Vieraitten mentyä

Parasta elämässä on

elämä itse

ja sen pienet onnelliset asiat

Tämmöistä kesäkakkua on ollut tarjolla parin viime viikon aikana kesävieraillemme. Yhden kakun teimme lapsenlapsen kanssa, jotta hän osaa kotona neuvoa äitiään, miten näin ihana kakku tehdään!

Viime kirjoitelmien jälkeen on ollut vieraiden kanssa seurustelua.

Ensiksi sain vain päiväkahvivieraan Oulun seudulta. Kahvin kanssa lämpimät juustoleivät ja mansikoita kermavaahdon kera. Sanomattakin lienee selvää, että vieras oli miespuolinen. Joo, ihan totta, hän toi poikansa erästä tilaisuutta varten kaupunkiimme. Meillä oli oiken mukava juttutuokio.

Sitten seuraavana viikonloppuna hän tuli takaisin yökylään poikansa perheen kanssa. Pojalla vaimoineen oli juhlatilaisuus kaupungin liepeillä.

Silloin meillä riitti vipinää, kun pieniä oli enempi ja vähempi riehumassa pihalla ja sisällä. Tietenkin isommat pojanpojat tulivat mummilaan ja naapurin pikkumies tuli samaan hyörinään. Olimme lapsenvahteina niin tiiviisti, että kun penskat viimein nukahtivat, lapsenvahdit olivat untenmailla samaan tahtiin. En edes kuullut kun nuoripari tuli nukkumaan aamuyön tunneilla.

Kun nämä vieraat lähtiväit, sisareni tuli seuraavana päivänä miehensä kanssa meille.

Meillähän riitti juttua ja tekemistä, seurustelua,uimista, luistelua, shoppailua, kyläilyjä ja kokkaamistakin siinä sivussa.

Ilmatkin suosivat, lämmintä oli. Ainoastaan heidän tuloiltanaan oli lämmin kesäsade, joka loppui, kun olimme saaneet mummilan kullat kotiinsa ja teimme pitkän kävelylenkin sateenjälkeisessä happirikkaassa kesäillassa.

Illalla veimme pojat kotiinsa vesisateessa. Pojilla oli hauskaa, kun olivat iltapäivällä tulleet mummilaan t-paitasillaan, piti kotimatkalle sateessa lainata mummin villatakkeja. Hihat käärittiin kaksinkerroin ja sitten menoksi.

Sateessa oli kiva jousta, eivätkä veljekset kauaa malttaneet olla varjojen alla, vaan juosta viilettivät nauraen pitkin oikopolun pellon piennarta hypellen muutamassa vesilätäkössä.

Seuraavana päivänä.

Sisko oli ottanut rullaluistimet mukaansa. Lähdimme molemmat tälle kesälle ensimmäisen kerran luistinten päälle. Pienen totuttelun jälkeen vauhtiakin löytyi.

Joen varrelta aloitimme, johan täällä kelpaa kuntoilla.

Ensimmäisen päivän lenkki oli noin kuuden kilometrin mittainen.

Luistelureissun jälkeen käytiin uimassa ja sitten kävellen noin kahden kilometrin päähän kaupungin keskustaan shoppaileen. Mennessä ihailimme...
...kirkkolammen sorsia. Sorsaemo kaitsemassa kymmentä pienokaistaan.

Kukkiakin ihailtiin kirkkolammen puistossa.

Shoppailujen välillä kävimme jäätelökahveilla poikani appelassa.

Iltasella sitten vierailimme naapurissa ihanan kahdeksankymppisen pariskunnan luona.

Talon rouva on ollut kolmisenkymmentä vuotta sitten sisareni kanssa samassa työpaikassa. Ja meillä oli niin mukavaa.

Toinen luistelupäivä

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kuntoilla.

Luistelumatkaa kertyi nyt peräti 14 kilometsiä. Aika hyvä saavutus kesän toiselta luistelupäivältä.Ylläni molemmilla luistelureissuilla oli sisareni tuoma synttärilahjapaita.

Sisko miehineen lähti eilen aamusella ajelemaan kotiaan kohti. Pikkuinen yövieras piti herättää hyvästelemään isotätiä miehineen. Reipas apuri kantoi yöpukusillaan laukkuja autoon.

Tänään sitten käytiin naapurin Erkin 6-vuotis-synttäreillä.

Odottelin tässä, kun lapsenlapset tulivat vanhempiensa kanssa. Isoimmalla lahjapaketti kainalossa, keskimmäinen työntää pienimmäistä rattaissa äidin ja isin seuratessa touhua tarkasti.

Osa lapsivieraista herkkuja notkuvan synttäripöydän ympärillä.

Kyllä lasten riemua on sitten valloittavaa katsella, siinä sydän on sykkyrällä.

Sain synttäreiltä kotiin lähteissäni pussillisen pinaattia kasvimaalta. Kasvavat kuulemma niin nopsasti, että jos vain siemeniä löydän laitan niitä kasvimaani nurkkaan vielä itsellenikin kasvamaan.

Tekaisnpa herkullisen pinaattikeiton synttäreillä syötyjen herkkujen "jälkiruuaksi".

Tulihan toki käsitöitäkin tehtyä vieraitten kans touhuillessa. Nopeita, helppoja ja käteviä tiskirättejä, jotka seurustellessakin onnistuvat enempiä miettimättä. Ostimme sisareni kanssa Anttilan alesta punaista ja beessiä bambua. Kevään tunturilomalla sain siskonikin innostumaan räteistä. Hän on tehnyt niitä ainakin parikymmentä kivoiksi tuliaisiksi ystävilleen. Syksyn ruskaretkellä hän innostui seurassani tikuttelemaan sukkia, joita kaikki hänen läheisensä saivat joululahjoiksi. Niin se tämä käsityöinnostus vaan poikii. Mitähän seuraavaksi keksisi? ;-D