Juhannus meni

Ihminen laskee huolensa,

ei ilojaan.

Jos hän laskisi ilot, hän huomaisi,

että jokaisessa elämänosassa on kyllin onnea.

-Fedor Dostojevski-

Juhannuksen alla jo keskiviikkoiltana porhalsin junalla Ouluun. Mieheni oli jo siellä.

Matleena oli asemalla vastassa puhelin kädessään. Oli juuri aikonut soittaa minulle, että missä vaunussa olen pitkässä junassa. Onneksi näimme jo toisemme kun asemalla ei ollut kovin ruuhkaista. Kännyni oli nimittäin jäänyt kotiin. Minun piti junassa ilmoittaa matkastani muutamalle ystävälle, mutta mitenkäs ilmoittelet kun puhelin on muualla.

Äkkiä sitä ihminen oppii näihin nykyajan kiemuroihin. Eihän sitä ennen kotoa lähdettyä mietitty puhelinjuttuja.

Vietimme mukavan juhannuksen ihanien ystäviemme kanssa.

Juustoherkku muhimassa juhannusaaton aamuna.

Matleenan pravuuri!

Hyvää, hyvää, hyvää :-D

Aattona alkuillasta noin 12 asteen lämmössä suuntasimme matkamme Kiiminkiin Koitelin-koskelle .

Osa meitä, osa muita makkaranpaistopaikalla kosken toisella puolen.

Makkaratikut valmiina. Makkarat syötyämme suuntasimme takaisin autoon ja Matleenan ja miehensä lämpöiseen residenssiin.

Iltapalalla maistui juustokeitto.

Itse en laittanut siihen sokeria, vain ripauksen kanelia

ja HYVÄÄ oli.

Juhannuspäivänä teimme pitkän kävelylenkin Oulussa reittiä keskusta-> Pikisaari-> Hietasaari ja takaisin keskustaan. Sää oli aurinkoinen ja jo paljon lämpimämpi kuin Juhannusaattona.

Täällä kävimme jäätelöllä!

Sunnuntaina kävimme mieheni kanssa toisella vierailulla, jätimme Matleenan miehineen vähän levähtämään monen päivän vieraistaan.

Toisen ystäväpariskunnan 40v- hääpäivää juhlistimme vähän jälkikäteen piknikillä Hailuodossa. "Hääparille" veimme Matleenan tekemät sukat lahjaksi.

Aurinko helli meitä yhdeksän hengen porukkaa.

Mennessä väkemme seurailee Hailuodolta tulevaa lauttaa .

Leiriytyminen käynnissä.

Retkellähän syödään hyvin, tässä makkara-annokseni salaatin kera. Tämä oli alkupala.

Pääruuan possun fileepalat ovat kohta valmiit.

Jälkiruuaksi saatiin kahvit lättyjen ja mansikkahillon kanssa.

40 vuotta yhdessä virallisesti taivaltaneet saivat näin sydämelliset lätyt!

Oma annokseni

Suojaisessa leirissämme oli niin mukavaa.

Porukan pienin kiipeilee vahti vierellään,

muut nauttivat auringosta tuolla etäämpänä rannasta.

Leirin purku käynnissä.

Meri kimaltaa...

Tästä kuvasta tulee mieleeni; voiko ihanampaa olla kuin on tää....

Arkena koitti sitten kotiin lähdön aika.

Matleena vei minut asemalle, mies jäi vielä Oulun seudulle.

Lähdimme hyvissä ajoin, että ehdimme hiukan shoppailla. Paljoa ei mukaan tarttunut, vain kymmenen euron kipukeppi ja yhden euron tuubin litistäjä. Toisenkin ostin, miniälle tuliaisiksi!

Kuvassa litistäjä, vai mikä lie oikealta nimeltään, on tomaattipyreeputkilossa tuo sininen osa. Hyvän tuntoinen keksintö.
Ennen juhannusta kävimme yhden shoppailureissun. Pikkupojille ostin puuautot ja värityskirjat. Itselleni pari kerää Bambu-lankaa.

Käsitöitä tuli tehtyä yhdeksän tiskirätin verran, joista kaksi pääsi jo viemisiksi käydessämme toisessa kyläpaikassa.

Tiskirätit ovat vielä autossa matkakassissa miehen mukana.

Stokkan vintillä caputsino-kahvit suklaakakun kanssa ennen junalle menoa.

Kaunis kiitos vielä kerran Matleena ja miehesi ihanasta yhteisestä ajasta juhannuksena.

Juhannuksen kukkasia