Monet eivät pääse elämässään mihinkään
siksi että ovat pihalla nelilehtisiä apiloita etsimässä,
kun tilaisuus kolkuttaa ovelle!
Viisivuotiaan pojanpojan keräämät kukkaset mummille!
Hän muuten sanoi tässä muutama päivä sitten pari yötä yökylässä oltuaan, että mitä jos muuttaisi mummilaan? Vähän sitä mietittyään tuumasi, että ei sitten näkisi vauvaa (pikkuveljeä, 3kk) niin paljon!
Vähän on näköjään tullut aikaiseksi käsityörintamalla. Nämä sukat Novitan tico tico langasta. Toiset on loppusuoralla, kavennus puuttuu. Lanka oli alennuksessa, kaksi ekeä kerä. Yhdestä 100 gramman kerästä tuli kolme kokonaista ja yksi puolikas sukka.
Niin valmistuivat nämä toisetkin sukat. Aloitin nimittäin tätä juttua alkuviikosta, mutta ilmojen lämmittyä piha kutsui rikkaruohoineen seurakseen. Eilen illalla sain pihapläntin puhtaaksi rikkaruohomatosta ja uudet nurmikon siemenet maahan. Pläntti jäi kesken viime kesänä, kun vähän pienensin kasvi-ja kukkamaata. Sukat samaa tico ticoa kuin edellisetkin. Malli oli ohjeessa tehty 7-veljestä langasta, joten ohuemmasta langasta tehtynä kuviosta tuli aika reikäinen, puikot kun oli paksummat kuin langan suosituksessa.
Kaksiin sukkiin meni lankaa 106gr!
Sitten tuohon otsakkeen äkkilähtöön.
Viikko sitten perjantaina laittauduin puolilta päivin pihatamineisiin ja päätin alkaa rikkaruohotalkoisiin. Mies soitti kaupunkireissulta, että pitäis lähteä pikaisesti Ivaloon ja pyysi että laittaisin kahvin ja pari voileipää valmiiksi. No joo, laitan! Soitti uudelleen, että lähtisinkö mukaan? No joo, lähden! Siis sisälle, vaatteiden vaihto, kahvi tippumaan, voileivät valmiiksi. Mies tuli kotiin: pitää viedä muuan nuori mies Ivaloon, josta jatkaa matkaa Sevettijärvelle opettamaan lapin ihmisille salsaa!
Lähellä puolta kahta oltiin tien päällä. Mukaan otin käsilaukun ja sukankutimen. Ivalossa, noin 300 km:n päässä pitäis olla neljän nurkilla, että ope kuskinsa kanssa ehtisi siitä Sevettiin, noin 200 km:n päähän kuudeksi.
Olimme Ivalossa puoli viisi. Open kuski, mieheni serkun tytär, odotteli pihalla, joten auton vaihto ja tanssijat kohti Inarinjärven pohjoista rantaa.
Me jäätiin miehen serkun ja vaimonsa luo Inarinjärven mökille yöksi, vaikka alunperin oli tarkoitus palata kotiin. No, aamulla sitten!!!!
Miehet tulivat saunan lämmityksestä ja olivat pohtineet, että naiset pakkaavat aivan liikaa vaatetta pienillekin reissuille. Näin hyvin pärjätään, vaikka ei ole mukana mitään!! Joo, joo, hammasharjat ostin kylän kaupasta ja hyvin tultiin toimeen, mutta ystäviä tarvittiin. Saunan jälkeen sain ylleni ihanan flanillisen yöpaidan. Istun muuten tuossa keittiön kynnyksellä. Kynnyksen ylittäminen on päivittäistä jumppaa mökillä ja tehokasta vielä kaupan päälle!
Kotiin lähtö sitten aamulla odotuttikin, sillä herätessämme iltainen, aurinkoisen tyven Inari oli....
(Tämän kuvan otin yöllä puoli yhden aikaan.)
...yöllä muuttanut mieltään ja sellainen aallokko pauhasi, ettei pienellä perämoottorilla ollut järvelle asiaa!
Kolmen nurkilla iltapäivällä lähdettiin mökiltä viiden kilometrin järvimatkalle.
Tarviittn taas ystävien apua: kumisaappaat, että pääsi veneelle, lämmin pusakka , sadeviitta, lapaset ja karvalakki, että tarkeni. Mieskin sai vähän lisää vaatevarustetta. Rannalle päästyämme tuuli oli jo rauhoittunut, mutta kuten kuvasta näkee, tuuli silti.
Miehen serkku sai odotella iltaa kahdeksaan asti, että sai luvan lähteä takaisin mökille. Vaimo päivysti mökillä ja antoi luvan paluumatkaan vasta kun vaahtopääaallokko rauhoittui mökkirannassa.
Kotona Rovaniemellä olimme suunnilleen samoihin aikoihin kuin venekuskimme mökillään!
Tämmöisen nuoren miehen vuoksi tehtiin äkkilähtö pohjoiseen, ja tämmöisellä vaatetuksella, lämmintä kun oli. Napapiirille pysähdyttiin ottamaan muutama valokuva, vaikka kiire olikin. Takaisin mies matkusti pohjoisesta linja-autolla ja siitä suoraan junalla etelään. Siksi piti ensimmäinen napapiirin ylitys kuvata.
