Niitä näitä

Jokainen päivä

teemme talletuksia

lapsiemme muistojen pankkiin.

-Charles Swindoll-

Viikonloppuna kävimme mieheni kanssa katsastamassa kaupungin keskustassa vanhaan malliin toteutettua markkinatapahtumaa. Lähdimme reippaasti kävellen reilun parin kilometrin päähän vanhalle torille.

Mukava hentoinen kesäsade yllätti meidät matkalla ja aurinko paistoi. Äiti kertoi meille lapsille aikoinaan, että kun aurinko paistaa ja sataa vettä, silloin on hiirellä häät.

Alatalo taitaa lauleskella, että taitaa tulla kesä, mutta syksyltä nyt kyllä jo näyttää.

Kesäsade ei edes kunnolla kastellut. Kuva on otettu vasten valoa, eikä sade oikein näy muuten kuin lammen pinnalta, eikä siihen tullut sitä herkkyyttä mitä se oli.

Kyltti ohjasi perille, vaikka kyllä me sinne osattiin mennä.
Vaakuna on kans jo vanha. Vaakuna uusittiin kun maalaiskunta ja kaupunki yhdistettiin.
Tykkään enempi tästä vanhasta!


Vanhoista markkinoista oli kuultokuvia torin reunassa. Valon suhteen olisin saanut paremmat kuvat pois lähtiessä, mutta kameran akku oli silloin sen päivän työnsä jo tehnyt!

Markkinoilla oli myytävänä vain kotimaisten tekijöiden aikaansaannoksia, kaikenlaisia käsitöitä, lankoja, syötävää ja monenmoista tuotetta, seppäkin oli siellä takomassa.

Tähän linja-autoon Ford TT vuodelta 1925 haluttiin tietoja ja mahdollisia valokuvia entisöintiä varten.

Rannalla oli näytteillä nämä kaksi lehmää ja pari posrsastakin. Possujen kuvasta vaan tuli niin epäselvä ettei kehtaa julkaista.

Joella oli samaan aikaan uistelukisa. Tässä veneitä on rantautumassa kalojen punnitukseen.

Sitten kotona:

Viikonloppuna sain putsattua mansikkamaan valmistautumaan syksyä ja tulevaa talvea varten.

Raakileita ja kukkiakin oli vielä, jotka pääsivät kukkavaasiin.

Kukkapenkistä pilkotti jotan lilaa. Tarkemmin tarkasteltaessa jouluhyasinttihän se sieltä kukintaansa työntää esille. Keväällä kaapin kätköistä löytynyt kuivettunut kukkasipuli joutui multaan piiloon ja näin nyt kiitteli uudesta kasvupaikastaan.

Piirakkaa varten otin pakastimesta viime syksyisiä omenan lohkoja. Toiveissa kun on saada taas uusia omenoita siskon puutarhasta.

Leipomisessa saan seuraa, jos vain pienokaiset sattuvat silloin mummilaan.

"Mummi, sun piirakka on hyvä, mutta mulla on vielä hienompi!"

No, niinpäs onkin.

Taikinaan ja täytteeseen laitetiin jugurttia ja piirakasta tuli hyvä!

Tässä vielä kuva pienistä pakastajista. Kun olin laittamassa Hämeenlinnasta tuotuja mustaherukoita pakastepussiin, niin pitihän poikienkin saada tehdä osansa. Pöydällä istuen homma hoitui.