Pieni prinssessamme

Sunnuntaina tyttärellemme syntyi pieni prinssessa. Tässä hän on noin kymmenen minuutin ikäinen.
Huomenna matkaamme isolle kirkolle häntä ja äitiään katsomaan.

 Tämmöisen villavaatesetin olen saanut aikaiseksi. Puserosta puuttuu napit, mutta ne ostan kunhan ehdimme vauvan luo. Lanka on Woolia, muutaman vuoden vanhaa. Helmikuussa 2009 tein pojanpojalle villatakin ja lankaa jäi näihin tarpeeksi. Pari pientä nyssykkää on vielä jäljellä, niistä meinaan väsätä pienet sukat jonkun vaalean langan avulla. 

Nämä tumput pääsevät tumpputupaan!

Oma sukkasatoni

 Kun alkajaisiksi teet sitä,

mikä on tarpeen ja sitten sitä,

mikä on mahdollista,

teetkin yhtäkkiä sitä, mikä on mahdotonta.

-Franciskus Assisilainen-

Tässä syksyn aikana kyhätyt sukat pussilakanan päällä. Oiskohan tuo lakana 70-luvulta, vanha ainakin ja hyvin retroinen! Otin käyttöön  "löydettyäni" sen kaapin ylähyllyltä. Somistaa nyt vieraspetiä.

Miesten sukat, kokoa 42,
Seiska-Veikkaa.

Samaa kokoa ja lankaa kuin edellinen.

Koko 38-39, edelleen Seiska-Veikkaa.

Nämäkin 38-39 jalkaan sopivat.

Koko 42

Naisten sukat, kokoa 38-39, valkealla raidalla.
Näin kesällä yhdessä myymälässä sukkia, joiden raidoitus oli rajattu tuolla tavalla tummalla langalla. Nappasin idean ja tykkään siitä.

Miesten sukat harmaalla raidoituksella, kokoa 44. Kaikki nämä sukat Seiska-Veikkaa, vanhaa varastoa, jota sain nyt hitusen vähennettyä! 

Naisen sukat, Seiska-Veikan sateenkaari, koko 38

Miehen sukat, koko 44-45, sateenkaarta nämäkin.

Sateenkaaret uuden kynttilälyhtyni seurassa, sopivat niin mukavasti tuhon Halloween-kynttilän väriin!

Kunhan nyt pääsen tähän bloggailuun taas kiinni, niin mennyttä ihanaa kesää muistellen pitää tuoda ainakin yhdet kesälliset sukat esille ja pari kesän keskeneräistä tekelettä!

Sukkasadon perunalaariin pitää vielä viedä nuo syksyn sukat. Yhdet on vielä kesken, mutta eiköhän nekin ehdi satoon.

Sukkasadon perunalaariin!!!

Korkeinkin torni alkaa maasta!

..

Eiköhän tämä bloggailukin tästä virkisty sukkasadon myötä!

Pääsin mukaan Sukkasadon perunalaariin!

Syksyn tulo melkein yllätti, mutta ihanan kesän jälkeen viettäkäämme ihanaa syksyä marjastuksen ja sukkien parissa. Pihallakin pitäis ehtiä vielä puuhastella ja sisälläkin ois hommia, mutta nautitaan syksystä!

Juhannuksen aikaan

Keskikesän ihanaa Juhlaa

..

Hyvää Juhannusta

Hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille

Isät opettevat sen,

mihin meidän tulee pyrkiä-

äidit sen,

mitä me olemme.

Onnea ja rakkautta Äideille äitienpäivänä!

Kotona taas!

Pyri kuuhun.

Jos osut harhaan,

putoat keskelle tähtiä.

-Les Brown-

Viiden viikon reissumme aikana meillä oli parit yövieraat kotona. Sisko oli miehensä kanssa muutaman yön ja samaan aikaan miehen serkku yöpyi meillä tyttärensä kanssa palatessaan pohjoiselta mökkireissulta kotiin hämeeseen.

Sisko oli jättänyt kiitokseksi tämän ihanan enkelin ...

.

...ja hauskan Finlaysonin kesäkassin. Kiitokseksi mistä???, no yöpaikkahan kyllä oli, mutta jääkaappi tyhjänä. Onneksi toinen sisko ja pojan perhe pitivät vieraittemme hyvinvoinnista ruuan osalta huolen.

Aprillipäivänä lähdimme kotipihasta näin lumisista maisemista ihanalle Brasilian lomallemme.

Menomatkalla olimme Oulun seudulla yhden yön ja Hämeenlinnassa kaksi. Sitten noin vuorokauden matkattuamme vietimmekin upean, aurinkoisen, oikein leppoisan rauhallisen ja hienon neliviikkoisen ajan huikean kauniissa maisemissa Brasilialaisessa pikkukaupungissa.

Sielläpä tuli mietittyä, miksi aina pitää olla niin hirmuinen hoppu paikasta toiseen lomallakin. Oli aivan mahtavaa vain olla ja nauttia kiireettömyydestä, vieraanvaraisuudesta, ihanista ystävistä ja paikallisista ihmisistä ja lämmöstä. Vaikka välillä oli kuumaa, kuumaa ja kuumaa ja välillä tuli muutaman kerran vettäkin taivaan täydeltä.

Kuvat ovat jumissa kamerassa. Ostin lentokentältä 16 gigasen muistikortin, enkä saa nyt kuvia kamerasta ulos!!!

Kotimatkalla teimme sitten samat pysähdykset kuin mennessämmekin.
Kotipiha oli vähän muuttanut olemustaan, lumet olivat häipyneet ja jäät joesta sulaneet.
Kotona on oltu jo kaksi päivää. Pyykkikone on pyörinyt ahkerasti ja älytön silityskasa odottaa inspiraatiota. Eilen haravoin suurimman osan pihasta ja isot kasat roskia odottaa säkittämistä ja poisvientiä.
Pikkupojat olivat illan luonamme ja papan vietyä porukan kotiin kaksi isointa tuli paluukyydissä takaisin, yökylään. Tuossa nyt tuhisevat jo yöunillaan.

Kesän uintikausikin on jo korkattu. Eilen aamulla miehen vielä nukkuessa piipahdin joessa.
Tulopäivän iltana kävin katsomassa, olisko ranta sulana. Mies vain tuumasi silloin, ettei tarttis mennä hukkumaan. No, en aikonutkaan. Aamulla, yön jälkeen oli pieni jääkaistale rannassa, mutta kiveltä saattoi hyvin mennä veteen. Olihan raikasta.

Käsitöitä tein reissulla vain meno- ja paluumatkoilla suomen puolella. Parit sukat sain aikaiseksi, niistä ehkäpä huomenissa.

Sitä sun tätä

Kukaan ei ole täydellinen

ja minä olen täydellinen esimerkki siitä!

Tämä viesti oli kirjoitettu Pyhätunturin ladun varressa olevan Marjutin kahvikodan seinälautaan. Sopii hyvin minullekin!

Tuppelo, vitsikö? Eihän toki! Anonyymi sitä ihmetteli tuon edellisen postauksen kommentissaan.

Tässä tuppelo työssään. Jos puikko painaa sormea, tuppelo auttaa!!!

Ennen Baretsin hiitoreissulle lähtöä, (josta en nyt ehdi laittaa juttua) pikkupojat kävivät hiihtokilpailuissa. Tässä keskimmäinen pojista ohittaa pikkuveljeään, jota ohitus vain naurattaa.

Vaari, isi ja pappa kannustavat poikia!

Olimme viime viikon Pyhätunturilla.Hiihtelin siskon kanssa huikeissa maisemissa viikon aikana kuutena päivänä 83 kilometriä.

Tässä siskokset ladulla.

Ketkä lienevätkään kisailleet ladun vierellä. Mukavaa varmaankin on ollut jäljistä päätellen.

Rinteessäkin käytiin, minä kolme kertaa, siskon sain mukaani kahdesti. Sisko ei suostunut laskettelemaan muualla kuin perherinteessä. Sielläkin kyllä sai vauhtia ihan mukavasti. Tässä hän jo melkein alhaalla.

Itse kävin huipulla asti. Eka kerralla alas katsoessa aattelin,että VOI!!! Mutta alashan sieltä oli päästävä. Seuraavat kerrat olivatkin sietten jo helpompia!

Tuo punatakkinen olen minä. Pyhällä on muuten aivan upeat uudet kuvulliset tuolihissit. Ei tuntunut tuuli huipulle mennessä. Alas tullessa sitten kylläkin.

Käsitöitäkin tehtii. Sisko kutoi vihreää sukkaa.

Ystävämme virkkasi tabletteja omalle siskolleen tuliaisiksi.

Tässä valmiina vaaleasta langasta kaksi kappaletta. Lanka tais olla Novitan virkkauslankaa kaksinkertaisena.

Minä sain aikaisksi sukat Step AloeVera jojoba langasta.

Eilen kävin tämän kevään viimeisen hiihtoreissun. Kotikaupunki joen toiselta puolen vaaran päältä. Siellä se kotikin pilkottaa!

Vaaran päälle nousu on varsinainen kuntopolku, ainakin minulle, mutta sieltäpä onkin sitten muutaman sadanmetrin huikea lasku. Kuvassa laskua koko matkan ja reilusti tuplasti vielä lisää mutkan jälkeen. Jo tuon takia kannattaa hikoilla vaaran päälle. Sitten takaisin ylös kolmen eri nousun kautta ja taas pitkän pitkää loivaa laskua alas joenjäälle ja kotiin.

Kyllä täällä on kelvannut hiihdellä, mutta ensi talvena uudelleen.

Huomenna suuntaamme kohti eteläistä Suomea ja maanantaina sitten kuukaudeksi Brasilian auringon alle. Käsityöt taitavat jäädä kotiin sulattamaan lumia ja odottamaan.