Hopeaa

Jos varjot pelottavat,

on hyvä muistaa,

että juuri ne kertovat auringon paistavan.

-Paula Sainio-

.

Toissa viikonloppuna ajelimme Muonihhoon (muoniolaisittain) miehen kanssa kyläreissulle. Siellä askartelimme ystäväni kanssa pari päivää hopean parissa.

Aamupäivän auringon kultaama maisema piti käydä kuvaamassa kirpeässä pakkasessa ulkona, kun sisältä kuvattaeassa lamput heijastivat ikävästi valonsa ikkunaan.

Opettajamme kuvaa kuvaajaa ja kuvaaja kuvaajaa!

Pikkupojille tein enkeliriipukset.
Saas nähdä kelpaavatko kaulaan, mutta voihan ne ripustaa vaikka sängyn viereen seinälle.

Käsin kaiverrus on vaikeaa. Totesinkin, että pitää hakeutua kaiverruskurssille, jos tätä aikoo jatkaa. Olen joskus vuosikausia sitten käynyt kaivertamassa rukinlapoja ja muuta pientä puista juttua, mutta puu niin paljon pehmeämpää ettei kaiverrin lipsu siinä niinkuin hopeassa. Taitaa olla tuo hopean kaiverrus kuitenkin vain tekniikkajuttu.

Aattelinpa sitten tehdä sokerilusikan, joten sokerilusikan sahaukseen hopealevystä.

Terä katkesi. On sitä jo jotain oppinut, kun katkaisin vain yhden (tai kaksi!) terää. Ensimmäisellä kurssilla ensimmäisellä sahauksella tuhosin varmaankin kymmenen terää!!!

Valmis lusikka työpöydällä. Kuvan otin ilman salamaa, siksi on niin keltasävyinen.

Opettaja ehdotti ja piirsikin tähän hienon kaiverruskuvion, varmaankin kiusallaan, mutta enpä langennut loveen. Eka lusikka saa kelvata tuollaisenaan.

Tässä lusikka jo kotona sokerikupissaan.

Haamuko tämä on, vai mikä? Minähän siinä kävin saunan jälkeen ottamassa lähituntumaa pohjoisen ihanan kylmään lumihankeen. Ensin selälleen ja sitten vähän pyöriskellen ympäri ja hopusti takaisin saunan lauteille. Huuiiiiii, kun oli raikasta!

Kotona vintin ikkunasta saan seurailla lintujen tuohuja. Tässä taitaa kaksi vanhaa varista seurustella naapurin koivun latvassa.
Koneeni on sopivasti ikkunan lähellä, joten koneella surffaillessa on kiva välillä katsella luontoakin. Ja siivousurakan välillä piti aina vähän puhallella ja tuijotella ikkunasta ulos. Siivous-raivausurakka on kutakuinkin tehty tässä kammarissa. Muutamia paperi- ja lehtipinoja pitää vielä käydä läpi ja heitellä kaikki ylimääräiset menemään. Paljon on tavaraa lähtenyt ulos tästä huoneesta.

Sitten pitää jatkaa tätä touhua, nyt kun on saanut siivouspään auki. Aion siivota vielä kaikki vaatekaapit ja laittaa kierrätykseen semmoiset vaatteet, joita ei tule pidettyä.

Joten urakka jatkuu!

Muutama päivä sitten harakkapariskunta

otti aurinkoa aamusella korkealla koivun aurinkoiselle latvuksella.

Liekö on pariskunta, mutta niin mukavan näköisinä kököttivät nokka kohti aurinkoa.

Sukat ja kaukuri

Katselleessaan myytävinä olevia tavaroita

hän ajatteli usein:

"Onpa paljon sellaista mitä minä en tarvitse."

-Sokrates(469-399eKr.)-

Viisas on ollut Sokrates yli 2000 vuotta sitten!

Sattuipa vaan sopivasti tuo värssy eteeni kun raivaan " vieras-tietsikkahuonetta " kaikesta turhasta ja ylimääräisestä tavarasta siistimmäksi. En todellakaan tarvi kaikkea tätä tavaraa, mikä on kertynyt vuosien varrella tänne, varastoon. Iso säkillinen vaatteita on jo mennyt seuraavalle käyttäjälle ja iso roskasäkki on täynnä vaatetta Spr:lle tai johonkin sellaiseen firmaan menossa. Roskiinkin on mennyt ja vielä on menossa "roinaa". Helpottaa ihmeesti, kun saa vähänkin pois ylimääräistä tavaraa! Homma jatkuu viikonlopun reissun jälkeen.

Sammaleenvihreät 7-veikatkin sain kuvattua suht oikean värisiksi. Olipahan hämärällä ilmalla vaikeaa, onnistui vasta kun oli kirkas sää!

Itselleni tein Kitten mohairista samanlaisen kaulurin kuin syksyllä miniälleni. Tykkään tästä.

Tässä muutama päivä sitten naapurin antennin päällä pulut pitivät palaveriaan vai liekö olleet ruokalevolla. Hauskan näköisiä olivat!

Mukavaa viikonloppua!

Vuoden ensimmäiset!

Hetkinen onnea on enemmän arvoinen

kuin tuhat vuotta historiaa!

-Voltaire-

...

Vuosi on jo hurahtanut kunnolla käyntiin. On pidellyt pakkasiakin, meidän mittarissa asteita parhaimmillaan -29.4 ja välillä taas vain kolme - neljä astetta miinusta. Nyt satelee hiljalleen lunta, jota mekin viimein saadaan tännekin kunnolla. Meillähän lumitilanne on ollut pikkuisen huonompi kuin tavalliseti näihin aikoihin!

Käsityörintamallakin on jo jotain valmista. Tiskirättejä piti tehdä vähän lisää, kun varasto hupeni minimiinsä. Alimmaisessa rätissä näkyy eri värjäyserän väriero. Enhän tuota huomannut kun hämärän aikaan ja lampun valossa tikuttelin. Vaan ei taida haitata käytössä ja voihan tuon jättää itsellekin!
Pikkuinen enkelikin on tämän vuoden töitä! Se liitelee ensi viikonvaihteessa toiseen kotiin!

Näitä sukkia tykkäsin tehdä. Lankana on Regia 4-fach haltbar by Kaffe Fassett. Langan ostin Tampereen käsityömessuilta syksyllä 2009.

Siniset tein SeiskaVeikasta
Varsi pitkähkö ja koko noin 43, ehkä! Molemmissa sukissa resori 3 oikein 1 nurin, jota jatkoin sitten vielä sukan teräosan päälläkin. Tämän mallin olen napannut Matleenalta. (Sorry, en saanut tähän millään linkkiä Matleenan Blogiin!) Tykkäsin tehdä näin. Valmiina on vielä yhdet, mutta en saanut niistä julkaisukelpoisia kuvia.

Mies on kehunut vuosia äitinsä kutomia sukkia, joissa kantapää on tehty niin, että sukka pysyy hyvin paikallaan jalassa. Enpä ole asiaan sen paremmin tutustunut, mutta kun mieheni toi serkultaan ( 81v.) parit sukat joululohet hänelle vietyään, niin tarkastelinpa sukkia tarkemmin. Niissä oli kantapään alaosaankin tehty parit kavennukset. Päätinpä sitten itsekin näihin sukkiin kokeilla samaa mallia.
Käytännössä ei ole vielä toimivuutta testattu, mutta ei tuo nyt niin hassultakaan näytä.

Tämä pienimmäinenkin on jo aloittanut mummilan yökyläilyt!
Joulun alla oli ensimmäisen yön ja kovasti aikoi tulla toistekin. Toisella kerralla oli koko poikatrio yökylässä. Aamulla pappa vei isommat pojat päiväkotiin ja vasta iltasella äiti kävi hakemassa nuorimmaisensa kotiin.

Päivällä kävimme laskemassa rannalla mäkeä ja huristeltiin pulkan kanssa joen jäällä. Kyllähän meillä oli lumileikeissä kivaa.

Vuoden vaihtuessa

On viestejä, joita ei uskoa vois

kaiken ennallaan vain jatkua sois.

Mutt´ ihminen, pieni olento maan

joutuu johonkin suurempaan alistumaan.

..Joulun jälkeen sain Matleenan kautta suruviestin. Opiskeluaikainen ystävämme oli siirtynyt vakavasti sairastettuaan enkeleiden hellään hoivaan. Kiitos ystäväni, että minäkin sain kulkea kanssasi kappaleen tätä meidän maallista matkaamme.

Tuo enkelikello kuvassa on vanha, kauan lapsuuteni kodissa ollut. Vähän ajan saatossa jo rapistunutkin, mutta joka joulu se pitää koota. Jotenkin se luo niin jouluisen tunnelman hentoisella helinällään.


Niin joulu oli ja meni. Aattoilta vietettiin pikkupoikien kotona nauttien lasten herisyttävästä riemusta. Pakkasesta huolimatta kävimme ulkoilemassakin ja jopa joulupäivänä naapurissa iltakahvilla. Liekö tuo enää niin tarkkaa on, mutta lapsuudessaamme ei ennen tapania ollut tapana kyläillä!

Käsityörintamalla ei ole kovin paljoa tapahtunut, mutta nuo iloisen kirjavat sukat olen tehnyt.
Lanka on Regia 4-fach haltbar by Kaffe Fassett, jonka ostin syksyllä 2009 Tampereen Käsityömessuilta. Yhdet sukat Regia langasta on puikoilla, ne valmistuvat uuden vuoden puolella.



Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2011

Vain yksi yö Joulun juhlaan

Lumiset oksat vihreän puun

kimmeltää valossa jouluisen kuun.

Katselen tähtien hopeista nauhaa,

toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa!

...

Sydämeeni Joulun teen,
ja mieleen hiljaiseen....

Enää kaksi yötä jouluun

Ihmisen arvoa ei ratkaise se,

mistä hän on tullut,

vaan se minne hän on matkalla.

- Z. Topelius-

.. Ihana ystävä kävi miehineen parin yön yökylässä. Näin ihanan enkelin sain joulun odotuksen iloksi tuliaisena...

....ja enkelirasian täynnä suklaata!

Näitä sukkia aloittelin kuun alussa Oulun junassa ja valmistuivat sitten toisen Oulun reissun jälkeen. Piipahdin nimittäin viikon päästä uudelleen Oulussa. Nyt teatterireissulla. Käytiin katsomassa ihanaista prinsessa-satua Rosa Ruususesta.

Lähtö Ouluun oli vähän vauhdikas. Sattui nimittäin niin, että meinasin jäädä junasta ja ensin jäinkin. Odottelin kotona kaikessa rauhassa poikani kyytiä junalle. Tyttäreni, joka oli tullut jouluksi kotiin, soitteli veljelleen kysyen missä viipyy, kun junan lähtöön on enää kymmenisen minuuttia. Apua, heräsin minäkin! Onneksi kaikki matkaan lähtevä oli jo ulko-ovella, kengät jalkaan, takki päälle ja laukkuineni portille.
Kun käännyimme aseman pihaan, niin junapa jo puksutti etälään päin perävalot vilkkuen.Siinä sitä vähän noiduttiin ja pyörähdettiin autolla aseman pihalla pientä ympyrää. Sitten auton nokka kohti seraavaa pysäkkiä, jonne on matkaa 25 km. Soitin miniälle,että katsoisi netistä junan lähtöajan sieltä. Aikaa meillä oli ruhtinaalliset 16-17 minuuttia!!! Ja muutama rekka edessä muun liikenteen lisäksi ja 8-kympin rajoitukset! Välillä meinasin hermostuksissani tuskastua. Kuskini KÄSKI rauhoittua, ettei hänkin hermostuisi.

Ja niin kurvattiin onnellisesti aseman pihaan, jossa juna seisoi. Seisoi silloin vielä, mutta kun hyppäsin autosta laukkuineni, niin junapa jo liikkuikin.... siispä juoksuksi, hyppäys alimmalle junan portaalle ja käsi salamana oven kahvalle, jolloin ovi AUKESI!!!! Portailta katsoin taakseni, esikoiseni juoksi perässä ( miksiköhän???), mutta kai huojentuneena pysähtyi ja vilkutti hyvät matkat!!

Soitin hänelle, kun pulssini oli rauhoittunut ja kiittelin kyydistä ja ehdotin vähän rauhallisempaa matkaa takaisin kotiinsa. Hän kyllä tuumaili, ettei puhuttasi mitään isälleen, mutta enpä malttanut pitää suutani kiinni.

On tästä pikkuisen keskusteltu jälkeen päin, mies kun joutuu yleensä aina vähän odotteleen lähdöissämme. Mutta on minulla selityskin junasta myöhästymiseen. Omasta mielestäni sanoin pojalle junan lähtevän kymmentä vaille, kun hän taas sanoo minun sanoneen kymmentä yli! Oli miten oli, ehdin Ouluun ja teatteriin!

Joo, teatteriin! Junassa katsoin kenkiini ja hyvät hyssykät, minulla oli jalassa kuoma-saappaat! Niinpä tietenkin, ensimmäiset jalkineet kiireessä eteisessä jalkaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sain nätit nilkkurit lainaan kyläpaikkamme frouvalta. Oishan niillä kuoma-saappaillakin tietenkin voinut mennä teatteriin, mutta noin oli kuitenkin kivempi.
Piipahdinpa seuraavana päivänä Matleena ystävänikin luona.

Enkeleitä, enkeleitä...

Isoin on Oulussa neuleillassa opeteltu ja hopeinen Novitan Silver lankaa, joka oli aika karheaa virkattavaa. En taida toista siitä tehdäkään! Pienemmät virkkasin ohuesta virkkauslangasta. Enkelit saivat päähänsä ripustuslenkit, joten ne ovat varmaankin joulun ajan joulukuusessa.

Enkeleitä on nyt valmiina seitsemän kappaletta. Nämä enkelit menevät vähäksi aikaa kalenteriauton luukkuun ja pääsevät sieltä pikkupoikien mukaan, kunhan piipahtavat mummilassa. Näissäkin enkeleissä on ripustuslenkki, jotta voivat sitten lennellä kuusen oksilla.

Jouluun on enää neljä yötä!

Eipä ole enää kuin kaksi. Tietsikkani nimittäin lakkasi toimimasta. Lopulta vika oli näppäimistössä ja hiiressä. Ne ovat nyt pojaltamme lainassa ja kone toimii taas! Ja sain tehtyä valmiiksi tään postauksen.

Joulua odotellessa

Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?

Siksi että siellä missä on sydämesi,

siellä on aarteesi.

-Paolo Coelho-

...

Sininen hetki joukukuun alkaessa.

Puksuttelin joulukuun ekana päivänä junalla Matleenan luo kylästelemään. Junakäsityönä matkalla oli sukankudin. Junassa sitä vain oikeastaan teinkin ja paluumatkalla sain vain kantapään tehtyä. Ei siis oikein nopsaa tekemistä, mutta kunhan jouluksi valmistuvat!

Yhden yön olimme Matleenan luona, toisen naapurikunnan ystävien luona, jonne mies vielä jäikin auttelemaan muutamassa projektissa.

Näin komeaa käpytikkaa ihailimme kahvistelun lomassa keittiön ikkunan takaa. Herkullinen läski näytti maittavan linnulle oikein hyvin.

Talitintti yritti päästä samoille apajille, mutta kai tikan tuimasta katseesta johtuen jätti yrityksen seuraavaan kertaan.

100% puuvilla Kesäpirkka-langasta tulee myssyjä joulun jälkeen.

Sytomyttylangan, jonka ehdin ennen kuvaamista keriäkin sain Matleenan Ylläksen langoista.

Minäkin pääsin mukaan Oululaisten neuletapaamiseen Maakariin. Aiheena oli joukukoristeet; tähdet, sydämet, enkelit ja muutakin siellä tehtiin. Väkeä oli paljon, kolmen pöydän ympärillä ja me kolme vielä soffalla, minä Matleenan ja Tainan keskellä.
Matleenan kanssa virkataan enkeliä ohjeet polvillamme ja vielä mallikappale vieressä. Sitä pitikin tarkastella tämän tästä, kun kirjoitettua ohjetta ei tahtonut välillä ymmärtää!!! mutta mallin katsominen auttoi.

Ilta oli mukava ja kului rattoisasti. Väen vähetessä näyttävät jutut paranevan, kun niin kovasti naurattaa. Näin iloisessa porukassa oli tosi mukava vierailla. Sain muuten luvan tulla toistekin!

Saimme enkelimme valmiiksi vasta seuraavana päivänä. Kuvasimme mallienkeliä monelta kantilta neuleillassa tueksi kirjoitetulle ohjeelle. Onneksi ehdin illalla helmaosaan, joka oli helpoin osa työstä. Tein enkelille vielä sädekehän aloituslangan lenkkiin. Olisi sen voinut jättää ripustuslenkiksikin, mutta tämä isompi versio sopii mielestäni paremmin pöydälle.

Tänään ostin ohuempaa lankaa, josta teen enkeleitä vaikkapa joulukuuseen.

Matleena ottaa lähikuvia enkeleistämme.

Neuletapaamisesta lähtiessämme veimme Tainan kotiin. Taina sanoi takapenkillä olevan lahjapussin minulle. Ymmärsin ensin, että se olisi Matleenalle, mutta hämmennyin todella sen kuulumisesta minulle. Kiitos ihanainen Taina. Kaunis virkatulla sydämellä suljettu pussi sisälsi ihanan surukortin (serkkuni johdosta), suloisen joulukortin, hurmaavan joulukynttilän ja suussa sulavaa suklaata. Taina, kiitän, kumarran ja lähetän lämpöisen jouluhalin sinulle.

Kotiin tultuani pikkupoikien piti päästä heti mummilaan.

Kalenteriautosta sai avata kerralla kolme laatikkoa, ensimmäisestä löytyi kolme pientä tonttua, toisesta kolikot ja kolmannesta sukat kaikille kolmelle pojalle. Sukat eivät tosin mahtuneet lokeroon, mutta lokerossa oli lappu, joka kertoi kalenteriyllätyksen. Iloisina yllätykset pussitettiin kotiin vietäviksi.
Huomenissa on sitten taas kaksi lokeroa avattavaksi.