähtiin kahdella naisella marjaämpäri mukana. Heistäkin toinen haki variksenmarjoja.
Tuumailin kerran, että mitenkähän ihmiset reagoisivat, jos sinne tuotaisiin ulkolaisia marjanpoimijoita. No, eihän mekään marjastettu, mutta kun omat marjat oli jo poimittu ja turvassa pakastimessa kotona = selityksiä! Niin varmaan monella muullakin!
Viime pyhän aikaan tunturit olivat olleet jo lumessa puurajan yläpuolelta!
Retkeilimme siis kreivin aikaan tosi hyvissä sääoloissa.

IHANA YLLÄS!